En uskalla/halua kertoa raskaudestani vanhemmilleni

Eikä kyllä tiedä kavereistakaan kukaan. Ompa ahdistavaa. Ja työkavereillekin pitäisi kertoa! En ymmärrä miksi tämä asia jotenkin hävettää vaikka suhde on vakaa ja töissäkin ollaan.

Ap joka on raskauskaapissa

Lähetä/anna kortti, jossa paljastat asian? Olis kivempi kuin whatsapp-viesti, mutta ei silti tarvisi sanoa uutista, saisivat lukea sen.

Et mun mielestä, sinun asiahan se on. :)

Hyvä tietysti olisi, jos tietäisivät ettet halua hössötystä. Se hössötys on tapa olla mukana asioissa, mutta tajuan kyllä että se voi olla ärsyttävää.

Voi vitsi, miksen itse keksinyt laittaa ilmoitusta whatsappissa.. Olisivat saaneet sulatella asiaa rauhassa ennen seuraavaa tapaamista. Jotenkin vain ajattelin, että näin isot uutiset täytyy kertoa kasvotusten vaikka reaktio olisi kuinka törkeä. Meillä on kolme lasta ja vanhempani eivät ole pitäneet miehestäni (nyt viimein pitävät, tasan ainuttakaan järkevää syytä inhota miestäni ei ole paitsi ehkä että on naimisissa kanssani, heidän "kullannuppunsa" kanssa?) Raskausuutiset on otettu vastaan aika ikävästi joka kerta. Neljännellä kerralla sitten whatsappiin kuva rakenneultrasta "shockng news: it's a girl/boy!"...

Mutta juu, raskaudesta kertominen voi olla oikeasti aika raskaskin tehtävä, teet sen niinkuin parhaalta tuntuu. Hössötys kuulostaa minusta kivalta, mutten kyllä tiedä millä levelillä hössötys sitten on jos se vaivaa. Silti kivempi kuin järkyttynyt "voih! eih!"

Onnea teille! <3

Älä sitten kerro. Ne hössöttää joka tapauksessa. Käy vaika synnyttämässä, äläkä kerro sittenkään, paitsi pomolle, jolle sanot, että joudut jäämään äitiyslomalle.

Jaa? Mä taas toivon ettei meillä tytär odota mitään hössötystä, en jaksa.

Tavallaan kortin lähettäminen tuntuisi tyhmältä kun kuitenkin samassa kaupungissa asutaan. Vaikka houkutteleekin se, ettei tarvisi sitä ensihämmennystä ja innostusta katsoa, vaikka ihan varmasti soisi kyllä puhelin heti... kysymystulvan kanssa :D

Mies kertoi jo omille vanhemmilleen, pitää varmaan laittaa se kertomaan myös mun porukoille. Jotenkin helpompi etten olisi osallinen siinä tilanteessa, itkisin varmaan vain kun jännittäisi :D

Hop

Jooop

Ideoita?

En kertonut ollenkaan. Ei ole erityisen läheiset välit vanhempiin ja siskoon, saatika muuhun sukuun. Saatiin neljäs lapsi, toinen yhteinen, joten kokemusta vanhemmistani oli tullut.

Aina se sama jankutus. "Miksi sun piti lisää hommata", "eikö tuo olisi jo riittänyt"... Sama negatiivisuus on liittynyt myös miehiini. "Eikö sitä olis yksinään voinut olla", ""mikä se tuommonenki on", " ainako se on pakko joku olla".

Molempia miehiä on haukuttu. Lapsiani ja lapsipuoltani arvosteltu, ei nähty mitään hyvää. Nämä samat vanhemmat, eivät kuitenkaan itse joudu "kärsimään" lasten hankkimisestani. Ei tarvitse hoitaa, enkä pyydä ikinä rahaa. En myöskään valita eämäni raskautta heille. En käsitä.

Jos sinun vanhempasi ovat siedettävämpiä, kuin minun, niin sano suoraan ettet halua hössötystä. Jos ei mene perille, niin ajattele itseäsi, ja tapaa vain oman jaksamisen verran.

Tiedän että olisivat vaan iloisia. Jotenkin se tästä tekee niin hirveän vaikeaa.