Onko kukaan luovuttanut teinin suhteen? Siis antanut mennä ja olla, ei kiinnosta enää?

Olet kymmenen vuotta myöhässä kasvatuksen suhteen.

No en tiedä miten olisin muuten toiminut. Meillä ollut aina rajat ja rakkautta. Ja säännöt, mutta sopivasti vapautta. Tämä teinihirviö kuoriutui nyt esille. Nuorempi sisarus katsoo kauhuissaan mitä veljelle on tapahtunut. No, ehkä olen sitten se sysipa*ka ihminen, joka tämän ansaitsee. Eli antaa olla. ap

Miten olisi rauhallinen ja ystävällinen muistutus siitä että jos haluaa tulla kohdelluksi kuin aikuinen, pitää käyttäytyä kuin aikuinen. 

Aika lähellä samaa tilannetta olen, tyyppi ei ota mitään vastuuta elämisestään. Ei kiinnosta koulut eikä työt.

Tää on pointti, minkä takia meillä on viety kaikki lapset harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on pointti, minkä takia meillä on viety kaikki lapset harrastuksiin.

Väkisinkö raahaat ja pidät sitä siellä, jos nuori ei vain halua harrastaa mitään järkevää?

Minkä ikäinen?

On varmasti luovuttanut. Sitten näistä teineistä voi lukea lehdistä, kun ovat hakanneet ja ryöstäneet naapurin mummon.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä miten olisin muuten toiminut. Meillä ollut aina rajat ja rakkautta. Ja säännöt, mutta sopivasti vapautta. Tämä teinihirviö kuoriutui nyt esille. Nuorempi sisarus katsoo kauhuissaan mitä veljelle on tapahtunut. No, ehkä olen sitten se sysipa*ka ihminen, joka tämän ansaitsee. Eli antaa olla. ap

Tuo vaihe menee ohi. Ole systemaattinen ja turvallinen vanhempi. Nuoren aivot ovat ikäänkuin tiltanneet murrosiän vuoksi. Se menee ohi. Pari, kolme vuotta tuollaista mutta myöhemmin poika kiittää vielä siitä, että olit kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan vaikeimpina aikoina.

Ei murrosikäisen elämä ole herkkua tai rilluttelua vaan siihen sisältyy myös oman identiteetin hakemisen tuskaa ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tää on pointti, minkä takia meillä on viety kaikki lapset harrastuksiin.

Lapsen luokan häirikköporukka pelasi jääkiekkoa...

Entä lapsen toinen vanhempi? Perheneuvola?

Jos keskustelu on vaikeaa, kirjoita lapsellesi kirje tai vaikka useampikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on pointti, minkä takia meillä on viety kaikki lapset harrastuksiin.

Väkisinkö raahaat ja pidät sitä siellä, jos nuori ei vain halua harrastaa mitään järkevää?

Monilla harrastukset loppuvat nimenomaan teini-ikään. Joukkuelajijen harjoitusmäärät nousevat tuossa vaiheessa, että harva haluaa uhrata kaiken vapaa-ajan urheiluun.

Meillä sama homma- lapset ovat tosin harrastaneet ja turhat energiat on purettu siellä. Kandee miettiä näitä juttuja jo silloin kun lapsi on pieni.

Yritä vaan jaksaa, helpottaa varmasti vuodessa parissa. Jos luovutat, niin tilanne pahenee nopeasti.

Ja kysymykseesi, onko kukaan luovuttanut? Osa luovuttaa ja ne nuoret on todella suuressa syrjäytymisriskissä. Vaikka se teini kuinka raivoaisi, niin kyllä se silti huomaa että väliteäänkö siitä vaiko eikö. Tsemppiä.

On luovuttanut, mun äiti ainakin :D itsenäistymisen vimmani oli vaan niin pitelemätön jo silloin kun moni muu ikätoveri leikki vielä tyyliin barbeilla. Ja parempi kun laskikin mut omille teilleni suosiolla, koska seuraava siirtoni olisi luultavasti ollut karata ties minne, jos liikoja rajoja olisi yritetty vetää. Heti kun sain vapauteni ja omaa tilaa välitkin alkoi korjaantua perheeseen.

Jotkut vain ovat niin rehellisiä, että tekevät avoimesti tyhmyydet. Täytyisi opettaa että kotona ei kannata näyttäytyä, jos möhlii jotain.

Vaikka olisi tosi vaikeaa, näytä kuitenkin, että välität ja olet tarvittaessa tukena.

Kyllä tuo yleensä parissa vuodessa, ehkä aiemminkin, helpottaa. Koita kestää! 

Mielialalääkkeet voisivat helpottaa oirehtimista.