Miten koiranpennun hankkiminen voi olla näin helvetin vaikeaa??

Päättelevät milloin istäkin ostajaehdokkaan lausahduksesta että tämä ei tarjoa hyvää kotia pennulle. Ja kriteerit saattavat olla muutenkin kummallisia; eräs (lapseton) koirakasvattaja minun koirani rodussa ei suostunut varausmaksusta huolimatta myymään pentua, kun ostajat sanoivat että eivät aio päästää koira sänkyynsä. Se oli kasvattajan mielestä huonon kohtelun merkki.



Onneksi hyväkin kasvattajia löytyy, sellaisia joilla on jalat maassa eivätkä tuomitse perhettä heti kun kuulee lapsista. Tosin monet lapsettomat kasvattajat pitävät koiria lapsinaan, ja ostajien pitää kohdella koiria samoin.

Vierailija:

Ja kriteerit saattavat olla muutenkin kummallisia; eräs (lapseton) koirakasvattaja minun koirani rodussa ei suostunut varausmaksusta huolimatta myymään pentua, kun ostajat sanoivat että eivät aio päästää koira sänkyynsä. Se oli kasvattajan mielestä huonon kohtelun merkki.

Tällaisessa tilanteessa saa olla tyytyväinen, että kaupat peruuntuivat. Tuollaisesta kasvattajasta olisi luultavasti ollut jatkossa vain harmia.

Tuttavallani on kennel ja pentuja suunnitellaan alkukesäksi.

tuomitsisi perhettä lasten takia, ainahan lapsiperheissä on koiria ollut. Mutta kannattaa kyllä tarkkaan katsoa, minkä rodun ottaa, ja minkä luonteisen koiran pentueesta. Yleensäkin, vaikkei olisi lapsiakaan - mikä rotu sopii ominaisuuksiensa puolesta parhaiten. Vaatiiko kokemusta koirankasvatuksesta, miten paljon tarvitsee liikuntaa ym.



Vaikea on kyllä uskoa, että joku olisi kieltänyt pennun sen perusteella, ettei sitä sänkyyn päästetä. Ehkä on vain ostajan oma tulkinta, ehkä ostajassa todella oli jotain vikaa (ei tietenkään omasta mielestään).

Mutta varmaan on kasvattajia kaikenlaisia, niin kuin ostajiakin.



Minä en myy pentua ihmisille, jotka sanovat, että perheessä esim. on allerginen ja koira ei pääse koskaan sisälle. Vaikka olisi miten hyvä tarha, on vaikea uskoa, että koiran kanssa sitten oltaisiin niin paljon kuin pitäisi. Koira on laumaeläin eikä pelkkä käyttöesine.

Entäs jos syy on vain se, että kasvattajat ovat väsyneet kyselijöihin. Onko han tuo rotu miten suosittu? Siis jos kerran päivässä joku innoissaan soittaa ja aina pitää sanoa, että ei ole pentuja. Kasvattajaa alkaa tympiä ja hän vastaa tylysti, vaikkei tietysti saisi.



Jos jotain rotua on vähän tai jos se on suosittu, pennun hankkiminen voi olla tosi vaikeaa tai mahdotonta johonkin aikaan. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Eivätkö useimmat pentueet synny keväällä?



Joistakin roduista on ylitarjontaa ja niitä kaupataan huoltoasemilla kenelle sattuu, ongelma sekin.

No voi hyvänen aika... Miksi ihmeessä joku ryhtyy kasvattajaksi, jos ei hermot kestä niitä kyselijöitä??



En kyllä itseni ja tilanteeni tuntien suostu tässä tilanteessa ottamaan syitä niskoilleni näiden tympeiden kasvattajien käytöksestä. /ap

ajattelin siis, että jos heillä itsellään jokin potuttaa ja purkavat sen sitten syyttömiin. Siis jos vaikka kyselijät hermostuttavat. Aika oudolta kuulostaa mielestäni. Ei kannata kyllä kaikkia kasvattajia leimata noiden takia. Oletko kysynyt miten monelta? Jos on isoja kasvattajia, ei luulisi hermostuvan kyselijöihin.

Kysele useammalta, varmaan vielä hyvä kohdalle sattuu! Ihana perhehän te koiralle olisitte.



Muutamia koirankasvattajia tunnen ja fiksuja ovat ne tapaukset. Tai mikä on kasvattaja, kennelnimenhän saa, kun on ollut kolme pentuetta. Harvalle koirankasvatus koko elämän sisältö on.

Asumme Etelä-Suomessa ja olisi tietysti mukava jos kasvattaja löytyisi 200 km säteeltä, mikään ehdoton vaatimus se ei tietenkään ole. Yhteensä olen tainnut soittaa viiteen tai kuuteen eri kenneliin ja lähettää mailia kolmeen, joista vain yksi vaivautui vastaamaan. /ap

Kennelnimen kyllä saa jo ihan ensimmäiselle pentueellekin. Kunhan on kasvattajan peruskurssin käynyt ja allekirjoittanut kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Muutama muukin perusehto on täytettävä, mutta noi nyt löytyy kennelliiton sivuilta. Näin ollen ihan tavallinen kotikoirakin voi synnyttää kennelnimellä pentueita. Henk. koht. suosisinkin näitä kotikenneleitä, koska silloin on parempi mahdollisuus tarkastella sitä millaisissa oloissa pentu ensimmäiset 7-8 viikkoaan on viettänyt ja minkälainen emä pennulla on ollut.



Mutta jos rotu ei varsinaisesti tarvitse olla harrastuskoira löydät varmasti itsellesi vielä villakoiria parempia vaihtoehtoja. " Helppoja" (itse en usko että yksikään koira on ihan äärimmäisen helppo jos ei ennen koiran kanssa ole elänyt) ja lapsiystävällisisä (=hyvä hermorakenne ja kärsviällisyys). Nyt vain rotukuvauksia lukemaan erilaisista seurakoirista ja sitten kun kiinnostus herää, yhteys jalostusneuvojaan. Hän tietää pentueista ja voi kertoa paikallisista rodun harrastajista, jonka luona rotuun voi vielä käydä tutustumassa. Tällaiset asiat ovat monille koirankasvattajille erinomainen suositus koiranostajasta.