Raskauskateus
Hei!
Kaipaisin vertaistukea. Ollaan kohta vuosi yritetty lasta tuloksetta, no ei siitä sen enempää. Mutta nyt mun rakas ystävä on hetken yrittämisen jälkeen raskaana, ja se tieto satuttaa ja itkettää mua. Toivon hänelle kaikkea hyvää, ja vihaan itseäni kun tunnen näin. En pysty olemaan hänen kanssaan tekemisissä, se sattuu vain ihan liikaa. Ja kun kuulin uutisen, aloin itkemään. En halua loukata häntä ja tiedän ettei se ole multa pois, mutta silti tunnen niinkuin tunnen.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten siitä selvitä?
Kommentit (11)
Sun tunne on ihan normaali. Tekee kipeää kun joku toinen saa jotain sellaista, mitä itsekin kovasti toivoo, vaikka kuinka järjellä ajatellen tietää, ettei se ole itseltä pois.
Kun olin itse raskaana, niin yksi kaverini tunsi noin. Hän sanoi sen suoraan ja rehellisesti, ja ymmärsin, koska olin itsekin joskus aikaisemmin kokenut samanlaisia tunteita, kun joku muu oli raskaana ja itse en. Käytännössä hänen kanssaan en puhunut raskausjuttuja, ja kun nähtiinkin, niin oltiin kuin mun raskautta ei olisi ollut olemassa. Mielestäni raskaana olevan pitää olla noissa tilanteissa myös hienotunteinen. Raskausjuttuja voi höpöttää sitten niiden kanssa, joita se kiinnostaa myös. (Nykyään muuten tällä kaverilla on itsellään kolme lasta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :) )
Tunteesi ei ole hyväksyttävä.
On OK tuntea älyttömän pahaa oloa, surua, tuskaa, toivottomuutta omasta lapsettomuudesta, mutta kyllä toisen puolesta pitää pystyä iloitsemaan!
Miltä tuntuisi, että kun oman yrityksenne jälkeen, kun olet sitten viimein raskaana, ja lähipiirisi purskahtaa itkuun kun kerrotte🤰🏼 ei varmaan tunnu tosiaan kovin hyvältä?
Mene lapsettomuushoitoihin.
T. 2 vuotta yrittänyt, nyt onnellisesti hoidoilla RV 6+4
Tunteesi ovat täysin ymmärrettäviä. Jos kyse on rakkaasta ystävästä, niin kirjoittaisin hänelle vaikka viestin jossa pyytäisin anteeksi reaktiotani ja selittäisin mistä se johtui. Sinun kannattaa vaan nyt suojella itseäsi vauva- ja raskausjutuilta niin paljon kuin voit.
Vierailija kirjoitti:
Tunteesi ei ole hyväksyttävä.
On OK tuntea älyttömän pahaa oloa, surua, tuskaa, toivottomuutta omasta lapsettomuudesta, mutta kyllä toisen puolesta pitää pystyä iloitsemaan!
Miltä tuntuisi, että kun oman yrityksenne jälkeen, kun olet sitten viimein raskaana, ja lähipiirisi purskahtaa itkuun kun kerrotte🤰🏼 ei varmaan tunnu tosiaan kovin hyvältä?
Mene lapsettomuushoitoihin.
T. 2 vuotta yrittänyt, nyt onnellisesti hoidoilla RV 6+4
Kyllä ap varmasti iloitsee ystävänsä puolesta, mutta pitää sinunkin kai pystyä asettumaan toisen asemaan. Jos lapsi on kovin toivottu, saattaa itku tulla. Ei sille voi mitään. Ihminen voi itkeä ja iloita samanaikaisesti. Tunteet voivat olla ristiriitaisia.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin hakekaa apua. Teidän pitää miehen kanssa mennä sinne gynelle yhdessä, koska molemmat pitää tutkia. Mies saa lähetteen siemennestetutkimuksiin.
Aloittaja vastaa:
Tutkimuksiin ollaan kyllä menossa, ei siitä tosiaan sen enempää.
Sain tiedon ystävältäni viestissä, joten hän ei luojan kiitos nähnyt reaktiotani.
