Ero on väistämättömänä edessä enkä tiedä miten tästä selviän :'(

Ootko sä uskovainen ja mies ei? Haluat lapsia ja hän ei? Kyllä sä selviät ja aika parantaa. Löydät varmasti sopivamman kumppanin perhettä perustamaan

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä uskovainen ja mies ei? Haluat lapsia ja hän ei? Kyllä sä selviät ja aika parantaa. Löydät varmasti sopivamman kumppanin perhettä perustamaan

Molemmat uskovaisia, kuulutaan eri uskontoihin. Olisi pitänyt jo aikoja sitten ymmärtää miten isoja ongelmia se voi tulevaisuudessa aiheuttaa. Ap

Eri uskontokuntaa? Koet tämän selvästi tärkeäksi, joten avaisitko mitä ko. uskonnot ovat?

Olisi helpompi ottaa kantaa.

Mies kustantaa elämisen ?

Uskonnoista seuraa pelkkää harmia. Taas se nähdään :o(.

Miksi uskonasiat pitää ottaa niin haudanvakavasti ja miksi ne hallitsevat niin suuresti elämää? Uskokaa tahoillanne mitä uskotte, kasvattakaa lapsenne neutraalisti ja antakaa lastenne valita oma uskonsa sitten, kun ovat siihen riittävän kypsiä.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoista seuraa pelkkää harmia. Taas se nähdään :o(.

Miksi uskonasiat pitää ottaa niin haudanvakavasti ja miksi ne hallitsevat niin suuresti elämää? Uskokaa tahoillanne mitä uskotte, kasvattakaa lapsenne neutraalisti ja antakaa lastenne valita oma uskonsa sitten, kun ovat siihen riittävän kypsiä.

Et taida ymmärtää mitä usko on? Jos ihminen oikeasti uskoo johonkin uskonnolliseen uskomukseen, se on kuin äidinkieli; se vaikuttaa koko maailmankatsomukseen. Ei sitä ”oteta vähemmän haudanvakavasti”.

On mahdotonta kasvattaa lastaan ilman että oma perimmäinen maailmankatsomus vaikuttaa siihen. Aivan samalla tavalla kuin äidinkieli menee eteenpäin.

Noiden uskomusten suhteen lapsi pystyy tietysti tekemään omiakin ratkaisuja, mutta yleensä vasta kymmenen ikävuoden jälkeen.

Erotkaa ja surkaa menetyksenne. Muistakaa kuitenkin, että olette saaneet suhteestanne ja toisistanne paljon sellaista pääomaa joka ei koskaan katoa. Tulette molemmat onnellisiksi uusissa suhteissa.

Tässä tällainen ruusunpunainen kukkahattumielipide :)  

Ymmärrän, että ero pelottaa, ja tietytsi syystä. Oman pitkän parisuhteeni päättyminen on varmuudella tähänahtisen ellämäni repivin ja satuttavin kokemus. Mutta aika todella parantaa haavat, ja asiasta puhuminen ystävien kanssa, terapia ja oma psykologinen työ auttaa.

Sitten ehkä jotakuta ärsyttävä väite: parisuhteesi ei ole lainkaan niin ainutlaatuinen kuin luulet. Hyvät suhteet pvat keskenään aika samanlaisia, ja jos vielä tulevaisuudessa rakastat jotakuta ja nautit hänen seurastaan, tulet todennäköisesti saamaan hänen kanssaan kaikki ne hyvät asiat, joista olet nauttinut nykyisen miehesi kanssa.

Kyllähän se pelottaa ja ihan normaalia, kun sitten joutuu itse tienaamaan rahat ja hoitamaan oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kuitenkin, että olette saaneet suhteestanne ja toisistanne paljon sellaista pääomaa joka ei koskaan katoa.

Juuri näin!

Parempi näin, ero ennen lapsia. Moni tekee ensin lapset ja sitten alkaa keskustelu kadvatusperiaatteista,

Jos te molemmat uskotte kolmiyhteiseen Jumalaan, olette te molemmat saman Kristuksen ruumiin jäseniä seurakuntienne näkemyseroista huolimatta. Te täydennätte toinen toistanne. Pyytäkää rukouksessa viisautta tässä ongelmaisessa tilanteessanne. Asiat kyllä selkeytyvät. Ja lasten kasvatus... Sitä suunnittelee ja kuvittelee kaikenlaista, kun ei vielä ole lapsia. Kun lapsi syntyy ja kasvaa, mukautuu elämänne siinä lapsen kasvun myötä "kasvatti" häntä sitten millä tavalla vaan.

Mies on muslimi siis.

Paras ratkaisu olisi, jos te molemmat tajuaisitte uskovanne satuhahmoihin. Sen jälkeen olisikin helppoa kasvattaa lapset.

Ja eikö nyt saakeli jokatapauksessa olisi järkevintä kasvattaa laspet ilman aivopesua? Annatte niiden itse lopulta päättää, mihin uskovat, vai uskovatko mihinkään. Omat mielikuvituskaverit voi pitää ihan omana tietonaan.

Itse olen jo kohta nelikymppinen enkä vieläkään tiedä, mihin vanhempani uskovat, eikä kauheasti edes kiinnosta. Tässä yhteiskunnassa kuitenkin ilman vanhempienkin aivopesua sen suorittaa päiväkoti ja koulu, joten olin minäkin peruslutikka kunnes teininä vasta tajusin, että ympäröivällä yhteiskunnalla ei ollut mitään perusteluita sille, miksi piti tähän kyseiseen lammaspaimenperintöön piti uskoa. Jos Suomeen ei olisi aikoinaan kristinuskoa tuotu miekalla, niin olisin uskonut nyt johonkin aivan muuhun. Samoin jos olisin syntynyt jokunen tuhat kilometriä koilliseen, olisi uskonut jälleen aivan eri uskontoon.

Pitäisi teidänkin karttaa katsomalla ymmärtää, että uskonnoille ei ole mitään muuta syytä kuin vanhempien suorittama aivopesu, josta johtuu valtauskontojen rajatkin kartalla.

Ei teilläkään mitään muuta syytä ole uskoa siihen, mihin uskotte.

Vierailija kirjoitti:

Mies on muslimi siis.

Näinpä uskon minäkin. En millään usko että kaksi kristinuskoon perustuvaa uskontoa aiheuttaisi tällaista ongelmaa. Tuskin paljon muutkaan uskonnot. Mutta islam + kristinusko....ei vaan sovi yhteen.

Uskonnon takia eroaa rakastamastaan ihmisestä? Ei huhhuh.... Onneksi olen ateisti ja saan olla rakastamani miehen kanssa ilman satukirjan manipulaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Mies on muslimi siis.

Ja sinä uskova kristitty? Lue Uudesta Testamentista mitä siellä käsketään tehdä jos puoliso ei usko (Kristukseen). 1Kor. 7-16

10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;

11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

12Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;

13samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. 14Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

15Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

16Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

Tässä (kuten UT:ssa aina) puhutaan nimenomaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, joten tämän tekstin kannalta muslimi on henkilö joka ”ei usko”.