Miksi uskot tai et usko jumalaan

Raamatun Jumala muistuttaa kovin paljon ihmistä, tarkemmin sanottuna muinaisen Lähi-Idän hirmuhallitsijoita.

UT:n Jeesus-uhrinäytelmä on käsittämätön.

Maailmankuvani on muokkautunut luonnontieteelliseksi.

Ensin meni usko muuhun yliluonnolliseen, lopuksi samaan roskikseen lensi Jumalakin.

Pidän itseäni kristittynä, vaikka en uskokaan persoonallisen jumalan olemassaoloon minkäänlaisena yliluonnollisena entiteettinä.

Uskon Jumalan olevan inhimillistetty mielikuva, jossa yhdistyvät hyviksi koetut arvot kuten rakkaus, hyvyys, ihmisen vastuu, kehittyminen jne. Samoin kuin Joulupukki-hahmossa yhdistyy joulunajan tunnelma, antamisen ilo, perinteiden jatkuvuus jne. 

Uskon siis noihin asioihin Jumala- (ja Joulupukki-) mielikuvan kautta. Se antaa arvoille kasvot ja nimen, hahmon joka tekee abstraktit käsitteet ymmärrettäviksi.

Olisi houkuttelevaa uskoa elävänsä, vaikka on kuollut.

Mutta se on kovin huonosti perusteltua toiveajattelua.

Mitä enemmän on kokemusta dementoituvista vanhuksista, kehitysvammaisista lapsista, neurologisista sairauksista jne. , sitä selvempää on, että minuus, sielu on toimivien aivojen ominaisuus. Kun ne sammuvat, se on adjö.

Itseäkin ihmetyttää miksi uskon Jumalaan, en vaan pääse uskosta eroon.

Tää on helppo; miksi uskoa johonkin avaruusolioon mistä ei muuta kuin satukirja kirjoitettu?

Uskon, että uskonto keksitty pitämään kansa kurissa, eli pelotellaan ikuisella kadotuksella jos ei tottele laadittuja sääntöjä sekä pitämään huolta hygieniasta ja välttämään tartuntatautien leviämisen.

Ihan samasta syystä kuin en usko muihinkaan jumaliin tai taruolentoihin. Ei kristinuskon Jahve ole mitenkään poikkeuksellinen.

Kristittyhän on jo melkein ateisti: hän ei usko 99 % kaikista jumaluuksista, joita maailmanhistoria tuntee.

Pitkän pohdiskelun jälkeen en nää syytä olla uskomatta :)

Ei uskomiseen tai sen puutteeseen ole perusteluja. En vain usko. 

Uskon persoonalliseen Jumalaan (Isä) koska tiedän hänen olevan olemassa. Jumalan olemassaolon varmuuden kertoo järki ja logiikka. Uskon myös Jeesukseen (Poika), koska ymmärrän Raamatun keskeisen sanoman. Uskon myös Pyhään Henkeen, joka yhdistää Isän ja Pojan ja Pojan ja seurakunnan eli Jeesukseen uskovat.

Ateistien virhe on kuvitella, että Jumalan olemassaolo riippuu heidän omasta uskomusjärjestelmästään. Ei riipu.

Jumalassa ja uskonnoissa ylipäätään ei ole mielestäni mitään uskottavaa. Lapsena yritin uskoa ja kokeilin pari kertaa jopa rukoilla, mutta tunsin oloni vain typeräksi. En ole koskaan kohdannut yhtään järkevää syytä miksi uskoa jumalaan. En kuitenkaan tuomitse kenekään uskoa tai lauo näkemyksiäni päin uskovaisten tuttujeni naamaa. Jokainen eläkööt elämänsä ja uskokoot mihin haluaa, niin kauan kuin se ei vahigoita muita

En usko. Uskon vain todistettuihin asioihin tai hyvin perusteltuihin. Uskon myös omiin kokemuksiini, joita itselläni on kyllä niin, että uskon jonkunlaiseen näkymättömään. En usko varsinaisesti enkeleihin, mutta uskon luonnonlakeihin, joilla uskon jumala- ja enkelikokemusten selittyvän. Se on kuitenkin aivan samanlainen ilmiötyyppinä, kuin taivaan sinisyys tms. Mutta emme osaa vielä lainkaan selittää sitä. Sitten jotkut uskovat osaavansa kun lukevat ihmisten opuksia.

