Miten laittaa rajat vanhemmalle?

Kahden viikon välein. Ihan kamalaa. Ole onnellinen, että sinulla on isä.

Sinulla on täysi oikeus olla ottamatta isääsi vastaan, jos et halua. Ja ymmärrän täysin, ettet halua. Mä en aina näe edes parasta ystävääni kahteen viikkoon! Saati sitten ihmistä joka on satuttanut sinua ja jonka kanssa et ole läheinen. Kerran 2 viikossa on usein. Eikä ole reilua, että viet lapsiltasi ja mieheltäsi perheaikaa koska et uskalla sanoa ei.

Lakkaa kertomasta isällesi suunnitelmianne. Sano vain, että nyt ei sovi. Parasta on jos pystyt olemaan selittelemättä, mutta voit hyvin sanoa että haluatte olla rauhassa omalla perheellä. Jos kysyy milloin sitten sopii niin sano että et ole varma, aiotte nyt lähiaikoina pyhittää kaikki viikonloput oman perheen menoille.

Sä pystyt siihen etkä tee mitään väärää tuossa! Terapiasta voisi olla apua jos ein sanominen tuntuu liian vaikealta. Muista, että sä ET ole mitään velkaa isällesi - teidän perheen seura ei ole hänelle oikeus vaan etuoikeus.

2 lisää, että jos hän alkaa soitella ja vaatia, niin sun ei tarvitse myöskään vastata ja voit blokata myös numeron joksikin aikaa. Harjoittele seuraavia:

"Meille ei sovi" "on muuta" "on vaan muuta"

"Meillä on suunnitelmia lasten kanssa. Ei, et voi tulla mukaan -.tämä juttu on vain meille ja lapsille"

"Kyläily ei nyt lähitulevaisuudessa onnistu. On ollut niin hektistä että pyhitetään viikonloput lapsille"

"Ei"

Ja: et USKALLA sanoa ei? Mitä konkreettisesti pelkäät tapahtuvan?

Vierailija kirjoitti:

Kahden viikon välein. Ihan kamalaa. Ole onnellinen, että sinulla on isä.

Miksi minun pitäisi olla onnellinen isästä? Hän ei ole antanut minulle sitä turvaa, hoivaa ja rakkautta, jota olisin lapsena tarvinnut. Nyt aikuisena hän hakee seuraani, koska muut ihmiset ovat ympäriltä kadonneet. Minulla ei edelleenkään ole hyvä olla hänen kanssaan, mutta en osaa ottaa etäisyyttä. Mistä tässä suhteessa kuuluisi olla onnellinen?

2 ja 3, hyviä ajatuksia! Kiitos niistä! En osaa sanoa, mitä oikein pelkään konkreettisesti tapahtuvan, mutta menen vain paniikkiin enkä saa sanottua niitä sanoja, joita haluaisin. Puhelimen blokkaaminen voisi toimia - sen olen jo tehnytkin, että en suoraan vastaa puhelimeen vaan soitan hetken päästä takaisin, niin että saan juuri hetken aikaa miettiä, mitä sanoisin.

Siis isä pitää sinua yhä vallassaan?

Kun hän sanoo tulevansa tiistaina, niin ilmoita, että ei käy, silloin meillä on omia suunnitelmia. Kokeile, ihan helppoa.

Hei ap.

Kerrot tilanteesta, jossa et haluaisi pahoittaa isäsi mieltä, mutta tulet pahoittaneesi omasi. Tilanne on hankala, koska selvästi ymmärrät asiaa sekä omalta että isäsi kannalta. Usein raitistuneen alkoholistin elämään tulee tyhjiö, kun juominen jää pois ja ilmeisesti osittain siksi isäsi täyttää sen runsailla vierailuilla. Varmasti hän myös halunnee jotenkin hyvittää menneet ikävät ajat.

