Lasten saamisen funktio keskiluokkaiselle?
Hypoteettisesti olet Suomessa asuva keskiluokkainen nainen, hankkinut kk-tutkinnon tarkoituksena tehdä jonkinmoista uraa ja kiinnostavaa työtä. Palkkatyötä, ei mitään perheyrityksiä tms. Elätät itsesi ja säästät ja sijoitat, hankit omaa varallisuutta.
Lasten saamisen vaikutuksia:
- urakehitys hidastuu ja vaikuttaa tulotasoon
- joudut miehiä suhteellisesti heikompaan asemaan
- lapsiin kuluu rahaa, mutta he eivät tuota mitään
- nykysysteemissä lapset eivät ole suoraan vastuussa vanhempiensa hoitamisesta/elättämisestä eli mitään takeita vanhuuden turvasta ei ole
Vapaaehtoinen lapsettomuus on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ennen, joten mitään sosiaalisia paineita ei juurikaan ole. Jäljelle jää moraalinen velvoite huolehtia, että tulevia sukupolvia syntyy veronmaksajiksi ja yhteiskunnan pyörittäjiksi.
Mutta siis mitkä voivat olla perusteluita tällaiselle henkilölle ryhtyä tekemään jälkikasvua, kun oma suhteellinen asema vain heikkenee?
Kommentit (16)
Olen kuullut, että jotkut tekee lapsia parisuhteen syventämiseksi
Halusin nähdä mitä se on. Ja en vaihtaisi pois, mutta en aloittaisi alustakaan.
Itse ainakin tykkäsin kasvaa lapsiperheessä ja toivoin, että omat lapseni ovat kokeneet samoin.
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea uutta.
Ja sitten kun se uusi on koettu? Lapsi/lapset on edelleen.
Lapsi tuo sisältöä elämään. Luulin ennen oman lapsen saamista, että vanhempien rypyt ovat seurausta väsymyksestä ja rasittavuudesta. Omani ovat ainakin nauramisesta. Sosiaalinen aspekti on iso, kun kyse on samassa taloudessa hengaajasta. Elämänlaatuni on parantunut mennen tullen tulonmenetysten arvosta. Vaikka välit lapsiin katkeaisivat jostain ennakoimattomasta syystä, kukaan ei voi ottaa jo kokemaani minulta pois.
Ilman vauvakuumetta suomalaiset kuolisi sukupuuttoon
- lapsirakkaus
- halu kokea elämän suurin ja erityisin kokemus, vanhemmuus
- halu kokea rakkaus lapseen, se kun on alkukantaisempaa ja syvempää kuin paraskaan parisuhde
- halu astua oman pienen kuplan ulkopuolelle, vanhempana tutustuu helposti hyvin erilaisiin ihmisiin
- perheen kaipuu
- halu viettää legitiimisti vuodesta kolmeen vuoteen per lapsi poissa urapyörästä
- vanhemmuus lisää kykyä sietää kiirettä ja useita työtehtäviä samanaikaisesti, ja osassa työpaikkoja/aloja kokemusta vanhemmuudesta jopa arvostetaan. Muutenkin vanhemmuus kehittää ihmisen pitkäpinnaisuutta ja suunnitelmallisuutta
- halu pysyä nuorena pidempään. Itse olen viisikymppinen kahden lukiolaisen äiti ja voin sanoa, että tiedän somesta, populaarikulttuurista, mobiiliteknologiasta ja vaikkapa musiikista aivan valtavasti enemmän kuin lapsettomat ikätoverini, jotka jäkittävät "kuinka kamalia älypuhelimet on ja mihin niitä muka tarvitaan" ja kuuntelevat yhä kasariklassikoita...
Tietenkään kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia. Onhan heistä vaivaa ja rahanmenoa, kas kun kaikesta arvokkaasta ON. Mitään hienoa ja arvokasta ei saa ilman vaivannäköä ja kompromisseja, jopa parisuhteen ja vaativan harrastuksen eteen joutuu ponnistelemaan.
Mutta jos ei tee mitään, ei ota riskejä ja ehkä ne säästyvät rahatkin opitaan vihdoin sullomaan mukaan sinne hauta-arkkuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea uutta.
Ja sitten kun se uusi on koettu? Lapsi/lapset on edelleen.
Meinaat, että vanhemmuus päättyy synnytykseen? Kyllä se on kuulepas ihan elinikäinen projekti, ja siitä oppii ja kokee koko ajan uutta.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea uutta.
Ja sitten kun se uusi on koettu? Lapsi/lapset on edelleen.
Niin siis onhan sitä uutta joka vuosi, kun se lapsi kasvaa.
Syvällinen, ei-materiaalinen sisältö elämään. Halu kokea jotain muuta kuin kaupallisia elämyksiä.
On kiva katsoa kun Pikku-Pirkko tai Pikku-Kalevi kasvavat ja oppivat uutta. Niistä saa myös seuraa harrastuksiin, pihatöihin, sisätöihin, matkoille...
Paljon parempi kuin se lemmikkikoira, joka ei osaa edes puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea uutta.
Ja sitten kun se uusi on koettu? Lapsi/lapset on edelleen.
Niin siis onhan sitä uutta joka vuosi, kun se lapsi kasvaa.
Niinpä. Joka vuosi on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuo sisältöä elämään. Luulin ennen oman lapsen saamista, että vanhempien rypyt ovat seurausta väsymyksestä ja rasittavuudesta. Omani ovat ainakin nauramisesta. Sosiaalinen aspekti on iso, kun kyse on samassa taloudessa hengaajasta. Elämänlaatuni on parantunut mennen tullen tulonmenetysten arvosta. Vaikka välit lapsiin katkeaisivat jostain ennakoimattomasta syystä, kukaan ei voi ottaa jo kokemaani minulta pois.
Mutta voiko sitä tietää tuoko lapsi sisältöä omaan elämään? Sosiaalinen aspekti ja se, että haluaa omaa verta olevia ihmisiä ympärilleen, on kyllä ymmärrettävä ja järkevä peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuo sisältöä elämään. Luulin ennen oman lapsen saamista, että vanhempien rypyt ovat seurausta väsymyksestä ja rasittavuudesta. Omani ovat ainakin nauramisesta. Sosiaalinen aspekti on iso, kun kyse on samassa taloudessa hengaajasta. Elämänlaatuni on parantunut mennen tullen tulonmenetysten arvosta. Vaikka välit lapsiin katkeaisivat jostain ennakoimattomasta syystä, kukaan ei voi ottaa jo kokemaani minulta pois.
Mutta voiko sitä tietää tuoko lapsi sisältöä omaan elämään? Sosiaalinen aspekti ja se, että haluaa omaa verta olevia ihmisiä ympärilleen, on kyllä ymmärrettävä ja järkevä peruste.
Voihan sitä varmuuden vuoksi jättää kaikki sosiaaliset kontaktitkin solmimatta, niin ei ainakaan tule mitään harha-askeleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea uutta.
Ja sitten kun se uusi on koettu? Lapsi/lapset on edelleen.
Heidän kanssaan saa kokea jatkuvasti uutta.
Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi kolmekymppisenä. Työpaikallani eräs itseäni 15 vuotta vanhempi nainen totesi asian tultua kaikkien tietoon, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa niin ja niin paljon. Vähän aikaa mietin ja totesin, että jos kaikkea rupeaa rahalla mittaamaan niin mitä sitä loppujen lopuksi kannattaa elämässään ylipäätään tehdä?
Halu kokea uutta.