Lue keskustelun säännöt.
Odotatko lastesi huolehtivan sinusta/"säilyväsi" niin hyvin ettet joudu vanhainkotiin?
09.07.2019 |
Elän terveellisesti (ei päihteitä, punkkua joskus ruuan kanssa, liikuntaa päivittäin, tarkkailen verenpainetta ja kolesterolia jne.) ja minulla on hyvät välit lapsiini vaikka he asuvat ulkomailla. Haluan pärjätä kotona loppuun saakka.
Kommentit (30)
Minä olen sitkeä ja pärjään ilman ulkopuolista apua loppuun saakka. Lisäksi minulla on korkea kolesteroli ja verenpaine, joten kuolen varmasti äkillisesti saappaat jalassa.
AP:n taktiikka on minusta väärä. Hän elää terveellisesti ja vanhenee hiljaa haurastuen. On suuri riski että on lopulta niin heikko ettei enää pysty huolehtimaan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän aika tarkkaan huolta terveydestäni ja kunnostani. Sairastan MS-tautia (joka tosin on ollut remissiossa jo vuosia), joten saatan joskus vanhana joutua sen takia palvelukotiin tms., jos siis elän vanhaksi (ja jos palvelukoteja vielä silloin on!).
Työskentelen jo nyt sen eteen psykologisesti, että kestän tuollaiset mahdolliset muutokset enkä stressaa turhia, tai jos stressaan, osaan käsitellä sitä. Olen onneksi ääri-introvertti, joten seurankaipuu tuskin tulee minulle ongelmaksi, jos joudun ns. laitokseen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Pidän ainakin huolta äidistä. Pitihän se mustakin ja edelleen pitää. Aika erikoista jos ei muut koe velvoitetta huolehtia vanhemmistaan? Isä kuoli syöpään vuosi sitten niin en aio jättää äitiä yksin mihinkään laitokseen.
N 22 kirjoitti:
Pidän ainakin huolta äidistä. Pitihän se mustakin ja edelleen pitää. Aika erikoista jos ei muut koe velvoitetta huolehtia vanhemmistaan? Isä kuoli syöpään vuosi sitten niin en aio jättää äitiä yksin mihinkään laitokseen.
Entä jos vanhempi on kohdellut kaltoin?
En odota enkä halua lapsieni hoitavan minua, jos se vaan on vältettävissä. Se sotkee elämän kokonaan.
En tiedä ketään, joka olisi ollut kotona loppuun asti. Kyllä ne teräsmummot ja -vaaritkin aina loppujen lopuksi heikkenevät. No joo, tietysti joku poikkeus löytyy tähänkin ketjuun. Toivon, että minulle löytyy joku paikka sitten, kun apua tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin elämästä. Tuskin elän vanhaksi koska ei ole sellaisia geenejä. En todellakaan halua olla lasteni hoidettavana. Jos en enää pärjää yksin tai kaksin mieheni kanssa niin menen mielelläni hoivakotiin jos siellä vain on omahuone + oma kylppäri. Mihinkään sairaalan hoivaosastolle yhteishuoneeseen en halua.
Lapsia ei ole (oma valinta) ja strategia on kuolla kupsahtaa akillisesti ennen kuin olen vanha ja/tai raihnainen.
Toisaalta taas...miesystava on huomattavasti nuorempi, ehka se suostuu omaishoitajaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole mitään pakkomiellettä olla "kotona" kuolemaan saakka. Voin aivan hyvin mennä asumaan palveluasuntoon tai vanhainkotiin, kunhan saan oman huoneen. En ole yhtään kiintynyt seiniin. Kunhan saan olla rauhassa, eikä pakoteta mihinkään aktiviteetteihin, ihan sama missä asun.
N22 elämä opettaa. Ei kaikki ole mustavalkoista ja käytäntö/kokemus on ihan eri kuin tyhjät puheet ja lupaukset kun asia ei vielä ole ajankohtainen. Ja mikä sinä olet muille sanomaan kuinka pitää tehdä, elää ja olla? Itse teet niinkuin haluat ja pystyt mutta syyllistämisen ja jeesustelun voit unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei taida enää olla vanhainkoteja, mutta voihan tämä hallitus niitä kohta perustaa.
