Ihosyöpää odotellessa
Olen niin surullinen siitä kun en nuoruudessa (eikä lapsuudessakaan vanhempani) huolehtinut ihoni suojaamisesta haitallisilta säteilyiltä. Paloin useamman kerran ja nuoruudessa en kai muuta tehnytkään kuin otin aurinkoa. Parikymppisenä aloin suojaamaan itseäni enkä ole sen jälkeen juuri ruskea ollutkaan. Nyt kolmikymppisenä pienten lasten äitinä pelkään että sairastun hetkenä minä hyvänsä ihosyöpään. Isoäidilläni todettiin tyvisyöpä viime kesänä, joten suvussakin tätä alttiusta ilmeisesti on. Itkettää ja surettaa. :(
Kommentit (4)
Voi nyt helvetti. Auringossa palaminen, vaikka toistuvastikin, ei ole mikään suora tie syöpään. Riskiä se nostaa jonkun verran, mutta on silti todennäköisempää ettet sairastu siihen. Lakkaa murehtimasta tyhjää ja ala nauttia elämästä.
Mitä tuota murehtimaan. Ehkä et koskaan edes saa ihosyöpää, mutta sen sijaan jäät auton alle, saat sydänkohtauksen tai aivoinfarktin tai joudut väkivaltarikoksen uhriksi. Mitä tahansa voi tapahtua.
Minua taas harmittaa kun olin nuorena bingossa hommissa mikä oli mustanaan tupakansavusta. Vuosikymmenessä kerkesin hengittämään sitä myrkkyä niin että sama kun olisin polttanut kun korsteeni. Mutta ei sitä silloin teininä osannut tollasia pelätä. Aurinkoa otan kyllä vieläkin kun hullu. Se on vaan niin ihanaa lojua hyvän kirjan kanssa viltillä🌞
Turhaa sitä nyt ennakkoon on murehtia. Eihän se välttämättä omalle kohdalle satu. Suojaudu jatkossa myös auringolta parhaasi mukaan. Jo sattuneelle vahingolle ei voi mitään.