Viimeiset vuodet täällä on ollut paljon trolleja yksinäisistä ja syrjäytyneistä tai syrjäytetyistä opiskelijoista
Olen se joka on kirjoittanut kaikki tai lähes kaikki niistä. En kadu juuri mitään, sillä olen provoilemalla mahdollisesti vaikuttanut yhteiskuntaan. Viime vappuna saatiin ainakin Turussa kuulla puheenvuoro yksinäisyydestä ja Tylkkäri on kirjoittanut siitä yhden monisivuisen jutun.
Mikä on (tai oli) tekosyysi jättää yksinäinen kaveri oman onnensa nojaan? Mikset esimerkiksi mene kysymään häneltä kuulumisia?
Kommentit (8)
Yksinäisyyteen on usein syy, eikä juuri innosta ottaa siitä selvää. Sen lisäksi pelkään saavani elämääni riesan.
Vierailija kirjoitti:
Koska ei kiinnosta. En ole ikäryhmääsi, vaan 50+ yrittäjä. Elämä opettaa. Hyysään perhedelmiäni ja niitä, joista jotenkin hyödyn antamalla itsestäni tai aikaani.
Kunnon lokki olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei kiinnosta. En ole ikäryhmääsi, vaan 50+ yrittäjä. Elämä opettaa. Hyysään perhedelmiäni ja niitä, joista jotenkin hyödyn antamalla itsestäni tai aikaani.
Kunnon lokki olet.
Yrittäjän on kuule pakko pyrkiä! Rehellinen minä olen!
Ei mulla ole yksinäisiä kavereita. Jos joku on mun kaverini, niin eihän hän ole silloin yksinäinen, koska hänellä on ainakin yksi kaveri eli minä.
Koska ei kiinnosta. En ole ikäryhmääsi, vaan 50+ yrittäjä. Elämä opettaa. Hyysään perhedelmiäni ja niitä, joista jotenkin hyödyn antamalla itsestäni tai aikaani.