Mitä hyötyä HFA/asperger-diagnoosista on jos siihen ei kuitenkaan ole olemassa hoitoa
Kokemuksia diagnoosin hakemisen puolesta/vastaan?
Kommentit (19)
Ruotsissa diagnoosilla saisi eläkettä. Ei paha.
Omalla kohdallani diagnoosi oli helpotus kun oma "erilaisuus" ei enää ollut muodoton möykky vaan selkeästi nimetty oireyhtymä. Pystyin hakemaan vertaistukea, kokemuksia ja olemaan armollisempi itseäni kohtaan.
Saa eläkkeen.
Saa avustajan.
Saa mukautukset opiskellessa ja töissä.
Saa tukea, ilmaista rahaa taikaseinästä
Vierailija kirjoitti:
Saa tukea, ilmaista rahaa taikaseinästä
Joo, ei saa.
Asperger, yliopistotutkinto, pätkätyöläinen, vaikeita sosiaalisia ongelmia ja niistä masennus - ei tukea.
Poikani sai oppilaitoksiin pyrkiessä as-diagnoosilla erityisjärjestelyjä pääsykokeissa. Sekä opintotuen sijaan kuntoutusrahaa, joka on suurempi kuin opintotuki.
Mahdollisuus saada myös vammaistukea lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuus saada myös vammaistukea lisäksi.
Haettu vuosia - ei todellakaan saa. ADD ja Asperger löytyy. Vammaistukeen tarvitsee _vammaisuutta_, tai vaihtoehtoisesti aivan käytännön asioissa problematiikka johon jatkuvaa avustajaa etc.
Vammaispalvelut nauroivat minut diagnooseineni pihalle.
Aspergeriin/autismin kirjoon ei ole parantavaa hoitoa, mutta siihen tarjolla on elämistä helpottavaa neuropsykologista kuntoutusta. Sellaista, missä harjoitellaan kommunikaatiota, sosiaalisia tilanteita, muiden ihmisten ymmärtämistä, mukavana olemista, omien rajojen pitämistä, itsestä huolehtimista, jne. On myös ohjausta ammatinvalintaan jne.
Näin ainakin yliopistosairaalapaikkakunnilla ja niiden lähiympäristössä.
Diagnoosista on hyötyä, jos se auttaa pääsemään tämmöisen kuntoutuksen pariin ja jos ihminen on itse kykenevä ottamaan kuntoutuksesta hyödyn (ts. Valmis myöntämään, että tarvitsee uusia taitoja ja näkemään vaivaa niiden hankkimisksi). Kaikki eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuus saada myös vammaistukea lisäksi.
Haettu vuosia - ei todellakaan saa. ADD ja Asperger löytyy. Vammaistukeen tarvitsee _vammaisuutta_, tai vaihtoehtoisesti aivan käytännön asioissa problematiikka johon jatkuvaa avustajaa etc.
Voi saada, mutta hakemuksessa on osattava eritellä hyvin arjen hankaluudet. Lisäksi jos on säännöllinen lääkitys ja jonkinlainen säännöllinen kuntoutus, esim toimintaterapia tai neuropsykiatrinen kuntoutus on hyvät mahdollisuudet saada tukea. Jos on arjessa niin hyvin pärjäävä ettei tarvitse aikuisen apua ja ohjausta tavallista lasta enempää, eikä muutenkaan ole aikaa, rahaa ja järjestelyjä vaativia käyntejä, ei tietenkään saa tukea.
Saanko tukea, jos en tarvitse ohjausta tavallista lasta enempää? Olen 36-vuotias mies.
Vierailija kirjoitti:
Saanko tukea, jos en tarvitse ohjausta tavallista lasta enempää? Olen 36-vuotias mies.
En tiedä aikuisten tukimuodoista ja kriteereistä. Alle 16-v vammaistukea voi kyllä nepsy diagnooseilla hakea ja saada kunhan perustelee kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vammaispalvelut nauroivat minut diagnooseineni pihalle.
Niin voi käydä, mutta silloin kannattaa valittaa hallinto-oikeuteen ja tarvittaessa KHO:een.
Moni Asperger on vammaispalvelujen piirissä.
Tämä on tietenkin pieni asia verrattuna isoihin kuntoutustarpeisiin ja tukipalveluihin, mutta mainitsen kuitenkin: harrastuksiin saattaa diagnoosin avulla päästä muita helpommin ja saada tukea harrastusmaksuihin. Esimerkiksi musiikkiopistoon voi päästä ilman pääsykokeita/sovelletulla pääsykokeella.
Diagnoosista on hyötyä sen takia, että lääketieteelliset diagnoosikoodit on asia, jota suomalainen byrokratia ymmärtää. On todella vaikeaa saada apua sellaiseen ongelmaan, joka haittaa elämää, mutta joka ei vaikuttaisi täyttävän minkään tunnetun häiriön diagnostisia kriteerejä. Mutta jos ongelma pystytään puristamaan kriteerien mukaiseen muotoon, aukeaa uusia portteja saada apua. Esimerkiksi juuri sosiaalisten taitojen kanssa on tukea saatavilla parhaiten autismi/asperger-ihmisille, vaikka muillakin voi olla haasteita sosiaalisissa tilanteissa. Eläkkeeseen taitaa kyllä olla kriteerit varsin korkealla.
Miksi kysyt?