Mutta ei ole kuitenkaan sinun velvollisuutesi hoitaa tätä tyhjiötä.  Voisit miettiä ensin konkreettisesti, kuinka usein haluaisit tavata isääsi ja kuinka pitkän ajan kerrallaan sekä missä, teillä vai jossain muualla kuten kahvilassa. Kun tiedät omat toiveesi ja rajasi, sinun on helpompi ottaa askel kohti niiden ilmaisua. Voisiko sinulle esimerkiksi olla helpompi tavata vaikkapa kerran kuussa ja jossain kahvilassa? Josta myös sinä voit lähteä pois kun aika on täysi? Tai olisiko helpompi jos hän olisi teillä, mutta vain vähän aikaa kerrallaan, esim. puolisen tuntia, kahvikupin verran?

Kun tunnistat tämän, voit miettiä, mitkä olisivat riittävän suorat mutta myös asialliset keinot ilmaista sitä.

Olisiko se jotain tällaista. Hei isä, huomaan, että tulisit mielellään meille. Mutta en jaksaisi ottaa kotiin vieraita näin usein. Mitä jos nähtäisiin huomenna torikahvilassa klo 13?

Tai:

Jos hän soittaa että mitä teillä on ohjelmaa, voisiko tulla, niin voisitko sanoa jotain tähän tapaan: Joo, lauantaina ollaan kotona, sopii että tulet klo 13 mutta sitten klo 14 me alamme viettää lauantaita oman perheen kesken, joten nähdään kahvosten verran?

Sopisivatko jotkut tällaiset sanat suuhusi? Olisiko tässä sinulle ensiaskelet oppia rajaamaan perheesi ja omaa aikaasi? Miltä kuulostaa?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kerrot tilanteesta, jossa et haluaisi pahoittaa isäsi mieltä, mutta tulet pahoittaneesi omasi. Tilanne on hankala, koska selvästi ymmärrät asiaa sekä omalta että isäsi kannalta. Usein raitistuneen alkoholistin elämään tulee tyhjiö, kun juominen jää pois ja ilmeisesti osittain siksi isäsi täyttää sen runsailla vierailuilla. Varmasti hän myös halunnee jotenkin hyvittää menneet ikävät ajat.

Mutta ei ole kuitenkaan sinun velvollisuutesi hoitaa tätä tyhjiötä.  Voisit miettiä ensin konkreettisesti, kuinka usein haluaisit tavata isääsi ja kuinka pitkän ajan kerrallaan sekä missä, teillä vai jossain muualla kuten kahvilassa. Kun tiedät omat toiveesi ja rajasi, sinun on helpompi ottaa askel kohti niiden ilmaisua. Voisiko sinulle esimerkiksi olla helpompi tavata vaikkapa kerran kuussa ja jossain kahvilassa? Josta myös sinä voit lähteä pois kun aika on täysi? Tai olisiko helpompi jos hän olisi teillä, mutta vain vähän aikaa kerrallaan, esim. puolisen tuntia, kahvikupin verran?

Kun tunnistat tämän, voit miettiä, mitkä olisivat riittävän suorat mutta myös asialliset keinot ilmaista sitä.

Olisiko se jotain tällaista. Hei isä, huomaan, että tulisit mielellään meille. Mutta en jaksaisi ottaa kotiin vieraita näin usein. Mitä jos nähtäisiin huomenna torikahvilassa klo 13?

Tai:

Jos hän soittaa että mitä teillä on ohjelmaa, voisiko tulla, niin voisitko sanoa jotain tähän tapaan: Joo, lauantaina ollaan kotona, sopii että tulet klo 13 mutta sitten klo 14 me alamme viettää lauantaita oman perheen kesken, joten nähdään kahvosten verran?

Sopisivatko jotkut tällaiset sanat suuhusi? Olisiko tässä sinulle ensiaskelet oppia rajaamaan perheesi ja omaa aikaasi? Miltä kuulostaa?

Tuo ei ainakaan toimi, että voit tulla klo 13, mutta klo 14 alamme viettää oman perheen lauantaita. Se isä kun kokee olevansa osa sitä omaa perhettä, hänellä on tyttären antama lupa tulla paikalle klo 13. Mihin hän siitä lähtisi?

Tapaamisten siirto kahvilaan olisi parempi vaihtoehto.

Kiitos KirkkoSisko, hyviä rakentavia vinkkejä! 

