Miten selviät reikäkammosi kanssa? Vinkkejä kehiin.
Olen pienestä pitäen kärsinyt reikäkammosta. Vasta muutama vuosi sitten löysin sille nimenkin. Siihen asti luulin olevani ainoa. En mielestäni kärsi niin pahasti, että se varsinaisesti haittaa arkeani. Mutta kun se tunne iskee jonkun tietyn asian näkemisen perusteella, menee useampi tunti tuskaillessa, raapiessa sieltä täältä ja iho menee toistuvasti kananlihalle. Miten te muut järkkäätte itsenne pois miettimästä sitä, mitä näitte? Tänään ongelman laukaisi raaka amppelimansikka, joka oli epämuodostunut ja rupinen. En voinut nakata sitä poiskaan ja olen jo kaksi kertaa palannut katsomaan sitä pakkomielteisesti.
Kommentit (19)
Kognitiivinen terapia ja lääkitys. Mene terveyskeskuslääkärille, joka kirjoittaa lähetteen. Älä vähättele ongelmaa.
Miten tulet toimeen omiesi reikien/aukkojesi kanssa?
Mulla asiaa on helpottanut se, että kerroin kammosta läheisille. Osaan myös nykyään nauraa tilanteissa, joissa joudun näkemään jotain mikä laukaisee pelon. Mulla esim paprikan siemenkota. Lisäksi yritän ns siedättää itseäni, mutta aina se ei onnistu. Tuo raapiminen jonkun ällön asian jälkeen on hankala. Joskus jos mahdollista vaihdan vaatteen tai käyn suihkussa. Tyhmää, tiedän, mutta mua se auttaa.
Onneksi minulla reikä on takapuolella, niin en näe sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tulet toimeen omiesi reikien/aukkojesi kanssa?
Tungen ne täyteen tavaraa.
Minä en ole varma onko minulla kyseessä juuri reikäkammo, mutta juuri paprikan ja esim melonien siemenkodat ja sisukset saavat minut voimaan sisäisesti todella pahoin. Näitä syödessä ei vain voi katsoa toimenpidettä.. Ei kovin paha tämä, sillä en ole joutunut käymään suihkussa tai raavi itseäni näkemisen vuoksi. Koen vain suurta kuvotusta, mutta hedelmien suhteen olen vain yrittänyt toimia liikaa ajattelematta. Haluan kuitenkin niitä syödä. Eräs kaverini näytti joskus netistä kuvaa kädestä joka oli täynnä reikiä (tietokoneella tehty) ja tuo kuva palaa mieleeni toistuvasti. Inhottavaa.
Tämä pelko on ihan todellinen. Itse kärsin samasta. Koen suurta pelkoa, inhoa ja kuvotusta nähdessäni reikiä ja rykelmiä. En ole kertonut tästä pelostani kenellekään. Reikien lisäksi kammoan outoja rykelmiä. En pelkää jotain yksittäistä reikää esim. vessapaperirullassa vaan nuo kammoamani ovat jotenkin outoja. Minunkin tekee mieli raapia itseäni ja tulee henkisesti (ja fyysisesti) paha olo. Yritän selvitä pelon kanssa ajattelemalla jotain muuta, mikä saa ajatukset pois.
Tälle pelolle on oma nimikin; tritrypofobia tai jotain sen suuntaista. En voi mennä tarkistamaan kirjoitusasua Googlesta, koska tulee heti kuvia aiheesta.
No nyt tarkistin äkkiä. Se on trypofobia.
Minulla pahinta ovat onkalot tai rykelmät. Yritän aktiivisesti keksiä muuta ajattelemista, mutta häiritsevä asia väijyy taja-alalla joskus päiviäkin. En koskaan voi pahoin, mutta kutittaa ja kylmät väreet tulevat aina. Ja sitten ihmettelen, miksi asiaa kommentoivat sellaiset, jotka eivät yhtään edes tiedä, mistä puhutaan. Tämän palstan kirous.
Minä en voi sietää pitsiä enkä mitään kudottua missä on isoja reikiä. Tylee inhon väreet mutta ei nyt kuitenkään kutittamaan ala.
Minusta ne reikäiset ovat jotenkin ällöttäviä mutta mielenkiintoisia ja niitä on pakko jäädä tuijottamaan. Onkohan minulla kammo vai ei?? Niistä tulee vähän heikko olo.
Tuleeko muille myös lintuparvesta tai vastaavasta inha olo?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne reikäiset ovat jotenkin ällöttäviä mutta mielenkiintoisia ja niitä on pakko jäädä tuijottamaan. Onkohan minulla kammo vai ei?? Niistä tulee vähän heikko olo.
Eikö se ole yksi tunnusmerkki, että niitä kuvia on pakko katsoa, vaikka ne tekee huonoa.
Eihän kukaan mahda amppelimansikalle mitään! Olet mennyttä!