"Koskas teille niitä lapsia tulee?"

Ja lisäyksenä, että jos näitä utelijoita on niin miten suhtaudut? Loukkaannyt / hälläväliä / vastaat / et vastaa?

Kun sitäkin mietin, että miksi niihin pitää vastata edes, jos ei halua?

Ehkä on olemassa sellaisia sukuja/perheitä, missä ei udella henkilökohtaisia asioita. Meillä kyllä udellaan. Niin kauan kun olet sinkku, kysellään että no eikös sulla poikaystävää ole, ja sitten kun on, alkaa se ootteko kihloja aatellu, koskas häät on, ja sitten väistämättä että jokos on lapsia tulossa pian. Minä en ole juuri piitannut kyselyistä, huitaisen ne vaan ohi että eipä ole vielä, tai enpä tiedä, mutta ymmärrän kyllä että joitain saattaa ärsyttää ja jopa ahdistaa jatkuva kysely.

Meidän perhe- ja kaveripiirissä ei udella. Joskus joku puolituttu työ- tai opiskelukaveri on kysellyt yksityiasioita. Joko en vastaa ollenkaan tai vastaan jotain ympäripyöreätä. En oikein ymmärrä tuota kyselyintoa. Tokihan ihminen kertoo lähipiirilleen silloin kun kerrottavaa on. Muille ihmisille yksityisasiat eivät kuulu pätkääkään.

Tiedän kyllä naisia, jotka eivät osaa keskustella muuta kuin vatvoa omia tai muiden yksityisasioita mutta pysyn heistä kaukana.

Eipä ole ikinä kukaan kysellyt lasten hankinnasta. Olen kolmikymppinen ja melkein aina seurustelen. Kuulostaa uskomattoman juntilta käytökseltä. Olisikohan jotain maalaisten juttuja?

Ei tuo kovin normaalia ole, mutta suhteellisen yleistä kai. Ennen minua lapsettomuudesta kärsineeltä äidiltäni kysyttiin tuota kuulemma tasan kerran ja tämä ihminen tiesi hedelmällisyysongelmista eli aivan ilkeyttään kysyi. Varmaan vähän yleisempää on kysyä pahaa tarkoittamatta, ihmiset ovat uteliaita.

Mielestäni tuollaisista tökeröistä kyselyistä on turha loukkaantua. Toisesta korvasta ulos.

Ensimmäistä raskauttani on kommentoitu "eikä, et pidä sitä!" (äitini ei pitänyt miehestäni alkuun) ja viimeisintä raskausuutista "eih" (isovanhemmat asuvat kaukana eli heidän lastenhoitopalveluidensa hyväksikäytöstä ei ole kyse). Välillä ihmisiltä pääsee tuollaisia sammakoita, jos niitä ei kestä niin vähentää yhteydenpitoa. Tai sitten antaa anteeksi tuollaiset pienet lapsukset.

Minua aikoinaan harmitti kun ei kyselty.

Minulta on kysytty viimeisen viiden vuoden aikana todella usein, milloin aiomme hankkia lapsia tai olenko ehkä parhaillaan raskaana. Utelu alkoi kun menin naimisiin, eikä sille näy loppua. Lähimmät ihmiset eivät utele, koska tietävät että lapsettomuus on meille kipeä asia, mutta kaukaisemmat tuttavat  ja entiset /nykyiset työkaverit saattavat tavatessa kysyä. Parhaimmat ovat näitä vatsaani kopeloivia törkimyksiä, joille en edes osaa sanoa mitään, kun on järkytyksestä ihan puulla päähän lyöty. Kukaan kysyjistä ei ole tarkoittanut mitään pahaa, mutta joillekin on pitänyt ratakiskosta vääntää, että asia ei noin vain onnistukaan, että kyselyt voisi lopettaa.

Mua ei kyllä haittaa, että on kysytty. Se on aina tilaisuus päästä näpäyttämään toista.

Minulla ei kukaan sukulainen onneksi kysele, mutta töissä jotkut kyselee. Yksi jopa tuohtui ja alkoi saarnata, että se on kuule kohta myöhäistä. En ole avautunut lapsettomuuteni syistä töissä, koska aihe tuntuu vaikealta käsitellä kahvipöydässä. Voin kyllä kertoa, jos joku haluaa puhua kahden kesken. Joskus kyllä mietin, että olisiko parempi sanoa kahvipöydässä suorat sanat, mutta en haluaisi kuitenkaan nolata ketään. Tähän asti olen vain yrittänyt vaihtaa puheenaihetta ja selitellä jotain ympäripyöreää, että no katsotaan. Ehkä suora puhe voisi tehota paremmin. 

Mäkin liikun ilmeisesti astetta kohteliaammissa porukoissa, koska en ole törmännyt kyselijöihin. Utelu on huonoa käytöstä, varsinkin jos sitä jatkaa kun on kerran kertonut ettei halua puhua aiheesta.

Minulta on kysellyt ainoastaan yli 80-vuotias mummuni, vaikka olen 30-vuotias ja pitkässä parisuhteessa

Ei minulta ole kukaan itse valittu ystävä, tuttava tai edes työkaveri mitään henkilökohtaisia kysellyt. Anoppi sen sijaan on sellainen törkyturpa että mikään ei ole liian henkilökohtaista. Toisella tapaamisella alkoi jo painostus. Olin silloin juuri aloittanut uudessa työpaikassa joka oli jotakuinkin ikuinen lapsuudenunelmani.