Entinen ateisti kirjoitti:

Uskon persoonalliseen Jumalaan (Isä) koska tiedän hänen olevan olemassa. Jumalan olemassaolon varmuuden kertoo järki ja logiikka. Uskon myös Jeesukseen (Poika), koska ymmärrän Raamatun keskeisen sanoman. Uskon myös Pyhään Henkeen, joka yhdistää Isän ja Pojan ja Pojan ja seurakunnan eli Jeesukseen uskovat.

Ateistien virhe on kuvitella, että Jumalan olemassaolo riippuu heidän omasta uskomusjärjestelmästään. Ei riipu.

Ööö millälailla tiedät?

Uskon. Kasvoin kodissa, jossa toinen vanhempi uskovainen, toinen ateisti. Uskominen tuntui luontevammalta ja Raamatun tarinat kiinnostivat.

Koskaan uskoni ei ole horjunut vakavasti, vaikka elämän kipupisteissä asiaa pohtiikin. Usko tuo elämääni toivoa, lohtua ja logiikkaa. Itselleni luomisteoria ja monet tieteen näkemykset käyvät järkeen eivätkä ole toistensa vastaisissa. Samoin uskon, että kaikkien uskontojen jumala on sama, uskomme vain eri lailla.

Tiedän, että Jumalaa ei ehkä ole. Ehkä siis minä olen väärässä, ateisti oikeassa.Kyse on yksinkertaisesti uskon asiasta, joten kunnioitan itse kenenkin näkemystä.

Mahdoton perustella miksi en usko, en vain usko. Perustele itse miksi et usko maailman syntyneen sotkan munasta.

Raamatun jumalaan en usko koska raamatun kertomukset ovat joko kovin ristiriitaisia tai aivan suoraan väärin.

Ylipäätään mihinkään jumaliin en usko koska en ole nähnyt ainuttakaan asiaa mikä viittaisi että jonkinlainen jumala olisi olemassa.

Minun on mahdoton pakottaa itseni uskomaan sellaiseen mihin en usko ja mistä ei ole minkäänlaisia todisteita.

Jokin neurologinen ongelma luultavasti, koska uskoon tulon jälkeen tunnen jumalan läsnäolon jatkuvasti. Se on erillainen tunne kuin mikään muu. Sille ei voi mitään. Raamattu taas ei liity Jumalaan mitenkään. Käyn kyllä kirkossa silloin kun ei ole palveluksia, mutta yhtä hyvin voisin mennä moskeijaan tai vaikka metsään. Jumalan valtakunta on läsnä armossa ja hyvissä ihmisissä ja heidän hyvissä teoissaan. Helvettiin joutuminen on sitä kun elää tehden pahaa niin itselleen kuin muillekin. Kuoleman jälkeistä elämää ei ole. On tässä ja nyt. Tuomio tulee kuoleman hetkellä. Ikävällä ihmisellä ei ole ketään ja hänen muistonsa häviää. Hyvät ihmiset jää elämään muissa ihmisissä ja hyvät teot heissä ja heidän jälkeläisissään.

Uskon. Kuolemanrajakokemuksista se lähti versoamaan.

Se, että sä synnyt vaikka hindiin ei tarkoita, että sun pitää uskoa hindiin. Itse olen syntynyt kristiin, mutta en usko kristiin. Jun mielestä mun ei tarvitse perustella mun syitä siihen, koska mun mielestä jokaisella on omat syynsä. Miksi niitä pitäisi selitellä? Miksi et saisi olla uskomatta, kuin uskoakkin? Miksi et saisi viahtaa uskontoa? Tai mikset saisi silti uskoa toiseen uskoon, ilman että sitä tarvitsee vaihtaa dillä tavalla? En näe syytä miksi pitäisi selitellä, ja todistaa miksi sitä ja miksi tätä. Sitten kyllä saidi eelitellä kaikenlaista.

Uskon, että maailmassa on paljon sellaista mitä ei vielä ymmärretä, mutta jumaluuksiin en usko. Niille ei ole mitään perusteluita.

Se, että olisi olentoja jotka jostain ylhäältä päin seuraisivat meitä, ja leikkisivät kohtaloilla kuin leluilla... se olisi sadismia, eikä mitään jumaluutta.