Hoidin vanhuksia

Lähtiessäni vanhustyöstä opiskelemaan uutta alaa ajattelin, että teen mitä tahansa elämässäni tai jätän tekemättä, olen silti tehnyt oman osuuteni yhteiskunnalle hoitamalla vieraita vanhuksia. En hoitaisi enää muita kuin omia vanhempiani!

Työtahti oli kuluttavaa, joten lähdin pois, jotta en saisi pysyviä fyysisiä vaurioita. Kehoni oireili jo kipuina ja tiesin, että esim. yksikin epäonnistunut nosto kiireessä voisi rikkoa minutkin pysyvästi!

Ajattelen, että ei ole niin harvan hoitajan tehtävä huolehtia melkein kaikista vanhuksista, vaan kyllä suvun ja eri sukupolvien täytyy kantaa enemmän vastuuta toisistaan! Nimenomaan myös miesten, ei vain naisten! Ei ole minun tehtäväni rikkoa itseäni työssä pienellä palkalla, kun jotkut tekevät samaan aikaan kevyempää ja minunkin mielestäni suorastaan paljon mielenkiintoisempaa työtä kuin hoitotyö ja jättävät hoitoa tarvitsevat vain ammattilaisten käsiin. Sukulaisille olisi opetettava hoitamista, jotta voivat tehdä osan hoidosta, mutta eivät myöskään olisi pian itsekin hoidettavassa kunnossa. Tarvitaan mm fysioterapeutteja opettamaan perushoitotoimenpiteitä, oikeita tekniikoita. Asuntojen yhteyteen olisi saatava sivuasuntoja vanhuksille.

Ei tämä tietenkään ole minun murhe. En vain tahdo huolehtia jonkun toisen vanhempien tai isovanhempien suihkussa käynnistä, vaatteiden pukemisesta, kyljen kääntämisestä, ruokailusta yms. Hoitotyö ei enää kiinnosta. "Kutsumusta" löytyy vain huolehtimaan omista läheisistä. Raha ja riittävä aika tehdä työ hyvin voisi auttaa joitakin hoitajia jaksamaan vähän lisää. Mielestäni työstä täytyy saada aina jotain säästöön. En tyydy kädestä suuhun elämisen pienellä palkalla.