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Sano olevasi niin väsynyt, ettet jaksa seurustella ja sinun on päästävä lepäämään. Minulla on vastaava isä ja olen vain henkisesti nostanut hanskat pystyyn. En enää yritä saada suhdetta toimimaan, vaan olen melko lailla luopunut yhteydenpidosta. Puheluihin vastaan reilulla viiveellä aina, jotta saan etukäteen mietittyä mitä aion sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kehity. Tuo kommentti oli täyttä roskaa.

Ymmärrän, että on rankkaa, ja sinulla on täysi oikeus kieltäytyä seurasta. Sanot vaikka, että tarvitsette lepoa ja hän voisi tulla käymään ”pvm klo”. Sovit vaikka kuukauden päähän ajan.

Toinen on, että kun kyläilyy tuntuvat niin raskailta, niin pystyisitkö ottamaan niitä rennommin? Että et ota vastuullesi seurustella koko aikaa, vaan aluksi vaihdat kuulumiset, touhuilet (siivoat, laitat ruokaa ym.) normaalisti. Jos keskustelu on nihkeää, niin ei isäsikään välttämättä edes pidä siitä, että sitä täytyy väkisin vääntää jotain keskustelun tynkää. Hän voi jopa tykätä siitä, että saa rauhassa katsella perhe-elämää. Välissä voi toki jonkin kommentin hänelle heitä ja kahvit keittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kehity. Tuo kommentti oli täyttä roskaa.

Ei niin. Mutta osa kehittyy. Ap:n isä on kehittynyt, kuten hän kertoi aloitusviestissä. Ei juo, kohtelee hyvin... Ap ei kehity, toki siihen tarvitaan oma tahto myös tuossa tapauksessa. Kannattaa se pitää kuitenkin vaihtoehtona, vaikka av:n yleinen mielipide on, että jätä se. Keskustelu ei myöskään kehity jos kaikki ovat samaa mieltä, siksi ajattelemisen aihetta (kaikki eivät siihenkään kykene, tiedän).

Isäparka yrittää varmaan jälkikäteen hyvittää niitä vuosia, jolloin hän oli huono isä.

Jos tapaamiset ovat kiusallisia ap:lle, niin tuskin ne mitään hauskoja ovat hänen isälleenkään. Voisiko ratkaisuna olla se, että ottaisit isäsi mukaan tekemään yhdessä jotakin? Esimerkiksi auttamaan mökillä tai varaston tyhjennyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kehity. Tuo kommentti oli täyttä roskaa.

Ei niin. Mutta osa kehittyy. Ap:n isä on kehittynyt, kuten hän kertoi aloitusviestissä. Ei juo, kohtelee hyvin... Ap ei kehity, toki siihen tarvitaan oma tahto myös tuossa tapauksessa. Kannattaa se pitää kuitenkin vaihtoehtona, vaikka av:n yleinen mielipide on, että jätä se. Keskustelu ei myöskään kehity jos kaikki ovat samaa mieltä, siksi ajattelemisen aihetta (kaikki eivät siihenkään kykene, tiedän).

Tromli. Nimenomaan ap:n kokemus on se, joka tässä asiassa ratkaisee. Isä ei ole onnistunut asettumaan toimivalla tavalla ap:n elämään. Kiintymystä ei voi myöhemmin pakottaa, jos sössii varhaisessa vaiheessa suhteensa lapseen. Lopeta ap:n syyllistäminen, hän on varmasti kärsinyt isänsä toiminnasta aivan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kehity. Tuo kommentti oli täyttä roskaa.

Ei niin. Mutta osa kehittyy. Ap:n isä on kehittynyt, kuten hän kertoi aloitusviestissä. Ei juo, kohtelee hyvin... Ap ei kehity, toki siihen tarvitaan oma tahto myös tuossa tapauksessa. Kannattaa se pitää kuitenkin vaihtoehtona, vaikka av:n yleinen mielipide on, että jätä se. Keskustelu ei myöskään kehity jos kaikki ovat samaa mieltä, siksi ajattelemisen aihetta (kaikki eivät siihenkään kykene, tiedän).

