Miksi uskot tai et usko jumalaan

Olen opiskellut luonnontieteitä, ja minulla on tieteennlinen maailmankuva. Kaikesta huolimatta uskon edelleen Jumalaan. Olen myös lukenut Raamattua. Sekään ei saanut minua luopumaan uskostani Jumalaan, mutta luottamus uskontojen tapoihin ja uskomuksiin on hävinnyt, kun olen lukenut kokonaisuudessaan niitä Raamatun kertomukset, joista on otettu muutamia lauseita perusteluiksi tavoille ja uskomuksille.

Mutta siis, minun tieteellisessä maailmankuvassani on paikka myös Jumalalla.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton perustella miksi en usko, en vain usko. Perustele itse miksi et usko maailman syntyneen sotkan munasta.

Sotkan muna on osa maailmaa, joten sitä ei ollut olemassa ennen maailman syntymistä.

Olen Suomenuskoinen.

Sanotaan nyt näin, että voin uskoa joko Israelilaisten raamattuun tai Suomalaisten Kalevalaan joissa kummassakin on varmasti historiallista totuutta taustalla, mutta jumalaisuus näiden todisteiden valossa on vaan päälle sepitettyä. Siksi harrastan mieluummin suomaaisten historiasta kumpuavaa "uskontoa" kuin lähi-idän paimentolaiskansan historiasta tulevaa "uskontoa".

Uskon. Uskon Jumalaan, joka on kolmiyhteinen eli Isä, Poika (Jeesus) ja Pyhä Henki. Nämä ovat Jumalan 3 persoonaa. Sama juttu kuin vedellä on 3 olomuotoa. 

Synnyin uskovaisten kotiin. Olen 16-vuotias, eikä pitäisi ajatella väheksyvästi minun uskomistani ja ikään. Raamatussakin sanotaan niin (1 Tim 4:12) "Kenenkään ei kuuluisi väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. " Tein uskon ratkaisun n. vuosi sitten Fifteen-leirillä ja minut kastettiin (tää leiri on samankaltainen kuin ritari) ja vuotta myöhemmin kävin riparin. 

Olen helluntailainen ja kävin konfirmaation ("kaksoiskansalainen"Uskon). Pidin silloin luterilaisia "vääräuskoisina" . Myöhemmin ymmärsin ettei niin ollut. Helluntaisiuudessa ja luterilaisuusdessa on eroavaisuuksia, mutta se ei tarkoita ettemme uskoisi samaan Jumalaan. Koska Raamatusta on hyvin paljon erialisia tulkintoja ihmisten kesken seurakunna sisällä (niin monta ihmistä, niin monta tulkintaa) . Ja helluntaisuus ja luterilaisuus ovat 2 tulkintaa Raamatusta. 

Entäs yliluonnollinen? Olen henkilökohtaisesti kokenut sellaista. Esimerkkinä, rukoilin erään henkilön (tuntemattoman) jalan puolesta (käsi jalan päällä ja lupa oli) ja käskin Jeesusta parantamaan jalka, jossa oli rasutusmurtuma/vamma. Jalka parantui ja pystyi juoksemaan. Toinen. Olin ystävieni kanssa kuuntelemassa ja laulamassa ylistystä Jeesukselle ja laitoin ystävieni olkapäille käteni (en tiedä miksi, oli mieli kai) . Laulun päätyttyä ystäväni sanoi että oli luullut käteni olevan erään tuttumme, jolla on isot kädet. Heille käsi tuntui lämpimästi isolta aikuisen miehen kädeltä. Itse en tuntenut mitään ja minun käteni ovat pienet. 

Henkimaailma? Kyllä! Sen voi tuntea ja se on totta. Enkelit ovat totta. Itse en ole kohdannut enkeliä tai kirkasta valoa tai vastaavaa. Mutta olen kuullut monia, siis kymmenittäin tarinoita enkeli havainnoista ja mitä on tapahtunut. Joka kerta enkeli on ollut auttamassa. 

Voisin kirjoittaa ties mitä ja pitkiä tekstejä, mutta Jumala on totta. Me ihmiset olemme sokeita ja epäileväisä ja juoksemme karkuun Jumalaa jollakin tavalla. Minullekin käy näin. Mutta tiedän Jumalan olevan rakastava Isä, anteeksi antava ja minun voimavarana. Häneltä saan aiheen iloon!! Aamen!! 

Haluaisin olla muille samanlainen, kuin Raamatussa kehotetaan olemaan. Sieltä löytää joka hetkeen opastusta, jos sen tahtoo löytää. 

PS. Kiitos, jos jaksoit lukea tän loppuun asti tai luit joitakin pätkiä! Siunattua päivän jatkoa! 

Uskon Jeesukseen koska haluan.