Olen niin epäonnistunut avioliitossani

Yhteisiä vuosia lähes 30 vuotta takana, avioliittoa 20 vuotta. Mies elää työlleen, tulee ja menee miten tahtoo. Ei kerro minulle esim työmatkoistaan, saattaa vain olla häipynyt kun aamulla herään. Lapsilta sitten kuulen, että herra palaa loppuviikosta. Miehen mielestä kaikki ongelma on vain minun päässäni. Ei näe mitään ongelmaa omassa käytöksessään.
Iltaisin hän istuu koneensa ääressä. Ei puhu minulle mitään. Lapsille hän hyvittää käytöstään ostamalla heille kaikki mitä ikinä he pyytävät. Ja kun mainitsen tästä, hänen mielestään hän saa ostaa lapsille just mitä tykkää. Mielestäni esim skootterin hankinta kuitenkin on asia, joka pitäisi vanhempina yhdessä päättää.
Tällä hetkellä tunnen suurta vihaa miestäni kohtaan. Olen kasvattanut lapsia miehen reissatessa ympäri maailmaa, niin työ- kuin vapaa-aikanaan. Itse en pääse koskaan minnekään. Asumme pienellä paikkakunnalla ja kylän vuokra-asuntotarjonta on sen verran heikkoa, että en ole löytänyt itselleni sopivaa uutta asuntoa. Pitääkö tässä väkisin kärvistellä vielä kolme vuotta, kunnes nuorin lapsista tulee täysi-ikäiseksi?!?!