Miksi oikein toivon muille pahaa
Oon neljätoista vuotias poika joka toivoo muille pahaa ja epäonnistumisia asioissa mitä he tekevät esim. kun oon aika usein pelaamassa isäni kanssa golffia toivon hänelle melko usein epäonnistumisia lyönnissä.Oon kateellinen muille jotka on parempia kuin minä asiassa jota teen/rakastan esim. Golfissa oon kateellinen minua vuoden nuoremmalle pikkuserkulle joka on minua aika paljon parempi.Oon myös todella pettynyt elämääni mikä mulla tällä hetkellä on.Mä oon koko ajan itsestäni epävarma ja en ole tyytyväinen itseeni.Itselläni ei oikein mikään tällä hetkellä elämässäni onnistu ja tuntuu että olen aivan mitätön.Jopa kaksi puoli vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni toivon epäonnistumisia, koska minua pelottaa, että hänestä tulee parempi kuin minä.En kuitenkaan ääneen toivo näitä asioita vaan toisten päin kannustan ja kehun ihmisiä, vaikka todellisuudessa toivon heidän epäonnistuvan.Oonko ainut joka on tällänen ja pystyisikö tehä asialle jotain, koska en haluisi elää tälleen.
Kommentit (5)
Mitä jos juttelisit koulukuraattorin kanssa. Kielteisestä asennoitumisesta toisia kohtaan pystyy kasvamaan pois. Myös itsevarmuutta pystyy kehittämään.
Oireet viittaisivat alkavaan huijarisyndroomaan. Uskot olevasi muita huonompi ja että sen paljastuminen on vain ajan kysymys, ja siksi haluat että muille "oikeasti osaaville" sattuisi haavereita.
Normi teiniangstia, kuuluu asiaan. :) Hyvä susta vielä tulee, myös omasta mielestäsi.
Koska pyörittelet mammapalstalaisia.
Tiedostat siis ongelmasi, hyvä. Nyt muutat ajattelua itsevarmuuden myötä ja lopetat muiden miettimisen. Et voi olla aina se paras, et edes lähellä kärkeä, vaan aina on sinua parempia, joten sinun pitää oppia häviämään reilusti. Et pärjää tuolla asenteella maailmassa ja sahaat omaa oksaasi koko ajan.