Lue keskustelun säännöt.
Olen luuseri viimeisen päälle
26.02.2008 |
Olen työkkärin kurssilla, enkä saa ihmispelkoni takia haettua itselleni harjoittelupaikkaa. Pelkään olla yhteyksissä työnantajiin enkä halua kielteisiä vastauksia. Viittä paikkaa pitäisi olla jo kysynyt, olen kysynyt vasta yhtä, enkä sieltäkään tiedä pääsenkö ilmaisena työntekijänä töihin. Siviilissä olen aktiivinen ja reipas, mutta muutun ujoksi ja estyneeksi heti kun kyse on työnhausta. Itsetuntoa minulla ei ole ollenkaan, menen siitä mistä aita on matalin.
Kommentit (8)
mulla oli aimennin kans tosi hankalaa ja ajattelin että työnantaja on ylempi arvonen kun minä. mutta nyt olen tutustunut yrittäjiin ja olen sitä mieltä että ne ovat ihan samanarvoisia ihmisiä kuin me muutkin!! Menet vain reippaasti kysymään töitä! Kun olet saanut annettua hyvän vaikutelman itsestäsi, sinulla on paremmat mahdollisuudet ja hyvässä tapauksessa pääset kunnon palkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina jonkun syyn, miksi en sovi johonkin tiettyyn työhön ja työnhakuinto loppuu siihen
ja kaikkea voi oppia... ei mikään työ ole sopiva jos sinä noin ajattelet, mene kokeilemaan, sillä sinä siitä pääset!
Lakkaa ajattelemasta itsestäsi noin. Mikä on pahinta, mitä se työnantaja voi sanoa? Korkeintaan kieltäytyy ottamasta sinua. Hän ei tunne sinua, joten hän ei torju sinua henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan työntekijänä, lisäksi hänellä voi olla monia syitä, miksei sinua ehkä oteta ja mikään niistä ei välttämättä liity sinuun. Ei siis kannata ottaa liikaa itseensä niistä kielteisistäkään vastauksista, niitä saavat joskus lähes kaikki.
5vuotta sitten huonossa jamassa ja sairaslomalla puoli vuotta psyykkisistä syistä. Sen jälkeen olen kuntoutunut ja opiskellutkin luokan parhailla arvosanoilla. Olen työkykyinen, mutta aukot cv: ssä häiritsee, jos niistä kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei todellakaan ole sinun vikasi: voi olla että firmassa on sellainen tilanne, että kukaan ei ehdi opastaa tai töitä ei vaan ole: itse olen kokenut tämän töissä että vaikka periaatteessa mielellään otetaan harjoittelijoita, niin esteenä on se että niiden työt ei aina välttämättä olis mielekkäitä tai ei ehditä ohjaamaan.
Tuohon ihmispelkoon voi auttaa vaan harjoittelu - ihan kuin mun lentopelkoon. Aluksi en nukkunut pariin yöhön ennen reissua, mutta kun oli vaan monta kertaa vuodessa pakko lähteä (työmatkoille) niin vähitellen tottui ja nyt jopa nautin lentämisestä :-)
Koita vaan päästä alkuun - kyllä se siitä.
Hille voit ainakin selittää ujoutesi/pelkosi, saat samalla harjoitusta työnhakuun. Jos heillä itsellään eui ole tarvetta harjoittelijalle, he osaisivat ehkä neuvoa kuntoutujamyönteisiä työnantajia? Tsemppiä.
...