Miksi kompleksisuus on älykkäiden ongelma?

Koska me ajatellaan enemmän. Taviksilla on niin paljon helpompaa kun ne "ei mieti liikaa".

Enemmän vaihtoehtoja, koko ajattelussa?

Eivät ole kaiketi niin sosisaalisia kuin tavalliset.

Ihailen tavisten tapaa olla ymmärtämättä juuri mitään, oikoa mutkat ja selittää asiat itselleen tyydyttävällä tavalla päin vit*ua. Elämä olisi paljon helpompaa ja stressittömämpää älyllisesti kuurona ja sokeana. Mikä on kaikkein pahinta niin minä en ole edes kovin älykäs mielestäni vaan välillä todella tyhmä ja silti suurin osa ihmisistä ei älyllisesti kykene samaan kuin minä ja minulle helpot asiat tuntuu heistä vaikeille, monimutkaisille ja käsittämättömille. Se on pelottavaa.

Nautin ainakin älykkyydestä. Tienaa hyvin ja elämä on leveetä.

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Miksi se "yliajattelu" olisi pahasta? Jos kaikki oikoisivat mutkat suoriksi tuossa ajattelutyössä, millaista elämä silloin olisi? Mä ainakin ihan tykkään miettiä kaikkea jokaiselta kannalta ja viedä ajatteluketjuja pitkällekin ja sitten toisella tapaa. Kun aina ei ole vain yhtä oikeaa vastausta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mahdollisuuksia on monia. Läheisiä se ärsyttää joskus, mutta silloin kun pääsee keskustelemaan samanlailla toimivan kanssa se on ihan mahtavaa!

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Mutta niihin tyhmiin lopputuloksiin ei voi suostua. Siksi tuo ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Miksi se "yliajattelu" olisi pahasta? Jos kaikki oikoisivat mutkat suoriksi tuossa ajattelutyössä, millaista elämä silloin olisi? Mä ainakin ihan tykkään miettiä kaikkea jokaiselta kannalta ja viedä ajatteluketjuja pitkällekin ja sitten toisella tapaa. Kun aina ei ole vain yhtä oikeaa vastausta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mahdollisuuksia on monia. Läheisiä se ärsyttää joskus, mutta silloin kun pääsee keskustelemaan samanlailla toimivan kanssa se on ihan mahtavaa!

Tottakai on tilanteita ja ongelmia, jotka on pakko miettiä loppuun asti. Toisaalta useimmat 'ongelmat', joihin itse olen törmännyt työ- ja perhe-elämässä eivät vaadi mitään pomminvarmoja loppuunsa hiottuja ratkaisuja, vaan ihan riittävän hyvä riittää. Äly ja tietynlainen suhteellisuudentajun puute ahdistavat ihmistä suuresti, ja tällainen yhdistelmä johtaa usein juuri siihen, että pitää miettiä vielä öisinkin että tulikohan nyt sijoitettua pennosensa oikeaan firmaan oikeaan aikaan tai että mitähän ne pari alkoholiannosta tekivät sikiön kehitykselle. Ajan hukkaa ja ahdistavaa. Kun tajuaa, että menneille valinnoille ei mitään voi, eikä aina tulevillekaan, mutta tärkeintä on liike, elämä käy paljon helpommaksi, älykkäällekin ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Mutta niihin tyhmiin lopputuloksiin ei voi suostua. Siksi tuo ei toimi.

Silloinhan ongelma on joustamattomuus, mikä taas ei ole tyypillistä älykkäälle ihmiselle.

Älykkäillä ei ole kompleksisuutta, syystä että, he osaavaat helposti kaikkia kompelkstisuudet.

Luuletteko että jokainen älykäs on jokin Mensa-kaveri. Ei ole!

Älykkään ihmisen osaaminen ja taidot näkyvät aivan tavallisen jokapäiväisen elämän asioissa.

He hoksaavat nopeasti ratkaisut eri asiohin,osaat suunnitella ja visioida monet asiat etukäteen, siten että se helpottaa perheen elämää tosi paljon.

Heitä pyydetään usein apuun erilaisissa hoksottomia vaativissa asioissa niin kotona, työssä kuin vapaa-ajalla.

Älykkään ihmisen elämä on ihan tavallista, tavallisen perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Miksi se "yliajattelu" olisi pahasta? Jos kaikki oikoisivat mutkat suoriksi tuossa ajattelutyössä, millaista elämä silloin olisi? Mä ainakin ihan tykkään miettiä kaikkea jokaiselta kannalta ja viedä ajatteluketjuja pitkällekin ja sitten toisella tapaa. Kun aina ei ole vain yhtä oikeaa vastausta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mahdollisuuksia on monia. Läheisiä se ärsyttää joskus, mutta silloin kun pääsee keskustelemaan samanlailla toimivan kanssa se on ihan mahtavaa!