En tiedä suvustani ketään, joka olisi ollut vanhainkodissa. Hyvässä kunnossa kaikki elelleet omissa kodeissaan, kunnes on tullut aika poistua keskuudestamme. Toivon, että nämä geenit auttavat itseänikin välttämään laitoshoidon. Mutta eihän sitä voi etukäteen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoite on että kaadun saappaat jalassa… tai saan sydänkohtauksen 60 vuotta nuoremman rakastajattareni päällä.
Ihan oikeasti täytyy muuttaa ajoissa esteettömään asuntoon vanhuspalvelujen äärelle ts. ennen eläkeikää, ja asennoitua niin, että siirryn palveluasumiseen jo ennen kuin paskon sänkyyni päivittäin. Toivotaan että tämä sama asenne minulta löytyy vielä sitten kun sitä tarvitaan enkä sitten ala harata vastaan.
Minulla ei ole lapsia enkä usko hetkeäkään että yhteiskunnalta saa mitään tukea kun olen vanha. Ei meillä enää silloin ole rahaa. Joten säästän ja sijoitan jotta saan edes jollain lailla inhimillistä hoitoa yksityisessä palvelutalossa. Apen ja anopin ystävät muuttivat juuri sellaiseen Helsingissä; katselin netistä että hoitomaksut vähintään 4000 euroa per nokka kuukaudessa, ja lisäksi varmaan tulee muuta kuten lääkekulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan meni tunteisiin. :0 Äidin mummu asu meillä vuosia kotona, kunnes nukkui pois, joten minulla on kattava käsitys mihin olen ryhtymässä. Isä oli myös paljon kotona ja vaati huolenpitoa välillä kellon ympäri.
Eri asia jos vanhemmat on kaltoinkohdelleet, siitä en syytä.
Aion lähteä Australiaan silittelemään käärmeitä ja ötököitä sitten kun oma kunto alkaa heikentyä. Ei tarvi kenenkään mua hoitaa, paitsi käärmeiden :D ja punkkua juon kun huvittaa, ruualla tai ilman.
N 22 kirjoitti:
Pidän ainakin huolta äidistä. Pitihän se mustakin ja edelleen pitää. Aika erikoista jos ei muut koe velvoitetta huolehtia vanhemmistaan? Isä kuoli syöpään vuosi sitten niin en aio jättää äitiä yksin mihinkään laitokseen.
Mun hakkaajavanhemmat pieksi, jhkkasi, nöyryytti, alisti ja rääkkäsi ikävuodet 0-18. En ole YHTÄÄN MISTÄÄN kiitollinen näille enkä tod velvollinen auttamaan vanhana.
treffit kirjoitti:
Lapsia ei ole (oma valinta) ja strategia on kuolla kupsahtaa akillisesti ennen kuin olen vanha ja/tai raihnainen.
Toisaalta taas...miesystava on huomattavasti nuorempi, ehka se suostuu omaishoitajaksi :D
Sama taktiikka täälläkin. Ei lapsia, ei sisaruksia, vanhemmat kuolleet. Ylipaino, tupakan poltto ja alkoholin käyttö pitää toivottavasti huolen, että ei täällä vanhaksi asti tarvitse olla.
Eihän sitä tiedä, mummot kuoli äkillisesti ollessaan vielä hyvässä kunnossa ja isoisät puolestaan porskutti aktiivisina loppuun saakka ja veivi lähti nopesti yli 90-vuotiaina. Eikä nuo kuuskymppiset vanhemmatkaan vielä mitään raihnaisia ole, että jos niillä miesgeeneillä nyt on mitään merkitystä. M35
N 22 kirjoitti:
No johan meni tunteisiin. :0 Äidin mummu asu meillä vuosia kotona, kunnes nukkui pois, joten minulla on kattava käsitys mihin olen ryhtymässä. Isä oli myös paljon kotona ja vaati huolenpitoa välillä kellon ympäri.
Eri asia jos vanhemmat on kaltoinkohdelleet, siitä en syytä.
Toki saat kaksikymppisenä huolehtia leskeksi jäänyttä äitiäsi. Mutta on aivan luonnollista, että tuon ikäinen aloittaa OMAN elämänsä.
Mä taas ajattelen niin päin, että en ajattele kuinka elää terveellisesti -scheissea, koska ei ole tarvetta olla ”ikuisuuksia” tässä elämässä. Eli parempi olla kuollut, ettei lapseni tarvitse huolehtia minusta sitten kun olen vanha.