Lue keskustelun säännöt.
Elämä muuttui ja olenkin täysin yksin. Kukaan kavereistani ei ole edes tänä vuonna toivottanut hyvää juhannusta.
22.06.2019 |
Silloinkun minulla meni äärimmäisen huonosti niin oli paljon kavereita ympärillä. Koskaan ei tarvinnut miettiä mitä tekisi tai kenen kanssa lähtisi, aina oli seuraa ja kaikenlaista yhteistä puuhaa.
Vaikka olin täysin rahaton, alkoholisoitunut, masentunut jne niin silti silloin ihmiset tuntui haluavan olla kanssani. Tietysti kaveripiirikin muodostui elämän hallintansa menetteneistä. Olin kyllä todella kiltti ja alistuva ihminen ja koko ajan enemmän voin pahoin mitä enemmän olin sellaisessa seurassa jossa päihteet sekä huoleton elämä oli enemmän kuin ok.
No päätin muuttua koska en enää kestänyt.
Lähdin aika pitkälle matkalle ja kauaksi.
Hiljalleen asiani ovat parantuneet. Olen itsekin muuttunut hyvin paljon eikä kukaan enää voi alistaa minua.
Tavallaan en kyllä yhtään kaipaa niitä menneisyyden ihmisiä elämääni, muutamaa lukuunottamatta aina välillä. Oli sydänystäviä, jotka eivät ymmärtäneet muutostani enkä enää sopinut muottiin, kasvoin siitä pois.
Talous on kunnossa, päihteet ei vie, töitä on niin paljon kun haluan tehdä ja hyvä palkka.
Kaunis koti, hyvä ja virkeä mieli, parempi kunto ja keho ylipäätänsä.
Voin paremmin monella tavalla, sisäisesti ja ulkoisesti.
Kaikki ihmiset ovat kuitenkin jääneet pois, minulla ei ole enää ystäviä.
On ollut hankala edes muodostaa uusia suhteita, tai no on minulla paljon ihania ihmisiä ympärilläni mutta ei sydänystäviä ole tullut vastaan ja osittain se on ollut oma vikani.
Olen halunnut keksittyä elämänhallintaan ja parempaan tulevaisuuteen, energia jäänyt vähemmälle sitten uusien ja syvempien ihmissuhteiden luomisessa.
Miehiin olen rakastunut mutta harmikseni ovat tuottaneet paljon surua vaikkakin myös kehittäneet ihmisenä.
Jotenkin vain..
Itkettää. Vaihdoin täysin laumaa, jotta pysyisin ensinnäkin hengissä ja halusin paremman elämän. Se kannatti mutta nyt olen yksin ja täysin oman tien kulkijana. Minulla ei juuri tukijoita ole. Sattuu niin paljon välillä, onneksi minulla on kuitenkin vanhemmat ja sisaruksia joihin välillä pitää yhteyttä.
Samaistuuko kukaan?
Kommentit (13)
Pikku hiljaa. Vaikka yksinäisyys ihan varmasti kirpaisee, tulee mieleeni, että kaveripiirin katoaminen on ennemmin siunaus kuin huono asia. Epätasapainoinen, päihteitä käyttävä kaveripiiri voi vetäistä takaisin huonoille teille.
Kirjoitit, että olet keskittynyt elämänhallintaan ja tulevaisuuteen, ja siksi energiaa ei ole jäänyt ihmissuhteiden muodostamiseen. Kuulostaa siltä, että tämä varmasti muuttuu tulevaisuudessa. Kirjoitit, että sinulla on ihania ihmisiä ympärilläsi, vaikkei sydänystäviä olekaan. Se on hieno alku. Ehkä kaveruus jonkun kanssa muuttuu ystävyydeksi, kun sinulla on enemmän energiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monellekko itse lähetit juhannustoivotukset?
Sama kokemus täälläkin.
Kun olin masentunut ja ahdistunut, sekä keskellä tuhansia murheita, niin kyllä kavereita riitti mutta kun asiat alkoivat mennä hyvään suuntaan ja oikeastaan loistavalle mallille (sain hyvän duunin, näppärän miehen ja muutenkin asioita selviksi) niin kaikki katosi. Ei enää haluta viettää kanssani aikaa.. kun kysyn jonnekkin, niin aina on jotain syitä miksi ei voi ☹️
Vierailija kirjoitti:
Pikku hiljaa. Vaikka yksinäisyys ihan varmasti kirpaisee, tulee mieleeni, että kaveripiirin katoaminen on ennemmin siunaus kuin huono asia. Epätasapainoinen, päihteitä käyttävä kaveripiiri voi vetäistä takaisin huonoille teille.
Kirjoitit, että olet keskittynyt elämänhallintaan ja tulevaisuuteen, ja siksi energiaa ei ole jäänyt ihmissuhteiden muodostamiseen. Kuulostaa siltä, että tämä varmasti muuttuu tulevaisuudessa. Kirjoitit, että sinulla on ihania ihmisiä ympärilläsi, vaikkei sydänystäviä olekaan. Se on hieno alku. Ehkä kaveruus jonkun kanssa muuttuu ystävyydeksi, kun sinulla on enemmän energiaa?
Juuri näin. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden päästä pois sieltä hirveästä kierteestä, joka vei kaikki mehut minusta ihmisenäkin. Minua kohtaan oltiin myös väkivaltaisia ja ympärillä tapahtui paljon draamaa. Koko itsetunto oli murskana.
