Lue keskustelun säännöt.
Kiitos iki-ihana ex mieheni 2v muistojuhlapäivänä
23.01.2008 |
Siitä on tasan 2 vuotta,kun saavuit kotiimme ja kerroit jättäväsi minut.
Istuin keittiön tuolilla, 6kk poikamme sylissä, 4 ja 6 v pihalla ja 8 v esikoinen kaverin luona.
Kaipasit jotakin elämääsi, olit kyllästynyt arkeen. Et kuulemma rakastanut minua enää.
Se tuli kun luoti, en voinut ymmärtää.
Yhdessö rakennettu koti, tulevaisuuden suunnitelmat ja onnellinen perhe-elämä.
Se särkyi hetkessä.
En voinut näyttää tuskaani lapsille, et halunnut edes enää yrittää.
Et halunnut lähteä ammattiauttajalle, et tuntenut syyllisyyttä.
Nyt siitä on mennyt 2 vuotta, olen rakentanut lapsille uuden kodin, yrittänyt löytää rauhaa.
Sivusta olen katsonut työpaikkaromanssisi loppumisen, työpaikkasi menetyksen , alkoholin tulemisen elämääsi. En voi ymmärtää tajuatko mitä menetit ....
Minulla ja lapsilla on nyt tulevaisuus, ota niskasta kiinni mies. Opettele elämään,
Kommentit (6)
itse kaikki neljä lasta, siis myös tämän nuorimmaisen saattaa maailmaan? Osoittaa kyllä todella heikkoa luonnetta, jos ensin haluaa lapsen ja sitten kun se on vielä ihan pieni, muuttaakin mielensä tuolla tavoin. Ja todellakin siitä heikosta luonteesta ja vastuun pakoilusta joutuu itse lopulta eniten kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on kuin lumipallo ja tuho sen kun kasvaa mennessään. Jotkut jopa menettävät siinä henkensä, on surullista seurata vastuunpakenijoiden matkaa, sitähän se tuossakin on, kun mies on noin monta lasta maailmaan saattanut alkaa ahdistaa ja lähdetään sieltä mistä aita on matalin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Sinulla on lapset ja he muistavat ikuisesti, kuka heistä huolta piti.
t. Yh:n kasvattama nelikymppinen
tilanne. Muutettiin miehen työn perässä uuteen kaupunkiin, jossa en tunne ketään, mulla ei oo työtä jne. Nyt mies sanoi, ettei tahdo elää enää meidän kanssa ja muutti omaan asuntoon. Olen ihan murtunut, en tiedä miten tästä jatkan omaa elämääni. Mies tapaa lapsia kun sille päälle sattuu, kaikki vastuu arjesta kaatuu minun vastuulleni. Työpaikkakin pitäisi etsiä, olen vielä hoitovapaalla, lapset 5v ja 2v. Syytä ei erolle osaa sanoa, kai sitä rupesi vain ahdistamaan tämä lapsiperheen arki. Voi olla että kuvioissa on myös toinen nainen, tätä hän ei kyllä tunnusta. Konkreettiset jaksamisvinkit olisivat nyt tarpeen, päivä kerrallaan, mutta millä energialla...
Me muutettiin kaupunkiin, siis kaupat yms. systeemit lähellä. Pääsee julkisilla helposti, pelkään ajaa autoa esim. lumimyrskyssä.
Kai sitä vaan jaksaa, saatiin ihana asumisoikeusasunto, tilava ja suht uusi. Sisustanut oon pikkuhiljaa. Lapsille omat harrastukset läheltä(suht edulliset), Meillä on vakkari MLL hoitaja kerran viikossa et saan mentyä jumppaan.
Pakko vaan selvityä, ei voi muuta. Aika parantaa. Hankalinta on ollut ex miehen kanssa, kinaa . Se ressaa kun ajattelee et onhan se kuitenkin lasten isä.
Olen aloittanut opiskelun , ja se on nyt ihan kivaa. Tsemppiä vaan!!
Vieläkin vaikka siitä on jo kulunut muutama vuosi nousee kiukku miestä kohtaan että kehtasi jättää kaiken minun harteille. Ihmettelen myös naisia jotka alkavat sellaisen miehen kanssa suhteeseen.
Teille toivon voimia jaksaa.
Voin ap ymmärtää tunteesi, tosin minulle ei jäänyt asiasta katkeruutta - olen saanut paljon ihanamman elämän sittemmin.
Se mikä tuli erossa totaalisen yllätyksenä, että vaikka se oli silloin eron aikoihin hirvittävä helpotus, että pääsi eroon siitä kaikesta, niin sittemmin on älynnyt, että ei siitä pääsekään. Jokaiselle joka eroaa lapsiensa isästä, valitettavasti jää se taakka, että ne ongelmat säilyy. Eihän sitä tarvitse toki ihan koko aikaa ja ihan läheltä niitä ongelmia seurata, mutta se vapauttava huojennuksen tunne silloin eron aikoihin ongelmien häviämisestä oli ihan mieletön voimavara (mitä tuolla tänäänkin joku koki), mutta joku päivä sitä herää siihen todellisuuteen, että ei niistä ongelmista pääse sittenkään eroon - ehkä sitten kun kaikki lapset ovat vasta täysi-ikäisiä. Ja raskasta sitä on seurata lapsien isän huonoon kuntoon menemistä, vaikka erottukin olisi.
No, ei tässä mitään järkevää nyt ole - en suosittele huonossa ja mahdottomassa parisuhteessa kenellekään oloa, toisaalta jostainhan niitä voimia on kiva erossa saada (kuten illuusio, että niistä ongelmista pääsisi eroon). Kyllä tämä elämä on aika monimutkaista ja omaan itseen sitä pitää luottaa, jos ei muuhun!
Nostan sulle hattua kyllä ap, kun sulla on noin monta huolehdittavana ja varmaan vielä ex kaupan päälle.