En uskalla paljastaa, että aion olla vielä pitkään kotiäitinä

Teet arvokasta työtä. Lapsesi saa ihanan muiston:) Älä välitä muista, perhe tulee olla aina etusijalla.

En ymmärrä miksi olet lähtenyt selittämisen tielle. Lopeta selittely, rauhoitu ja tee niin kuin teet, kukaan ei selityksiäsi tarvitse. Olet äiti ja aikuinen, joten lopeta muiden edessä nöyristely. Se mitä muut ajattelevat, on vain ja ainoastaan heidän ongelma, joten älä pilaa päivääsi muiden ongelmien takia.

Miten poissaolo työelämästä monen vuoden ajan vaikuttaa uraasi ja palkkakehitykseesi? Ja miksi sinä hoidat lasten kotihoidon yksin, miksei mies osallistu olemalla esim. kolme vuotta kotona?

Turha sitä on selitellä. Elät leipäsutena ja sillä selvä. 

Minulta alettiin udella koska palaan töihin kun lapsi oli vasta 1,5v.. ilmeisesti työnteko on tässä elämässä kaikkein tärkeintä ja ihmisen arvon mitta, kaikki muu on turhaa.

Ap, ymmärrän, että ajattelet vain ja ainoastaan tätä hetkeä. Mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Toivottavasti sinun ja lastesi tulevaisuus on rahallisesti turvattu, jos miehesi kuolee tai päättää lähteä suhteestanne.

Ihanaa että lapsenne saavat kasvaa kotona :) olen kovin iloinen puolestanne!

Ihanaa että on myös teidän kaltaisia ihmisiä jotka ajattelevat lasten parasta. Nykyään kun tosiaan ihmisarvo mitataan sen mukaan paljonko töitä teet.

Teillä on ihana ajattelutapa ja kerran sinun on mahdollista olla kotona lasten kanssa, tee se hyvällä omallatunnolla!

En tiedä malttaisinko itse yhtä pitkäksi ajaksi jäädä kotiin, mutta en minä tuosta pahaakaan ajattele! Itseäni harmittaa, että työnantaja painosti takaisin töihin kun lapset olivat alle 1 v ikäisiä. Tutkimustyössä pesti olisi voitu katkaista kokonaan äitiysloman aikana ellen olisi palannut heti vanhempainvapaan jälkeen takaisin! Onneksi mies pystyi jäämään kummankin kanssa yli vuodeksi vielä sen jälkeen kotiin. Ja onneksi halusi. Tuntuu, että meillä mies on saanut kokea sen parhaan kotivanhemmuuden kun taas äiti on revitty vielä puhkiväsyneenä takaisin töihin. Mutta pääasia tietysti, että lapset ovat saaneet olla kotona edes siihen kaksivuotiaaksi.

Ystäväni oli kotiäitinä niin kauan, että nuorimmainenkin lähti tokalle luokalle. Sen jälkeen hän alkoi hakeman töitä ja sai niitä heti omalta alaltaan. Nyt hän on ehtinyt olla töissä sia jo vuosia ja perheellä menee vieläkin todella kivasti. Perheen teineiksi kasvaneet lapset ovat aivan ihania ja koko perhe on onnellinen nauravainen perhe.

Meillä on kolme lasta ja lähdin töihin kun nuorin täytti kolmen. Olin ollut silloin kotona jo kahdeksan vuotta, joten lähdin siihen maailmaan takaisin riemusta kiljuen ja pomppien. Kotona oli hyvä ja lapset olivat tietenkin ihania, mutta kyllä se teki niin hyvää palata työelämään vuosien kotona olemisen jälkeen. Aikansa kutakin.

Kuullostaa minun unelmaltani! Ihanaa että on muitakin ihmisiä jotka haluavat olla kauan kotona lastensa kanssa. Älä välitä muiden mielipiteistä. Tosiaan se milloin palaat töihin utelu alkaa osalla parhaillaan jo silloin kun äiti on jäämässä pois töistä ja vauva on vielä masussa.

Minunkin mielestä on parasta olla lasten kanssa pitkään kotona. En todellakaan ihaile näitä perheitä missä lapsi laitetaan vanhempien työurien takia päiväkotiin todella nuorena. Ymmärrän että osalla eivät rahat riitä kotona pysymiseen. Kaikki tekevät omat päätöksensä, mutta mielestäni pienten lasten kanssa kotiäitiyttä ei voita mikään.