En koskaan tahdo takaisin enkä niitä ihmisiä elämääni mutta muutama ihminen siellä on, joista aidosti välitin. Paras ystäväni jonka kanssa olen kokenut paljon ja hän on hieno ihminen mutta..kasvoimme vain erillemme (paljon parempi niin) ja tämä on vielä käynnissä oleva prosessi, siksi kai sattuu kun vielä hetki sitten olimme juhlapyhät yhdessä.
On jo kulunut monta vuotta kun lähin tuosta kaveripiiristä. Sillä oli kauas kantoiset vaikutukset ja on ollut pitkä taival saada asiani kuntoon. Vasta nyt oikeasti alan olemaan oma itseni ja valmis rakkauteen yms.
Ehkä uskaltaudun hiljalleen oikeasti solmimaan ja luottamaan aitoon ystävyyteen.
Osaan olla kyllä yksin ja nautin siitä suuresti mutta todellinen yksinäisyys, se kyllä on aika pysäyttävä tunne toisinaan. Ihan outo ja tyhjä olotila.
Kiitos vastauksestasi.
Ap
Samaistun täysin. En kyllä toistaiseksi koe olevani ihan yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä, sillä minulla ei ainakaan vielä ole unelmien hyväpalkkaista työtä eikä kovin montaa hyvää ihmistä elämässäni. Elämä kuitenkin on parempaa kuin ennen. Toivoisin löytäväni yhden oikeasti hyvän ystävän, joka jakaisi samankaltaiset elämänarvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, mulla on aina sitä vähemmän kavereita mitä huonommin menee (nyt 0 kpl)
Sellasta on henkisen kehityksen tie. Tulee uusia ystäviä kun on niiden aika, parempia. Ensin pitää käydä läpi yksinäisyyden reitti.
Enkä toivittanut kellekään hyvää juhannusta, eikä mullekaan toivotettu. Ystäviä on nykyään silti. Ei tää juhannus ole vaan näköjään muodostunut kelleen toivottelu tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monellekko itse lähetit juhannustoivotukset?
Kenelle lähettäisin kun ei ketään kiinnosta?
Lopulta kun olen ollut oikeasti se aloitteita tekevä yhteydenotossa niin ei jaksa enää, kun ei vain ketään kiinnosta minun elämäni kun se on tasaista ja määrätietoisempaa arkea vaikka on minullakin nousut ja laskuni.
Ei vain enää niin dramaattisia kuin ennen.
Sen kyllä myönnän, että minussa sen vian on pakko olla. Joku minussa vaan vie ihmisiä pois luotani enkä saa enää ketään elämääni En osaa käsitellä sitä.
Ehkä olen varovainen osittain tiedostaen ja tiedostamatta.
Mutta tiedän tämän muuttuvan..
Olen niin onnellinen, että menen kuitenkin koko ajan enemmän kohti aitoja ja tärkeitä arvojani. Näin olen myös olen lähempänä itseäni ja voin jakaa myös muille voimaa ja läheisyyttä, ystävyyttä. Olen ollutkin yhtä hymyä ja voimaa pitkään jos ei yksinäisyyttä mietitä ja tutustunut uusiin ihmisiin kuitenkin. Olen hyvällä matkalla ja vaatiikin kipua välillä nämä asiat...
Ap
Hyvää juhannusta meille kaikille.
Elämä on tosiaan ihmeellistä laaksoineen, vuorineen, ylä- ja alamäkineen.
Ystävyyttä ei myydä marketissa ja silti se on arvokkainta mitä ihmisellä voi olla.
Ole itse se paras ystäväsi, ihan aluksi.
💔 särkyneiden sydänten kerhossa
on tilaa !🍷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun täysin. En kyllä toistaiseksi koe olevani ihan yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä, sillä minulla ei ainakaan vielä ole unelmien hyväpalkkaista työtä eikä kovin montaa hyvää ihmistä elämässäni. Elämä kuitenkin on parempaa kuin ennen. Toivoisin löytäväni yhden oikeasti hyvän ystävän, joka jakaisi samankaltaiset elämänarvot.
Toivon paljon, että löytäisit sellaisen ihmisen elämääsi. Niin kuin muillekin toivon, te jotka olette tulleet kertomaan myös yksinäisyydestä. ♡
Pakko hieman korjata..
Minulla ei ole unelmien työtä ja vaihdan alaa kun ensin sulattelen niitäkin asioita rauhassa.
Olen kuitenkin hyvin onnellisessa asemassa lähtötilanteeseen verraten ja kiitän elämääni usein.
Tämä on ihanaakin omalla tavallaan, että on haasteita elämässä ja kokee surua. Tietää olevansa taas uuden äärellä..
Tietää, että kehittyy taas. On aika tehdä muutoksia, jotta oma elämä olisi hyvää ja sellaista kun sen haluaa olevan.
Vaikka tuskaa on, niin se on ollut ihan aina tärkein osa muutosta ja parempia aikoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellasta on henkisen kehityksen tie. Tulee uusia ystäviä kun on niiden aika, parempia. Ensin pitää käydä läpi yksinäisyyden reitti.
Enkä toivittanut kellekään hyvää juhannusta, eikä mullekaan toivotettu. Ystäviä on nykyään silti. Ei tää juhannus ole vaan näköjään muodostunut kelleen toivottelu tärkeäksi.
Olet oikeassa. Joskus Henkinen tie turhauttaa, sekin tietysti kuuluu asiaan.
Kärsivällinen täytyy olla ja luottaa elämään.
Kiitos vastauksesta, oli lohduttava.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä oon ihan tavis, aina ollut. Mulla ei oo aikuisiällä ollut yhtään ystävää ja olen nyt kolmekymppinen. Onhan se paskaa.