Lue keskustelun säännöt.
En kuulu tähän aikaan
21.06.2019 |
Vähän syvällisempää ajatusta nyt.
Olen aina kokenut etten "kuulu" tähän maailmanaikaan. Jo syntymästäni asti kaikki on ollut kun tervassa tarpomista. Olen aina odottanut että saavutan tietyt "etapit". Kaikki on vain puuduttavaa suorittamista enkä oikeasti saa enkä koe iloa mistään.
Tavallaan odotan että saan tämän elämän suoritettua ja pääsen pois täältä.
Kun synnyin, olisin kuollut ilman sen aikaista lääketiedettä. Ehkä minun olisi kuulunut vain yhtäkkiä käydä täällä ja jatkaa heti matkaa.
Kokeeko kukaan muu näin?
Kommentit (3)
Itsekin uskon, ettei tämä maallinen elämä ole kaikki. Ehkäpä silläkin on tarkoitus, miksi AP olet edelleen täällä. Kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ihmisillä on tarkoitus, myös sinulla ap. Sillä lääkärillä, joka auttoi sinua selviytymään syntymäsi jälkeen, oli tarkoitus, niillä ihmisillä, jotka keksivät ne lääketieteelliset hoitomenetelmät, oli tarkoitus jne.
Monille tämä maallinen elämä tuntuu tervassa tarpomiselta ja huomattavan osan ihmisistä koko elämä täällä maailmassa on pelkkää kärsimystä ja sairautta. Valitettavasti.
Katsoin kerran dokumentin harvinaista sairautta sairastavasta naisesta ja hän sanoi: "Minusta tuntuu kuin olisin syntynyt vain kärsimään." Kyllä hänkin sitten sanoi, että hänen elämässään on joitain hyviäkin asioita.
Onneksi tämä elämä ei ole kaikki.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ikävää, jos tuntuu tuolta jatkuvasti. Miten sun elämä on muuten mennyt? Itsekin koen vähän tuolla tavalla välillä. Olen ollut pitkään masentunut vakavasti, osittain ehkä siksi.