Lue keskustelun säännöt.
Miten koiranpennun hankkiminen voi olla näin helvetin vaikeaa??
26.02.2008 |
Haluaisimme perheeseemme villakoiranpennun. Olemme eläinrakkaita, lapset 4- ja 8-vuotiaat, kellään ei ole allergioita. Tarjoaisimme koiralle hyvän ja rakastavan kodin, paljon virikkeitä, liikuntaa jne. Asumme ok-talossa ja meillä on íso piha. Koiralla olisi seuraa päivisin, sillä teen töitä kotoa käsin. Mielestäni olisimme siis ideaali koiraperhe.
koiran kasvattajille emme näköjään silti kelpaa... Olen soitellut pariin kenneliin ja kysellyt pentuja, vastaukset on olleet ylimielisiä ja tylyjä. Yksi kasvattaja sanoi suoraan ettei myy muille kuin tutuilleen. Joissain ei ole edes haluttu kertoa suoraan onko pentuja tulossa vai ei ja milloin! Yhdessä tarjottiin vain sijoitusnarttua, normaalia pentua ei jostain syystä haluttu minulle myydä. Minusta on noiden puhelujen jälkeen tuntunut ettei meille edes haluta myydä pentua!
Onko tiettyjen rotujen (kuten kääpiövillakoirat) kysyntä tosiaan tässä maassa niin kovaa, että kasvattajilla on varaa kohdella kiinnostuneta ostajia tällä tavalla, vai mikä tällaiseen käytökseen on syynä?
En yhtään ihmettele, että toiset päätyvät lopulta ostamaan sen rekisteröimättömän pennun Tallinnasta tai Keltaisesta pörssistä (mistä nämä " huippukasvattajat" suu vaahdossa varoittelevat), kun laillisilta kasvattajilta pennun ostaminen tuntuu olevan sula mahdottomuus!
Kommentit (30)
Vierailija:
Vaikea on kyllä uskoa, että joku olisi kieltänyt pennun sen perusteella, ettei sitä sänkyyn päästetä. Ehkä on vain ostajan oma tulkinta, ehkä ostajassa todella oli jotain vikaa (ei tietenkään omasta mielestään).
Mutta varmaan on kasvattajia kaikenlaisia, niin kuin ostajiakin.
Mutta kuten sanoit, onhan niitä muissakin ihmisissä kaikenlaisia kummallisuuksia, miksei siis koirakasvattajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useitakin kääpiökoirien kasvattajia, jotka eivät edes suostu keskustelemaan myymisestä, jos lapset ovat alle 10-vuotiaita.
Vierailija:
Tiedän useitakin kääpiökoirien kasvattajia, jotka eivät edes suostu keskustelemaan myymisestä, jos lapset ovat alle 10-vuotiaita.
retuuttamisen jälkeen jalka poikki, toiselta meni molemmat etujalat. Eli siksi.
Niin hullua kuin se onkin, niin tosi useat kasvattajat vieroksuvat lapsiperheitä omien laatuikoiriensa kodeiksi. Ikävä kyllä.
T: koiraihminen vuodesta 1983, kuuden koiran kokemuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille kasvattajille en muuten edes lapsista ehtinyt edes mainita mitään, vaan tyly ei tuli vastaukseksi saman tien. /ap
kuvan, ettet ole valmis " panostamaan" lemmikkiisi???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko kyse siitä, että pennut on jo varattu? En tunne villiskasvattajia ollenkaan, mutta aika erikoiselta kuulostaa. Oletko käynyt näyttelyissä tutustumassa kasvattajiin tai pyytänyt päästä tutustumaan kasvattajan aikuisiin koiriin?
etsiä myytäviä villakoiranpentuja...? nytkin oli mustia isovillakoiranpentuja ja 4 kk ikäinen aprikoosi kääpiövillakoiran urospentu ja tapaninpäivänä syntyneitä kääpiövillakoiran pentuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin olen sanonut että haluamme koiran perheenjäseneksi ja että olemme valmiita panostamaan siihen, koulutukseen, näyttelyihin jne. /ap
Vierailija:
Niin hullua kuin se onkin, niin tosi useat kasvattajat vieroksuvat lapsiperheitä omien laatuikoiriensa kodeiksi. Ikävä kyllä.T: koiraihminen vuodesta 1983, kuuden koiran kokemuksella
Siihen on selkeästi syytäkin: Aika moni nykyvillakoira on myös herkkähermoinen louskuttaja liiallisen jalostuksen tuloksena, ja jos se sitten annetaan kokemattomaan lapsiperheeseen koiraksi, niin lopputulos on usein eläinlääkärin lopetuspiikki, kun se on purrut lasta. Niitä jalostetaan nykyään ihan liikaa. Sama vika vaivaa omaa rotuani, ikävä kyllä. Ennen villakoirat olivat alunperin linnunmetsästyskoiria, ja älykkäinä vaativat yhtä paljon tehtäviä ja johtajuutta kuin palveluskoirat. Vai miksi luulet niitä sirkuksessa käytettävän? Ei ehkä paras mahdollinen valinta ensimmäiseksi koiraksi! Kehottaisin katselemaan semmoisia laiskanpulskeita kärsivällisiä rotuja.
terv. palveluskoirakasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tässä maassa on niin paljon ihmisiä, jotka ottavat tai yrittävät ottaa koiran huonoon kotiin. Olen kuullut tuon joiltakin kasvattajilta. Eräs tuttu lopetti pari vuosikymmentä jatkuneen koirankasvatuksen tuon takia. Itsellä ei ole ollut kuin yhdet pennut, metsästyskoiralla, ja kyllä hirvitti, millaisia osa kyselijöistä oli.
