Miksi keski-ikäiset yrittävät saada luotua tiiviimpiä yhteyksiä sukulaisiin ja ottavat yhteyttä vanhoihin koulu- ja lapsuuskavereihin?

No en kyllä yritä.

Keski-ikäinen

Eikö AV:lle ole eksynyt yhtäkään ko. tavalla toimivaa? Ovat yleensä yli 50v. Itse olen vähän nuorempi, mutta olen satavarma, ettei tuo nostalgiatauti iske minuun ikinä. Liittyykö tuohon jokin tyhjän pesän syndrooma, tekemisen puute vai mikä? Ap

Se että omat vanhemmat vanhenee ja sairastuu ja höperöityy ja kuolee. Vaikka viiskymppinen on tietenkin aikuinen ihminen niin silti vanhemmat on tavallaan suvun peruskallio silloin kun välit ovat hyvät. Jos on paljon omia lapsia niin vanhempien kuollessa on jo uusi oma heimo eli lapset ja niiden perheet. Mutta jos on lapseton tai yksi perheetön lapsi, siitä tulee vähän orpo olo ja tarve varmistaa että on tukiverkkoja, ystäviä.

Kieltämättä outoa, että vuosien jälkeen otetaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Miksi? Mikä siinä on se pointti?

En minä ainakaan yritä. Päinvastoin välit ovat viilenneet niidenkin kanssa, joiden kanssa olin nuorempana enemmänkin tekemisissä.

Juu ei kiitos mulle! Suurinta osaa sukulaisista en halua tavata ollenkaan, enkä pitää muutenkaan yhteyttä. Matkan varrella mukaan on jäänyt monta hyvää ystävää ja lisäksi on pari sukulaista ja yksi sukulainen miehen puolelta, nämä riittävät. Lapset on aikuisia, vielä ei kellään ole jälkikasvua, mutta ehkäpä muutaman vuoden kuluttua. Suorastaan ärsyttää, kun esim. omat sisarukset kutsuu kyläilemään, ei minulla ole heidän kanssaan mitään muuta yhteistä kuin sukulaisuus, olemme täysin erilaisia ihmisiä. 

Mutta olen huomannut kyllä, että joitakin ikäisiäni (olen 50 v) ovat alkaneet vanhemmalla iällä sukulaiset ja jopa ala-asteaikaiset kaverit kiinnostaa. Vähän aikaa sitten tapasin serkkuni ja melkein koko tapaamisen ajan hän jaaritteli mitä kenellekin sukulaiselle kuuluu ja ylipäätään kuka kenellekin on sukua. Hohhoijaa, että olin väsynyt tapaamisen jälkeen. Mies hänellä on, mutta ei lapsia tai sisaruksia ja vanhemmat ovat kuolleet, jos tuolla nyt mitään merkitystä on. Ehkä joillekin vain tulee iän myötä kaipuu lapsuuteen ja juurille?

Olen 26 ja mun koulukiusaaja tuli juttelemaan kotipaikkakunnalla "muina miehinä" kertoen kuinka muistaa minut kouluajoilta. Hirveästi kyseli kuulumisia ja oli ikäänkuin sellainen että oltaisiin oltu nuorena hyvissä väleissä. Mistä moinen johtuu, oli aika outoa. Onko jotain samantapaista kuin noiden viisikymppisten käytös?

Vierailija kirjoitti:

Juu ei kiitos mulle! Suurinta osaa sukulaisista en halua tavata ollenkaan, enkä pitää muutenkaan yhteyttä. Matkan varrella mukaan on jäänyt monta hyvää ystävää ja lisäksi on pari sukulaista ja yksi sukulainen miehen puolelta, nämä riittävät. Lapset on aikuisia, vielä ei kellään ole jälkikasvua, mutta ehkäpä muutaman vuoden kuluttua. Suorastaan ärsyttää, kun esim. omat sisarukset kutsuu kyläilemään, ei minulla ole heidän kanssaan mitään muuta yhteistä kuin sukulaisuus, olemme täysin erilaisia ihmisiä. 

Mutta olen huomannut kyllä, että joitakin ikäisiäni (olen 50 v) ovat alkaneet vanhemmalla iällä sukulaiset ja jopa ala-asteaikaiset kaverit kiinnostaa. Vähän aikaa sitten tapasin serkkuni ja melkein koko tapaamisen ajan hän jaaritteli mitä kenellekin sukulaiselle kuuluu ja ylipäätään kuka kenellekin on sukua. Hohhoijaa, että olin väsynyt tapaamisen jälkeen. Mies hänellä on, mutta ei lapsia tai sisaruksia ja vanhemmat ovat kuolleet, jos tuolla nyt mitään merkitystä on. Ehkä joillekin vain tulee iän myötä kaipuu lapsuuteen ja juurille?

Hyvin paljon samanlaisia ajatuksia itsellänikin ollut tästä asiasta. Todella rasittavaa mennä joihinkin tapaamisiin kohteliaisuudesta tai keksiä joku tekosyy. Ei ole mitään heitä vastaan, mutta en halua olla tekemisissä ja tavata joka vuosi. Viimeisin keksintö, että jokaisen pitäisi vuorollaan kutsua suku kylään. No ei kiitos, en todellakaan aio kutsua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen 26 ja mun koulukiusaaja tuli juttelemaan kotipaikkakunnalla "muina miehinä" kertoen kuinka muistaa minut kouluajoilta. Hirveästi kyseli kuulumisia ja oli ikäänkuin sellainen että oltaisiin oltu nuorena hyvissä väleissä. Mistä moinen johtuu, oli aika outoa. Onko jotain samantapaista kuin noiden viisikymppisten käytös?