Täällä kans kotiäiti, en ole ollut kuin silloin joskus nuorena töissä, nyt vanhin lapsista lähentelee jo täysi-ikäisyyttä, nuorimmatkin alakoulussa.

Pärjäämme näin aivan hyvin, lapset ovat kasvaneet tasapainoisiksi ihmisiksi ja pärjäävät hyvin.

Se on palkka mitä en mistään muualta olis ikinä voinu saada.

Ja miehelle se on kunnia kun saa ja pystyy perheensä elättämään.

"Opiskelen avoimessa yliopistossa, treenaan triathlon-kisaan, teen paljon vapaaehtoistyötä ja hoidan muita luottamustoimia, leivon usein, kuuntelen äänikirjoja jne."

Miten aikasi riittää kaikkeen tähän?

Minä aloitan perhepäivähoitajana samasta syystä. Haluan olla kotona omien kanssa, mutta entisenä pätkätyöläisenä eläkeasiatkin huolettaa. Näin sain yhdistettyä vakityön ja läsnäolon lapsilleni.

Miten noin pitkän kotona olon jälkeen palataan työelämään? Ei kuulosta helpolta. Eikun ap:lla on tietysti koulutus, jonka ansiosta työnantajat taistelevat hänestä verisesti, tyrkyttävät virkoja ja vakipaikkoja, vaikkei ole mitään töitä tehnyt noin 10 vuoteen jne, vai miten se nyt aina meneekään.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni oli kotiäitinä niin kauan, että nuorimmainenkin lähti tokalle luokalle. Sen jälkeen hän alkoi hakeman töitä ja sai niitä heti omalta alaltaan. Nyt hän on ehtinyt olla töissä sia jo vuosia ja perheellä menee vieläkin todella kivasti. Perheen teineiksi kasvaneet lapset ovat aivan ihania ja koko perhe on onnellinen nauravainen perhe.

Tuo on aika harvinaista, koska 8 vuoden kotonaolo pudottaa aika lailla tehokkaasti sivuun alan kehityksestä. Minulla oli esimies, joka oli 8 vuotta kotona 3 peräkkäin syntyneen lapsen kanssa ja töihinpaluunsa oli hankalaa, koska ihan kaikki intran käytöstä alkaen piti opettaa alusta alkaen. Me muut käytimme pilvipalvelua, hän tallensi kaiken ulkoiselle kovalevylle. Me muut osaisimme asentaa tulostimia tai vaihtaa verkkoa eli tehdä tavallisia nykyaikaisia "toimistotöitä" ja hän vetosi aina siihen, että ei meillä kotonakaan. Vaikka kotiäitivuosina ehti opiskelemaan kaikenlaista, niin siitä ei vältämättä ollut iloa, jos ei osannut perustyötään ja hallinnut edes senhetkistä lainsäädäntöä

Lähinnä tuossa mietityttää se, että työn saaminen noin pitkän poissaolon jälkeen voi olla vaikeaa. Voi olla ongelmia joita nro 16 edellä kuvaa, tai ainakin työnantajat voivat pelätä sellaisia, eivätkä uskalla palkata. Töitä kyllä ehtii tehdä silloinkin kun lapset ovat isompia, se on totta, mutta uskaltaako sitä laskea sen varaan, että niitä silloin myös saa? No, joissain ammateissa kyllä uskaltaakin. Muuten ihan mukavan kuuloinen kuvio, en mitenkään paheksu sitä että eletään yhden aikuisen tuloilla, jos se on kaikkien osapuolten toiveiden mukainen tilanne ja rahat riittävät.

Minä siirryin sujuvasti kotiäidistä kotirouvaksi ja nautin edelleen elämästäni. Nautin elämästäni vapaana, kukaan ei määrää, milloin pidän lomani tai milloin voin matkustaa, milloin syödä lounaan tai milloin herään.

Vierailija kirjoitti:

Minä siirryin sujuvasti kotiäidistä kotirouvaksi ja nautin edelleen elämästäni. Nautin elämästäni vapaana, kukaan ei määrää, milloin pidän lomani tai milloin voin matkustaa, milloin syödä lounaan tai milloin herään.

Väitän, että puolisosi voisi kyllä halutessaan määrätä paljonkin.

Jos ette mitään muita tukia nosta kuin lapsilisät, niin eipä tuo muille kuulu.