Jurottava ja vi***ileva tenipoika

Teinit nyt usein ovat tuollaisia, ei voi vielä sanoa mitään kuinka fiksu aikuinen siitä aikanaan tulee. Kärsivällisyyttä nyt pari vuotta, kyllä se siitä tasoittuu.

Anna takaisin samalla mitalla. Kloppi on tottunut siihen että ärhentelemällä saa huomiota.

Mitä yhtä linjaa? Onko siellä jokin luonteen nujerrusmeininki menossa. Antakaa teinille tilaa olla oma persoonansa, älkääkä olko jatkuvasti määräilemässä miten pitää olla. Jos ootte inhottavia teinille, niin pian häntä ei enää tarvitse nähdä, kun hän ei enää halua olla tekemisissä teidän kanssanne yhtään.

Vaikka hän onkin 13v teini, täytyy hänen ymmärtää, että rajatkin ovat rakkautta. Yrittäkää tuo sanoa hänelle, ja vetää tosiaan keskustelut vaikka huutamalla, mutta vanhemman ei tarvitse oman lapsen v*****lua kuunnella. Jos keskustelutkaan ei auta, niin kaikki pelikoneet, kännykät jne mahdolliset tuollaiset häneltä vaan pois niin kauaksi aikaa, että tosiaan odaa käyttäytyä kuin ihminen. Oli sitten 13v tai 17v muksu tai vaikka jo aikuinen, kenenkään silmille ei kyllä ruveta hyppimään. Se täytyy tehdä kerralla selväksi, että painui sinne aivoihin asti.

Teinin elämä on kirjaimellista murrosta. Koko olemus muuttuu, suhtautuminen omaan itseen ja toisiin muuttuu, usein on hukassa oleva olo. Sanotaankin, että teini on ikään kuin jos talo olisi peruskorjauksessa: kaikki vanha puretaan ja uutta rakennetaan ja siinä välissä on pelkkää kaaosta.

Aikuisten ja lähiomaisten kuuluu jaksaa tukea nuorta kaaoksensa keskellä. Nuorta ei paranna se, että häntä nimitellään tai edes ajatellaan olevan kauhea ja rasittava.  Vaan kannustaa häntä tuohon uudelleenrakennukseen: luoda uskoa hänen omiin voimavaroihinsa.

Tarvittaessa voi pyytää ulkopuolista tukea, esim. perhetyötä tai nuorisoneuvolaa, jossa voidaan miettiä miten tästä kaaosvaiheesta selvitään pienimmin vaurioin.

Voittakooon rakkaus 'remonttipölyn'!