Keskustelu meni jotenkin näin. "Ajatella, sinä olet jo 30. Kyllähän se on kiva kaikkea puuhastella mutta eikö olisi jo nyt aika pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Kyllähän sinä naisena tiedät. Matkustelukin on nuorena kiva mutta eikö pitäisi jo keskittyä perheeseen. Et voi kuvitella miten minulla on yksinäistä kun kaikilla muilla on jo lapsenlapsia. Kyllä olisi minun jo pitäisi päästä omia lapsenlapsia hoivaamaan ja olemaan teidän perheessänne, kun minulla on niin tylsääkin aina. Ei se ole sanottua että saatte lapsia jos liikaa odotatte. Perhe on tärkein, ei ystävät korvaa sitä että on lapsia."

Meinasi verisuoni poksahtaa päästä. Olisi tehnyt mieli sanoa että olen tehnyt sterilisaation, mutta valitettavasti tilanne oli se että olimme ihan omista lähtökohdistamme päättäneet yrittää lasta, ja olin juuri edellisviikolla saanut keskenmenon. Muisto tuosta tilanteesta ei valitettavasti haihdu koskaan.

Voi kyllä, kyllä kyselijöitä riittää. Se alkoi, kun selvisi, että olemme menossa naimisiin (siksikö naimisiin, että raskaana?), jatkui kaikissa mahdollisissa tilanteissa kaikki neljä vuotta ennen kuin esikoisen saimme (lapsettomuushoitojen jälkeen) ja sitten alkoikin inttäminen siitä seuraavan tekemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, kyllä kyselijöitä riittää. Se alkoi, kun selvisi, että olemme menossa naimisiin (siksikö naimisiin, että raskaana?), jatkui kaikissa mahdollisissa tilanteissa kaikki neljä vuotta ennen kuin esikoisen saimme (lapsettomuushoitojen jälkeen) ja sitten alkoikin inttäminen siitä seuraavan tekemisestä.

Jäisikin pelkkään kyselyyn, mutta kun tulee ohjeita , että "kyllähän teidänkin nyt pitää..." ensin siis saada se lapsi ja sitten saada sille sisarus.

Mun on vaikea ees keksiä mitä tuohon vastaisi, jos joku yhtäkkiä kysyisi. Oon vähän sellanen, että saattas tulla ihan joku "mitäs se sulle kuuluu" tms. Ei siis ole kyselty. Järkevinhän ois tietty joku korrekti tapa ilmaista että ei kuulu kysyjälle ja onnistua sanomaan se niin, että keskustelu aiheesta päättyy siihen. Tuskin onnistuisi.

Mä en kylläkään loukkaantuis kysymyksestä, en vaan näe miten hitossa se kellekään kuuluu. Läheisille kerrotaan jos on kerrottavaa ja kai ne loput näkee kun maha kasvaa tai vauvaa työnnetään vaunuissa.

Etenkin jotkut vieraammat utelijat on mun mielestä kovin erikoista porukkaa.

Toisaalta taas ymmärrän senkin jos esim äiti tai muu perheenjäsen joskus kysyisi onko jotain suunnittelmia asian suhteen, jos vaan sitten hyväksyy minkä vastauksen saa. Kyllähän se voi kiinnostaa lähimpiä ihmisiä eikä sekään minusta väärin ole. Eihän se nyt pitäisi mikään varsinainen tabu olla.

Sukulaisilta saattaa tulla. Yleensä hiljenevät, kun sanoo, ettei se aina ole siitä haluamisesta kiinni.

(Kolme vuotta lapsettomuushoitoja takana, nyt 5-viikkoisen vauvan vanhempi)

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta saattaa tulla. Yleensä hiljenevät, kun sanoo, ettei se aina ole siitä haluamisesta kiinni.

(Kolme vuotta lapsettomuushoitoja takana, nyt 5-viikkoisen vauvan vanhempi)

Hyvä vastaus.

Minulta kysellään joskus edelleen (olen 42v), vaikean sairauden takia en voinut yrittää lasta mutta sehän ei utelijoille kuulu mitenkään.

Meidän suvussa ei edes kysytä vaan nauretaan porukalla. Aina kun jollain on vauva, se työnnetään lapsettoman nuoren naisen syliin ja hekotellaan kuorossa että sinäpä oletkin sitten seuraava ja jokos alkaa kello tikittää. Ei ole pahantahtoista, mutta ärsyttävää kyllä.

Nämä lapsista, naimisiinmenosta jne. jankkaavat eivät osaa suhtautua ihmisiin ihmisinä vaan jonain viihdykkeinä. Heidän mielestään toisten ihmisten tehtävä on tuottaa sisältöä ja säpinää heidän elämäänsä. Tosin heidän mielestään ainoa sisältö elämässä on seurustelu, parisuhteet ja lapset, mikä kertoo paljon heidän henkisen kehityksensä tasosta. Fiksummat keksivät elämälleen muuta sisältöä kuin toisten painostamisen ja kyttäämisen.

Itse olen kolmekymppinen ja ystävät lisääntyy. Vähän väliä saa heiltä kuulla että koskas te hankitte lapsia. Olen niin kyllästynyt siihen virteen. En minäkään heiltä utele, että miksi teette niitä lapsia lisää kun yhdenkään lapsen kanssa ette oikein jaksa.. Seuraavaksi taidan vastata, että en vaan tunne mitään halua saatikka tarvetta puskea mistään rev*sta ulos ketään henkilöä.