Mulle kävi itse asiassa ihan samalla tavalla, kun olin vähän sua nuorempi. Ehkä halusi tuolla pyytää anteeksi, kun muisti omat tekonsa. Sukulaistenkin välillä voi olla skismaa, joten voi olla tuo yhteyksien hakeminen vähän samanlaista. Ap

Ikäkriisi, kuolemanpelko, yksinäisyys jne ainakin minulla (olen alle 40 enkä ota yhteyttä sukulaisiin tai muihin, mutta nyt on alkanut harmittaa esim juuri se että suku on niin kaameaa kun aiemmin se ei niin haitannut)

Omalla kohdalla johtuu siitä, että tuhlasin monta vuotta asioihin, jotka nyt tuntuvat turhilta. Olen tajunnut, mikä minulle on oikeasti tärkeää, ja haluan olla tekemisissä juuri niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Vierailija kirjoitti:

Se että omat vanhemmat vanhenee ja sairastuu ja höperöityy ja kuolee. Vaikka viiskymppinen on tietenkin aikuinen ihminen niin silti vanhemmat on tavallaan suvun peruskallio silloin kun välit ovat hyvät. Jos on paljon omia lapsia niin vanhempien kuollessa on jo uusi oma heimo eli lapset ja niiden perheet. Mutta jos on lapseton tai yksi perheetön lapsi, siitä tulee vähän orpo olo ja tarve varmistaa että on tukiverkkoja, ystäviä.

Ajatteletko, että sukulaiset ovat tukiverkko, vaikka ette olisi kovin paljon olleet yhteyksissä? Tai jotkut vanhat koulukaverit? Mulle tuo on aika utopistinen ajatus, koska ystävät ja puoliso ovat niitä läheisiä, ei sukulaiset. Mutta ehkä on toisenlaisiakin sukuja, oletko saanut noin sukulaisista ja vanhoista koulukavereista läheisiä ystäviä ja tukiverkkoja? Ap

Voi olla myös sitä että ruuhkavuodet on viimein hellittäneet ja on aikaa kaivaa ihmisiä esiin. Jotkut koulukaverit haluavat selvästi että niiden päivityksiä peukutettaisiin ja kommentoitaisiin somessa.

Itsestä tunnistan tuon suopeamman suhtautumisen etäisiinkin sukulaisiin.

Nuorena sitä kuvittelee, että aikaa on loputtomasti ja että sukulaisten ja koulukavereiden kanssa ehtii olla tekemisissä myöhemmin, jos ei juuri nyt ehdi. Vanhempana havahtuu ymmärtämään, että jos haluaa tehdä jotain, niin se kannattaa tehdä heti. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon hänellä on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä outoa, että vuosien jälkeen otetaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Miksi? Mikä siinä on se pointti?

Vuodet kuluvat niin nopeasti ettei huomaakaan. Asiat, jotka tuntuvat tapahtuneen eilen, ovatkin tapahtuneet 20 vuotta sitten. Siksi ei tunnu oudolta ottaa yhteyttä vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla johtuu siitä, että tuhlasin monta vuotta asioihin, jotka nyt tuntuvat turhilta. Olen tajunnut, mikä minulle on oikeasti tärkeää, ja haluan olla tekemisissä juuri niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Tarkoitatko että välität sukulaisistasi ja vanhoista koulukavereista, joihin ei ole ollut läheisiä suhteita pitkiin aikoihin? Haluatko korjata suhteen läheisemmäksi? Entä jos he eivät halua? Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös sitä että ruuhkavuodet on viimein hellittäneet ja on aikaa kaivaa ihmisiä esiin. Jotkut koulukaverit haluavat selvästi että niiden päivityksiä peukutettaisiin ja kommentoitaisiin somessa.

Itsestä tunnistan tuon suopeamman suhtautumisen etäisiinkin sukulaisiin.

Kyllä minäkin ihan suopeasti olen suhtautunut ja suhtaudun, mutta en silti välittäisi olla yhteyksissä jonkun kaverin kanssa, jonka olen viimeksi tuntenut yläasteella. Mitä ajattelet siitä, että se toinen on ehkä kiusaantunut yhteydenotoista ja vastaa vain kohteliaisuuttaan? 

Jotenkin vastauksia lukiessa tulee mieleen, että tällaista tekevät ovat yksinäisiä. Onko näin? Ap

seurani ei ole sen kummemmin kelvannut 20 vuoteen, miksi ottaisin siitä nyt murhetta. Yhteinen isoisä ei tee heistä sen parempia ihmisiä silmissäni kuin muistakaan. Teot puhuvat puolestaan ja minua ei kaivattu kuin korjaamaan serkkujen ja muiden vastaavien tietokonetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä outoa, että vuosien jälkeen otetaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Miksi? Mikä siinä on se pointti?

Vuodet kuluvat niin nopeasti ettei huomaakaan. Asiat, jotka tuntuvat tapahtuneen eilen, ovatkin tapahtuneet 20 vuotta sitten. Siksi ei tunnu oudolta ottaa yhteyttä vuosien jälkeen.

Minusta ei tunnu lainkaan siltä. 20 vuotta sitten oli ihan eri aika, kehitysvaihe ja jutut, en halua palata siihen aikaan tai niihin ihmisiin. Ap

Kolmonen selitti asian aika hyvin. Itse en aio ottaa yhteyttä yhtään kehenkään, mutta tunnistan kyllä nuo tunteet siitä, kun oma lähipiiri pienenee- Pian ei ole ketään. Ehkä otan sitten koiran.