Kiitos paljon kannustuksista, ehkä tosiaan pitäisi kertoa hänelle suoraan ajatuksistani. Pelkään vain hänen loukkaantuvan ja ajattelevan etten iloitse hänen puolestaan, mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteesi ei ole hyväksyttävä.
On OK tuntea älyttömän pahaa oloa, surua, tuskaa, toivottomuutta omasta lapsettomuudesta, mutta kyllä toisen puolesta pitää pystyä iloitsemaan!
Miltä tuntuisi, että kun oman yrityksenne jälkeen, kun olet sitten viimein raskaana, ja lähipiirisi purskahtaa itkuun kun kerrotte🤰🏼 ei varmaan tunnu tosiaan kovin hyvältä?
Mene lapsettomuushoitoihin.
T. 2 vuotta yrittänyt, nyt onnellisesti hoidoilla RV 6+4
Kyllä ap varmasti iloitsee ystävänsä puolesta, mutta pitää sinunkin kai pystyä asettumaan toisen asemaan. Jos lapsi on kovin toivottu, saattaa itku tulla. Ei sille voi mitään. Ihminen voi itkeä ja iloita samanaikaisesti. Tunteet voivat olla ristiriitaisia.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin hakekaa apua. Teidän pitää miehen kanssa mennä sinne gynelle yhdessä, koska molemmat pitää tutkia. Mies saa lähetteen siemennestetutkimuksiin.
Höpö höpö. Ap ei osaa asettua toisen asemaan! Itse olemme kärsineet lapsettomuudesta ja kokeneet kaiken tuon, ja iloitsin jokaisen ystäväni kanssa/ puolesta.
AV-logiikalla ei iloita muiden puolesta😱😱
Nyt vaan jatkatte yritystä ,niin saatte yhdessä viettää vauva arkea..ja onko lopulta kuinka hyvä ystävä jos tuolta tuntuu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteesi ei ole hyväksyttävä.
On OK tuntea älyttömän pahaa oloa, surua, tuskaa, toivottomuutta omasta lapsettomuudesta, mutta kyllä toisen puolesta pitää pystyä iloitsemaan!
Miltä tuntuisi, että kun oman yrityksenne jälkeen, kun olet sitten viimein raskaana, ja lähipiirisi purskahtaa itkuun kun kerrotte🤰🏼 ei varmaan tunnu tosiaan kovin hyvältä?
Mene lapsettomuushoitoihin.
T. 2 vuotta yrittänyt, nyt onnellisesti hoidoilla RV 6+4
Kyllä ap varmasti iloitsee ystävänsä puolesta, mutta pitää sinunkin kai pystyä asettumaan toisen asemaan. Jos lapsi on kovin toivottu, saattaa itku tulla. Ei sille voi mitään. Ihminen voi itkeä ja iloita samanaikaisesti. Tunteet voivat olla ristiriitaisia.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin hakekaa apua. Teidän pitää miehen kanssa mennä sinne gynelle yhdessä, koska molemmat pitää tutkia. Mies saa lähetteen siemennestetutkimuksiin.
Höpö höpö. Ap ei osaa asettua toisen asemaan! Itse olemme kärsineet lapsettomuudesta ja kokeneet kaiken tuon, ja iloitsin jokaisen ystäväni kanssa/ puolesta.
AV-logiikalla ei iloita muiden puolesta😱😱
Älä trollaa.
Kannattaa päästää irti tuollaisista ajatuksista,jos ystävälle tulee keskenmeno esim. ei tunnu kivalta jälkikäteen.
Kurjaa ettei toivottua lasta ole kuulunut mutta toivottavasti saatte apua ja saat oman vauvan.
Minä olen se joka tuli helposti raskaaksi. Ensimmäinen raskaus kuitenkin päättyi keskenmenoon, toinen lapsi tehohoitoon suoraan synnytyksestä. Ymmärrän tunteesi mutta sanoisin silti ettei kannata kadehtia kun et toisten suruista tai vaikeuksista välttämättä tiedä.
Menkää jonkun lapsettomuuteen erikoistuneen gynen puheille, niin saatte apua perimmäiseen ongelmaanne. Mielellään vielä joku, joka työskentelee sairaalassa näiden asioiden parissa. Tunteesi on täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Tsemppiä!
T. Neljä vuotta esikoista yrittänyt, nykyisin kahden lapsen äiti