Tottakai on tilanteita ja ongelmia, jotka on pakko miettiä loppuun asti. Toisaalta useimmat 'ongelmat', joihin itse olen törmännyt työ- ja perhe-elämässä eivät vaadi mitään pomminvarmoja loppuunsa hiottuja ratkaisuja, vaan ihan riittävän hyvä riittää. Äly ja tietynlainen suhteellisuudentajun puute ahdistavat ihmistä suuresti, ja tällainen yhdistelmä johtaa usein juuri siihen, että pitää miettiä vielä öisinkin että tulikohan nyt sijoitettua pennosensa oikeaan firmaan oikeaan aikaan tai että mitähän ne pari alkoholiannosta tekivät sikiön kehitykselle. Ajan hukkaa ja ahdistavaa. Kun tajuaa, että menneille valinnoille ei mitään voi, eikä aina tulevillekaan, mutta tärkeintä on liike, elämä käy paljon helpommaksi, älykkäällekin ihmiselle.

Jotenkin minusta tuntuu, että hyvin älykkäät miettivät hyvin vähän mitään tuollaista arkista diipadaapaa tai varsinaisesta edes omaa elämäänsä. Nuo on enempi niiden kohtuu älykkäiden hommia, kun suhde mielekkyyteen on vielä olemassa. Oikeasti älykkäälle tuommoinen on sellaista vasemman käden puuhastelua oikean runkatezza vituzti.

Kompleksisuus sitten kai johtuu vaan siitä kun kaikki jää mieleen ja kaiken havannoi, niin yksi zaatanan zotkuhan siitä vain tulee. Taavetit taas suodattaa kaiken suoraan omaan palikkalaatikkoon lopsahtavasti kuten nokkelana lapsena jo tuli opittua.

Ei vaan pysty jämähtämään yhteen yksinkertaiseen selitykseen, kun ymmärtää, että asioilla on aina kymmeniä eri puolia.

Ymmärtää kai sen tyhmempikin millainen ajattelun tason ero on ihmisellä jota kiinnostaa erilaisten keksintöjen pyörittely sen sijaan että viettäisi kaiket päivät tv:n ääressä katsomassa sosiaalipornosarjoja?

Oikeasti äly enemmänki suojaa mielenterveysongelmilta kuin aiheuttaa niitä. Pystyy näkemään ratkaisuja tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Mutta niihin tyhmiin lopputuloksiin ei voi suostua. Siksi tuo ei toimi.

Joskus ei voi, mutta yllättävän usein voi. Sun kannattaa ajatella vähän vielä pidemmälle, niin tajuat tämän ja opit tekemään eron tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Mutta niihin tyhmiin lopputuloksiin ei voi suostua. Siksi tuo ei toimi.

Joskus ei voi, mutta yllättävän usein voi. Sun kannattaa ajatella vähän vielä pidemmälle, niin tajuat tämän ja opit tekemään eron tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden välille.

Sivusta tähän..

Voihan niihin riittävän hyviin ratkaisuihin suostua ja usein se onkin arjen/työn/ihmissuhteiden kannalta järkevintä, silti jotenkin ei vaan halua ajatella niin yksinkertaisesti ja mielellään analysoi juttuja ihan todenteolla, sillä onhan se hieno tunne kun olet miettinyt ja hionut sitä ajatusta, mahdollisesti moneen kertaan, käännellyt ja väännellyt, ja sitten toteutat jonkin asian sen mukaisesti (jonkun isomman jutun, työ- tai opiskeluprojektin vaikkapa) ja se meneekin juuri niin nappiin kuin voi mennä, siksi että SINÄ ITSE teit sen kaiken ajatusduunin, etkä päästänyt itseäsi helpolla, vaikka lopputulos olisi ollut vähintäänkin hyvä siinäkin tapauksessa, mutta nyt se on täydellinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs pystyy opettamaan itsensä myös olemaan ajattelematta liikaa. Jos ihmiseltä puuttuu itsekuri tai ainakin itsehillintä, älystä sinänsä on pelkkää haittaa. Vaikka olisi oikein ns. tyhmä, hyvällä itsehillinnällä pystyy kuitenkin pakottamaan itsensä melko hankaliinkin suorituksiin, ja aivan samoin hyvin älykäskin ihminen kykenee yksinkertaistamaan ja jättämään huomiotta asioita jos haluaa. Itse kärsin nuorempana juuri asioiden 'yliajattelusta', mutta siitä tavastakin oppii eroon.

Mutta niihin tyhmiin lopputuloksiin ei voi suostua. Siksi tuo ei toimi.

Joskus ei voi, mutta yllättävän usein voi. Sun kannattaa ajatella vähän vielä pidemmälle, niin tajuat tämän ja opit tekemään eron tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden välille.

Sivusta tähän..

Voihan niihin riittävän hyviin ratkaisuihin suostua ja usein se onkin arjen/työn/ihmissuhteiden kannalta järkevintä, silti jotenkin ei vaan halua ajatella niin yksinkertaisesti ja mielellään analysoi juttuja ihan todenteolla, sillä onhan se hieno tunne kun olet miettinyt ja hionut sitä ajatusta, mahdollisesti moneen kertaan, käännellyt ja väännellyt, ja sitten toteutat jonkin asian sen mukaisesti (jonkun isomman jutun, työ- tai opiskeluprojektin vaikkapa) ja se meneekin juuri niin nappiin kuin voi mennä, siksi että SINÄ ITSE teit sen kaiken ajatusduunin, etkä päästänyt itseäsi helpolla, vaikka lopputulos olisi ollut vähintäänkin hyvä siinäkin tapauksessa, mutta nyt se on täydellinen. :)

Olipa pitkä virke.