Häkkikoiraksi vaan, ei se tartte lämmitystä (ajokoira), mettäkoirana minä sitä pidän, ai kesällä, mitä... Eivät edes ymmärtäneet kysymystä koiran liikunnasta metsästyskauden ulkopuolella.
Siksi aloin lopulta sanoa kaikille kysyjille heti, että on ne jo varattu mutta jos tulee peruutuksia.. vaikkeivät olleetkaan kaikki vielä menneet. Tämä siksi, etten halunnut ruveta riitelemään kysyjien kanssa tyyliin " no enkö muka kelpaa, mitä sinä tyttö meinaat, on mulla ennenkin koiria ollut" . Sitten aloin keskustella ja kysellä kautta rantain, ja jos kävi ilmi, että on hyvä koti, pentu löytyikin.. Pennut pääsivät hyviin koteihin, käsittääkseni, eihän ikinä voi olla varma. Kaikki ovat olleet jollain tavalla yhteydessä kasvattajaan jälkeen päin.
Seurakoirien ottajissa on sitten kai paljon sellaisia, jotka ottavat pennun hetken mielijohteesta. Jokainen vastuullinen kasvattaja haluaa pennulleen hyvän kodin ja ehkä heillä on huonoja kokemuksia.
Mutta olet oikeassa, ylimielinen käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Kuulostatte hyvältä perheeltä, toivottavasti pentu vielä löytyy. Siitä en osaa sanoa mitään, millainen pentu sopii lapsiperheeseen.
Osa kasvattajista oli todella töykeitä, mä olin ihan hämmästynyt. Ja sitten tosiaan oli niitä jotka vieroksu sitä kun meidän nuorin oli silloin kolmevuotias. Ilmeisesti osa koirankasvattajista pitää kaikkia lapsia kauhukakaroina ja eläinrääkkääjinä, tai sitten vanhempia idiootteina.
No, onneksi oli niitä ihaniakin kasvattajia, joilla ei ollut edes koiraa tarjota meille, mutta antoivat vinkkejä mistä voisi ehkä saada, tai minne on koiria syntymässä.
Ja kasvattaja jolta ostimme koiramme, on todella ihana ihminen. Ja hei, sillä ei ole edes lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriteereitä olisi se, että jaksaa pitkiäkin lenkkejä ja ettei siitä lähde paljon karvaa tai hilsettä. /ap
Lopulta löysin ihanan kennelin venäjältä jossa sain PALVELUA ja vastauksia.
Onneksi saksanpaimenkasvattajat eivät pidä lapsia niin pelottavina! Meillä tuossa retkottaa 4-kuukautinen saksanpaimennarttupentu ja meillä on 2v, 4v ja 5v lapset. Mutta niin oli kasvattajallakin!!! Ja siinähän tuo menee joukon jatkona suht samoilla säännöillä ja makoilee toisten joukossa matolla pikkukakkosta katsomassa.
Tuo, ettei karvaa saa lähteä, rajoittaa kyllä aika paljon rotuvaihtoehtoja.
Naapureilla on sellainen,on kiltti ja lapsiystävällinen eikä lähde karvaa.
jos halutaan ettei lähde paljon hilsettä tai karvaa... jack Russelin terrierejä on myös muutamilla ystäväperheillä, joissa lapsia.
Vierailija:
Jos kasvattaja on tarjonnut sinulle sijoitusnarttua, niin kyse ei todellakaan ole siitä, ettei hän katso sinua sopivaksi ostajaksi. Pikemminkin juuri päinvastoin. Sijoituskodit valitaan vieläkin tarkemmalla seulalla kuin ostajat. Se, ettei tuosta kennelistä löytynyt koiraa, kertoo varmaankin vain siitä, että myytävät pennut oli jo myyty. Tai sitten kasvattajalla ei ollut tarjota sinulle laatuvaatimustesi mukaista pentua. Kuinka paljon ennen pentujen syntymää olet pentuja kysellyt?
Sijoitussopimuksista kuulee usein ikäviä kokemuksia, mutta sinun kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä sitäkin. Jos kerran tahdot näyttelykoiran, niin sijoituskoirasta sen varmimmin saat - varsinkin jos tahdot nartun. Sijoituskoiraa etsiessä täytyy tietenkin valita kasvattaja todella tarkasti ja varmistaa jo hyvissä ajoin, millaisilla ehdoilla sijoitussopimusta ollaan solmimassa.