Eivätkö ihmiset osaa olla juhannustakaan yksin?

Up

Ei osaa. Aina pitää olla mankumassa kylään tai kavereitten seuraan. Koskaan ei voida viettä pyhiä ja muitajuhlia yksikseen. Ärsyttää kun pitää väkisin tunkea ja ruinata.

Juhannus, joulu, pääsiäinen uusivuosi. Nämä nyt ovat sosiaalisia juhlia. Yksinäinen lokeroidaaan joksikin outolinnuksi. Monet todella nauttii saada olla rauhassa, ja onnekkaimmat ovat tuolla jossain mökeillään vain linnun laulut seuranaan. Parasta tietty, että kaupunki hiljenee (ehkä?) vielä on keppanaseurueella aikaa majoittua pihan grillikatokseen.

Väestöstä arviolta jopa 3/4 on ekstrovertteja eli ulospäinsuuntautuneita, loput 1/4 introvertteja. On selvää, että me yksin viihtyvät ollaan vähemmistö (sanon tämän toteamuksena, sen kummemin arvottamatta).

Vierailija kirjoitti:

Juhannus, joulu, pääsiäinen uusivuosi. Nämä nyt ovat sosiaalisia juhlia. Yksinäinen lokeroidaaan joksikin outolinnuksi. Monet todella nauttii saada olla rauhassa, ja onnekkaimmat ovat tuolla jossain mökeillään vain linnun laulut seuranaan. Parasta tietty, että kaupunki hiljenee (ehkä?) vielä on keppanaseurueella aikaa majoittua pihan grillikatokseen.

Sitten on näitä jotka valittaa kun joutuvat olemaan yksin eikä ole ketään kenen kamssa viettää aikaa ja juhlia, eivätkö he ymmärrä että se kun saa olla kerrankin yksin tekee onnelliseksi? Itse nautin siitä että saa omaa aikaa, omaa tilaa ja omaa aikaa eikä ole ketään muita kokoajan hästräämässä ympärillä. Jatkuva sosialisoiminen kuormittaa kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Väestöstä arviolta jopa 3/4 on ekstrovertteja eli ulospäinsuuntautuneita, loput 1/4 introvertteja. On selvää, että me yksin viihtyvät ollaan vähemmistö (sanon tämän toteamuksena, sen kummemin arvottamatta).

Jokainen kuitenkin voi opetella olemaan yksin, viihtymään ja nauttimaan siitä.

Yksin kaljatuopin äärellä. Min en oo kuule aansainnu sellasta. Minä on mieluumin tääällä sytjittyjen päähänpotkittujen ja vähävaraisten masentuneiiiden ihmisten parissa.

Ai. Kyllä mä ainakin voin ihan hyvin olla yksin. En todellakaan voi sietää mitään mökkielämää, jonne on kutsuttu. Saa olla rauhassa kotona, kävin torilta ostamas mansikoita, niitä jätskin kanssa. Illalla pizzaa ja punkkua ja kattelen telkkua.

Tätä olen miettinyt jo monta päivää. Miksi ei saa olla yksin jos haluaa? Minä haluan. Tänäänkin ihan pännii että en voi olla hyvillä mielin yksin kun moni syyllistää ja suorastaan piikittelee että ethän sä nyt yksin voi olla. Herran jestas antakaa nyt ihmisten olla! Aina sama juttu kun pyhät. En lähtisi mistään hinnasta katsomaan muiden dokaamista ja hyttysten syötäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt jo monta päivää. Miksi ei saa olla yksin jos haluaa? Minä haluan. Tänäänkin ihan pännii että en voi olla hyvillä mielin yksin kun moni syyllistää ja suorastaan piikittelee että ethän sä nyt yksin voi olla. Herran jestas antakaa nyt ihmisten olla! Aina sama juttu kun pyhät. En lähtisi mistään hinnasta katsomaan muiden dokaamista ja hyttysten syötäväksi.

Minä ihmettelen sitä miksi osa taas ei osaa olla yksin vaan pitää olla kavereita ja sosiaalista tekemistä. Itse pystyn helposti olemaan kuukausiakin yksin ilman että sosialisoin tai pidän muihin mitään yhteyttä sen enempää ja nautin siitä, joten ei ole mitään ongelmia olla yksin juhlapyhinäköän. Mutta näille yksinäisyydestä valittajille se näyttää olevan ongelma. Opettelisivat olemaan kerrankin yksin ja nauttimaan siitä.

Monet jotka valittaa miten yksinäisyys tuntuu pahalta ovat väärässä. Tutkitusti yksinolo on todettu olevan ihmisille hyväksi, silloin saa aikaa mietti ja palautua sosiaalisuuden tuomasta rasituksesta. Se että on ekstrovertti on huono tekosyy saada valittaa omasta yksinäisyydestä ja edes olemaan kokeilematta sitä. Sama luin valittaisi parsakaalista vaikka ei olisi maistanut ja totutellut syömään sitä. Opetelkaa kerrankin hyvät ihmiset nauttimaan, on se parsakaalikin hyvänmakuista kun siihen tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt jo monta päivää. Miksi ei saa olla yksin jos haluaa? Minä haluan. Tänäänkin ihan pännii että en voi olla hyvillä mielin yksin kun moni syyllistää ja suorastaan piikittelee että ethän sä nyt yksin voi olla. Herran jestas antakaa nyt ihmisten olla! Aina sama juttu kun pyhät. En lähtisi mistään hinnasta katsomaan muiden dokaamista ja hyttysten syötäväksi.

