Pitävätkö luonteeltaan ennakkoluuloiset ihmiset sinusta?

Jotkut pitävät sen näköisenä ettei voi olla älykäs.

Minulle on. Jokin olemuksessani tai olemisessani ärsyttää monia, ei onneksi kaikkia. En tiedä mikä, eikä kyllä varsinaisesti kiinnosta.

Aikuisiällä kukaan ei ole sanonut tuolla lailla suoraan, mutta veikkaisin, että useimmat ennakkoluuloiset ihmiset eivät pidä minusta. Olen kasvoiltani melko oudon näköinen ja luonteeltani varautunut ja ujo.

Useimmiten kännissä ihmiset alkaa avautua et "sä oot niin ihana" :DDD.. ensin oon luullu että tyyppi tyylii inhoo mua, mut sit kännissä kehuuki hirveesti. :DDD tollee mul on käyny tosi usein.

mut sit jossai työelämässä must tuntuu et yleistä on jonkinlainen kyräily. tai sit se johtuu siit , et monet suomalaiset koen et ne ei pidä musta, vaikka kyseessä ois vaan tapa ilmasta itteensä tms.. :D jonka otan itteeni.

Yleensä ihmiset ovat pitäneet minusta jos ei lasketa mukaan jotain juorujenlevittelijöiden kerhoa ja heidän saastuttamiaan ihmisiä. Heti kun on noista kaukana ja ulkona noista piireistä niin kaikki onnistuu.

Yllättävää.

Joskus kannattaa ihan tosissaan miettiä maisemanvaihtoa ja voi yllättyä miten kaikki alkaa toimia ja ihmissuhteet luistavat ja silloin viimeistään tajuaa huonon ympäristön ja ihmisten vaikutuksen.

Niillä sakeilla ei ole vaikutusta joka paikassa.

Kannattaa laittaa merkille että kuka/ketkä sitä huonoa ilmapiiriä luovat. Ne samat vievät sitä joka paikkaan, minne menevät. Sellaisten läheisyydestä täytyy irroittautua.

Todella usein niin kauan menee hyvin kunnes se ensimmäinen juoruaja ja haukkuja menneisyydestä pääsee siihen uuteen yhteisöön kiinni. Tuollaiset on sitkeitä.

Useita vuosia voi mennä mahtavasti.

Sitten se sama porukka ja samat ihmiset jatkaa sitä ikuista ja samaa lätinää mitä on elämänsä tehneet. Vaikka suunnittelee elämää ettei tarvitse olla samoissa tiloissa niin nuo hakeutuu ihmisten lähelle väkisin joita sinä tunnet.

Monestikin. Ne jotka tuntevat minut, pitävät, mutta juuri ne jotka luottavat ensivaikutelmaan, päättelevät että olen omahyväinen paskiainen ennen kuin olen sanonut sanaakaan, ja pysyvät mielipiteessään.

Jos laskisin kaikki pienet ja suuret yhteisöt, joissa olen ollut osallisena. Niin pärjään mahtavasti aina niissä joissa ei ole ihmisiä sakealta kotipaikkakunnalta. Heti kun astun yhteisöön, jossa heitä vaikuttaa niin vaikeudet alkavat välittömästi. Aina.

Se on ihmiselle kunniaksi, jos ja kun ennakkoluuloiset vihaavat jo ensi silmäyksellä. 

Ja toisinpäin. Jos tuollainen ennakkoluuloinen kuspiä kehuu 'hyväksi tyypiksi', 'sähän ootkin ihan kiva' - jokin on mennyt pieleen, ja on syytä huolellisesti tarkistaa omaa käytöstä ja olemusta. Ja jos tuollaiset tyypit alkavat yleisemminkin kaveraamaan, silloin on syytä harkita kuulan ampumista omaan kalloon.

Mut onneksi pääosin on helppoa pitää ennakkoluuloiset kaukana itsestä, ainakin nuorena. Vanhemmiten moni näköjään alkaa luulla kaikkia vanhoja konservatiivisiksi, ennakkoluuloisiksi kyttääjiksi. Se on hupaisaa kieltämättä, kun nuoremmat ikäpolvet ovat huomattavasti konservatiivisempia kuin oma sukupolveni ikinä.

Mitä kauemmas omalta paikkakunnalta lähden, sitä paremmin menee.

Käytännössä se menee niin, että kun olen mennyt uuteen työpaikkaan niin jonkun sukulainen tuntee sieltä jonkun. Sitten alkaa lätinä, että käydään läpi asiat mitä minusta tiedetään tai luullaan tietävänsä ja minusta on valmis mielikuva ja ennakkoluulot jo olemassa. Uusi työkaverini on pian jo käytännössä käännytetty minua vastaan. Sitä se on jos kaikki asiat minusta on hänelle lätisty.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kannattaa ihan tosissaan miettiä maisemanvaihtoa ja voi yllättyä miten kaikki alkaa toimia ja ihmissuhteet luistavat ja silloin viimeistään tajuaa huonon ympäristön ja ihmisten vaikutuksen.

Niillä sakeilla ei ole vaikutusta joka paikassa.

Mutta jos on kovin laajalle levinnyt sakki, niin ei voi ikinä tietää kuka kuuluu sakkiin ja kuka ei. Voi jopa olla niin, että juuri sakkiin kuuluvat änkeytyvät seuraasi.

Monella on ollut todella kummallisia olettamuksia minusta. En voi käsittää noita olettamuksia, koska mikään ei sinällään tue niiden todenperäisyyttä.

Päinvastoin. Töissä kaikki paranoidiset (suojatyötekijät) ottivat minut luottohenkilöksi. He kertovat minulla ja turvautuvat minuun, kun kokevat muiden ahdistelevan heitä. Talon skirsifreenikkokin pitää minua kaverina. Siis sellainen oikein paha, joka vihaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä se menee niin, että kun olen mennyt uuteen työpaikkaan niin jonkun sukulainen tuntee sieltä jonkun. Sitten alkaa lätinä, että käydään läpi asiat mitä minusta tiedetään tai luullaan tietävänsä ja minusta on valmis mielikuva ja ennakkoluulot jo olemassa. Uusi työkaverini on pian jo käytännössä käännytetty minua vastaan. Sitä se on jos kaikki asiat minusta on hänelle lätisty.

Kannattaa keskittyä vain työasioihin ja mieluiten sellainen työ, jossa ei paljon pelata sosiaalisilla suhteilla tai juoruilla. Sellaiset työt, jossa on lähinnä sinä ja suora kontakti asiakkaisiin.

Itse olin ennakkoluuloinen silloin kuin eräs hyvin tietyllä tavalla muista ihmisistä tarkan oloinen ihminen oli minulle todella ystävällinen ja halusi nopeasti kaveerata. Ajattelin että jotain hän minussa kai näki mutta mitä ja onko se hänen tulkinta sitten oikea. En pystynyt rauhoittumaan ja kaveruus kaatui kai minun välttelevyyteeni.