Lue keskustelun säännöt.
Virhe! Virhe Ayla-kirjoissa!
28.06.2019 |
Tasangon vaeltajat-kirjassa on pitkä pätkä siitä, että Ayla ei ole ennen nähnyt onageria. Kuitenkin juuri äsken Hevosten laakso-kirjassa se tappoi semmoisen ansakuoppaan!
Kommentit (17)
Miten se pätkä menee siinä hevostenlaaksossa, en muista tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ollu ottanu selfietä ansakuopan reunalla.
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon!
ihanaa että muutkin lukevat näitä,mahtava sarja:) ottaa kyllä päähän joskus se aylan täydellisyys..oikein toivo et marona olis vähän näpäyttänyt kunnolla : p
Vierailija kirjoitti:
ihanaa että muutkin lukevat näitä,mahtava sarja:) ottaa kyllä päähän joskus se aylan täydellisyys..oikein toivo et marona olis vähän näpäyttänyt kunnolla : p
No älä! Naikkonen on täydellinen ihmisluomus ja keksinyt suurinpiirtein tulen, ompelun, eläinten kesyttämisen etc. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari ensimmäistä kirjaa oli todella hyvää settiä, sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti mutta varmasti. Viimeinen kirja on vieläkin puoliväliin asti luettu. Aloittanut sen pariin otteeseen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kirjaa oli todella hyvää settiä, sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti mutta varmasti. Viimeinen kirja on vieläkin puoliväliin asti luettu. Aloittanut sen pariin otteeseen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Itse lopetin lukemisen kolmoskirjaan kun tuntui lähes puolet tarinasta olevan jotain heinäniittyjen kuvailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mää luen vaan neljää ekaa kirjaa aina yhä uudestaan. Kaksi viimeistä on ihan kuraa. Ja siis luen aika lailla silmäillen ja hyppien, tää kirjailija toistaa ja alleviivaa ihan liikaa.
Onko Jari Tervon kirjasarja tämä Ayla? Mahdollisesti tulevaisuudessa Finlandia-palkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kirjaa oli todella hyvää settiä, sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti mutta varmasti. Viimeinen kirja on vieläkin puoliväliin asti luettu. Aloittanut sen pariin otteeseen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Itse lopetin lukemisen kolmoskirjaan kun tuntui lähes puolet tarinasta olevan jotain heinäniittyjen kuvailua.
Ja mä, koska ne muuta tehneet kuin nauttivat Emon iloista Jondalarin kanssa. "Herneenkokoinen nupura" alkoi jo tursuta lukijan korvista...tai silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kirjaa oli todella hyvää settiä, sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti mutta varmasti. Viimeinen kirja on vieläkin puoliväliin asti luettu. Aloittanut sen pariin otteeseen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Itse lopetin lukemisen kolmoskirjaan kun tuntui lähes puolet tarinasta olevan jotain heinäniittyjen kuvailua.
Ja mä, koska ne muuta tehneet kuin nauttivat Emon iloista Jondalarin kanssa. "Herneenkokoinen nupura" alkoi jo tursuta lukijan korvista...tai silmistä.
Minä taas luin kolme ensimmäistä 80-luvulla, mutta alkujännityksen väljähdyttyä nuo Emon ilot jokaisessa niemessä ja notkossa alkoivat olla kiusallisia teinilukijallekin. Käsittääkseni kirjoja on tehty monta lisää. Mahtoiko kuvankaunis elovenatyttö Ayla lopulta keksiä ihan itse pyörän, akselin ja polttomoottorin ja pääsi mopoilemaan pitkin savanneja kultaiset hiukset selässään houkuttelevasti hulmuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih hih, teininä luin viimeksi ja nautin pornoilusta siinä kirjassa. Ja juu, mullekin tuli muuten sellainen olo, että onpa täydellinen tämä Ayla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kirjaa oli todella hyvää settiä, sen jälkeen taso on laskenut tasaisesti mutta varmasti. Viimeinen kirja on vieläkin puoliväliin asti luettu. Aloittanut sen pariin otteeseen, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa.
Itse lopetin lukemisen kolmoskirjaan kun tuntui lähes puolet tarinasta olevan jotain heinäniittyjen kuvailua.
Jos Mammutin metsästäjissä oli sinusta paljon heinäniittyjen kuvailua, niin kiitä onneasi, ettet lukenut Tasangon vaeltajiin asti :D Jopa minä kasveista ja luonnosta todella kiinnostunut lukija aloin pitkästyä sitä lukiessani. Mutta olivat ne heinäniityt kuitenkin noin sata kertaa mielenkiintoisempia kuin ne viimeisen kirjan luolamaalaukset, joita kuvailtiin kymmenenkin sivua putkeen.
Minä taisin lukea pari ensimmäistä kirjaa 80-luvulla. Minua nauratti, kun kirjassa puhuttiin alkuhevosista, mutta sitten se alkoi ärsyttää. Mistä ne tiesi, miten hevosen kehittyminen lajina etenee?
Kirjat kannattaa ottaa kivikautisena romanttisena viihteenä. Hieman paremmin, mutta vain hieman, paremmin kirjoitettua kuin Harlekiini-sarja.
Ehkä hän ei vaan muistanut sitä Hevosten laakso -dokumentissa.