Juurikin näin. Kerran lähdin poikaystäväni mökille luullen saavani viettää idyllistä jussia mökillään. Ja pah, siellä oli pöydällä joku hehtokossu, mistä lie löytäneetkään niin isoa pulloa. Syömisten jälkeen alkoi sellaiset rai rai riekkumiset, että halusin paeta uimalla jonnekin. Se oli enempi kärsimystä koko keskikesän 'juhla'. Koskaan et voi tietää muun mökkiseurueen juomissuunnitelmia, joten jatkossa pitää tietää paremmin keiden seurassa olet. Omassa seurassa ei ainakaan tule ikäviä yllätyksiä.

Jos on aina muutenkin yksin, ei juhlapyhien yksinäisyys tunnu yhtään sen hienommalta, vaan enemmistön juhliessa sosiaalisesti ylikorostuu se, että yksinolo ei ole oma valinta. Tuo tunne siitä, että ei hallitse omaa sosiaalista tilannetta, kun ei kelpaa kenenkään seuraksi, on se mikä tuntuu pahalta, ei varsinaisesti se, että on aikaa touhuta omia juttujaan.

Vietän aaton yksin ja tuntuu hiton hyvältä. Harvoin saa päivää vain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on aina muutenkin yksin, ei juhlapyhien yksinäisyys tunnu yhtään sen hienommalta, vaan enemmistön juhliessa sosiaalisesti ylikorostuu se, että yksinolo ei ole oma valinta. Tuo tunne siitä, että ei hallitse omaa sosiaalista tilannetta, kun ei kelpaa kenenkään seuraksi, on se mikä tuntuu pahalta, ei varsinaisesti se, että on aikaa touhuta omia juttujaan.

Niin mutta jos yksinolo on oma valinta. Silloin pitäisi myös saada olla yksin ilman että sitä valintaa arvostellaan ja väheksytään.

9

Minua inhottaa seinänaapurini, jotka ravaa eestaas rappukäytävässä. Huoh, olisin toivonut että oisivat edes lähtenee jonnekin tuosta pyörimästä. Nyt tuntuu, että oikeen kyttäävät tuolla minun liikkeitäni kotona. Miten tästä nyt tällaista tuli ?

Itse olen tyytyväinen että saan olla omassa rauhassa kämpillä kuunnellen sitä musiikkia mitä itse haluan, eikä tarvitse pelätä että kännissä nolaa itsensä tuttujen tai puolituttujen edessä. 

Ihmisille, jotka ovat pakotettuja olemaan aina tai lähes aina yksin, se ihmisten kanssa yhdessäolo on vaihtelua arkeen. Samoin ihmisille, joiden ympärillä on aina muita ihmisiä, se yksin olo on vaihtelua arkeen. Ja juhlapyhien aikaan moni nimenomaan kaipaa vaihtelua siihen, mitä elämä yleensä on.

Minä olen joskus ollut yksinäinen. Eli olin yksin melkein aina. Silloin kaipasin välillä ihmisten seuraa. Olisi tuntunut todella pahalta, jos en olisi kelvannut esim. juhannuksena tai jouluna sukulaisteni seuraan.

Nyt olen suurperheen äiti, ja nautin täysillä niistä hetkistä, kun saan olla ihan yksin ja tehdä rauhassa omia juttujani. Silloin kun lapseni olivat pieniä, sitä omaa, yksinoloaikaa ei juurikaan ollut, joten juhlapyhinä olisin vain halunnut olla ja nauttia elämästä. Nykyisin, kun minulla on jo niitä hetkiä, jolloin saan olla yksin itseni kanssa, on kiva lähteä esim. sukulaisten mökille juhannusta viettämään.

Minä olen tällä hetkellä yksin. Miehen ja lapset lähetin miehen vanhempien luo ja heidän mökilleen. Valitsin näin ensimmäistä kertaa elämässäni enkä ole ihan varma, mitä ajatella.

Ensinnäkin ajattelin, että täällä olisi hiljaista. Olin väärässä, naapurin aikuinen poika kavereineen on kotona. Päätin että se ei haittaa. Päätin myös, että en tee mitään jos ei huvita, selaan vain puhelinta tai katson Netflixiä. Ja syön, mitä jaksan itse tehdä. Vaikka nuudeleita jos ei muuta huvita valmistella.

Mutta on tässä vähän suruakin takana, ja ajattelin että suren sitä tässä samalla vähän pois, jos mahdollista. Kun välit omiin vanhempiin on katkenneet (toinen alkoholisti, toisella uusi perhe) ja välit puolisisaruksiin etäiset (olen yrittänyt vuosien saatossa tehdä asialle paljonkin, mutta kun se ei ole vain minusta kiinni). Niin tässä suren omaa tietynlaista osattomuutta ja juurettomuutta. Tunne on niin pinnalla, että ajatus miehen sukulaisten kanssa vietetystä juhannuksesta tuntui kamalan ahdistavalta.

Tässä sitä nyt ollaan. Yksin. Osaan ja nautin kyllä yksinolosta useimmiten, mutta tänään tuntuu vähän kummalta.

Yksinolo on kivaa, jos se on oma valinta. Voi tuntua vähän erilaiselta jos on 365 päivää vuodessa yksin vaikkei haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minua inhottaa seinänaapurini, jotka ravaa eestaas rappukäytävässä. Huoh, olisin toivonut että oisivat edes lähtenee jonnekin tuosta pyörimästä. Nyt tuntuu, että oikeen kyttäävät tuolla minun liikkeitäni kotona. Miten tästä nyt tällaista tuli ?

Muakin ärsyttää ja ihmetyttää sama asia. Hirveä autotrafiikki kadulla, naapureiden autot edelleen parkissa. Miksi ne ei jo lähde johonkin? Luulin että tähän aikaan olisi jo ihan hiljaista. Jospa ne jää kanssa kaupunkiin, pahus.