Tromli. Nimenomaan ap:n kokemus on se, joka tässä asiassa ratkaisee. Isä ei ole onnistunut asettumaan toimivalla tavalla ap:n elämään. Kiintymystä ei voi myöhemmin pakottaa, jos sössii varhaisessa vaiheessa suhteensa lapseen. Lopeta ap:n syyllistäminen, hän on varmasti kärsinyt isänsä toiminnasta aivan tarpeeksi.

Samaa mieltä siitä, ettei ap:ta tule syyllistää.

Eri mieltä siitä, etteikö suhde voisi parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, oma isä ei ole edes raitistunut ja silti nähdään säännöllisesti (viimeaikainen tapahtuma nyt muuttaa järjestelyä niin että lapset eivät yksin kyläilemässä käy, sillä pappa ei ole pystynyt edes noita pieniä hetkiä olla ilman alkoholia), lapsilla on oikeus tutustua isovanhempiinsa, sun kohdalla voidaan olla jo melko varmoja, että isäsi toiminta on muuttunut siitä kuin olit lapsi, eikä hän varmasti kohtele lapsenlapsia samoin kuin sinua lapsena. Mitä jos antaisit anteeksi, eiköhän ne jutun aiheet löydy ja yhdessä olo ala tuntua mukavalta sen jälkeen, kun unohdat oman katkeruuden.

Ja mitä jos elätte normaalia elämää siellä teillä ja jos pappa haluaa tulla käymään niin tulee? Ei kai teidän ole olohuoneessa pönötettävä? Tee normaaleja asioita, katso osallistuuko auttamalla, onko lasten kanssa vai mitä..? Toki kannattaa ottaa ihan niitä "lepopäiviäkin" ja vaikka sopia joku muu aika. Jotenkin kurjalta kuulostaa tuokin, että tapaisitte tunnin jossain kahvilassa, kun isäsi selvästi haluaa lähentää suhdetta. Ehkä voisit ottaa tavoitteeksi, että jossain vaiheessa juttelette nuo lapsuuden asiatkin selviksi? Sinulla on vain yksi isä ja ehkä hän on ihan hyvä pappa lapsille?  Se on arvokas asia elämässä, voisit saada siitä itsekin paljon, jos vain saisit käsiteltyä katkeruutesi pois. Muista, että isäsi on ollut sairas ja siksi tehnyt ne asiat. Nykyhetki on parempi, ja siihen sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kehity. Tuo kommentti oli täyttä roskaa.

Ei niin. Mutta osa kehittyy. Ap:n isä on kehittynyt, kuten hän kertoi aloitusviestissä. Ei juo, kohtelee hyvin... Ap ei kehity, toki siihen tarvitaan oma tahto myös tuossa tapauksessa. Kannattaa se pitää kuitenkin vaihtoehtona, vaikka av:n yleinen mielipide on, että jätä se. Keskustelu ei myöskään kehity jos kaikki ovat samaa mieltä, siksi ajattelemisen aihetta (kaikki eivät siihenkään kykene, tiedän).

Tromli. Nimenomaan ap:n kokemus on se, joka tässä asiassa ratkaisee. Isä ei ole onnistunut asettumaan toimivalla tavalla ap:n elämään. Kiintymystä ei voi myöhemmin pakottaa, jos sössii varhaisessa vaiheessa suhteensa lapseen. Lopeta ap:n syyllistäminen, hän on varmasti kärsinyt isänsä toiminnasta aivan tarpeeksi.

Samaa mieltä siitä, ettei ap:ta tule syyllistää.

Eri mieltä siitä, etteikö suhde voisi parantua.

Osa ihmisistä on loppuun asti pohjattoman itsekeskeisiä. Sellainen on isä, joka on henkisesti poissa tai kaltoinkohteleva lapsensa elämästä silloin, kun lapsi häntä pienenä tarvitsisi ja aikuisiällä yrittää änkeä lapsensa elämään ainoastaan omilla ehdoillaan, ei lapsensa toiveita kuunnellen. Rajaton ja itsekeskeinen persoona on henkisesti sairas. Ap:n isä ilmeisesti kuvittelee itsensä tyttärensä lapseksi, joka voi vain vaatia ja vaatia väsyneeltä ihmiseltä huomiota. Henkistä tyhjyyttä ei vain mikään määrä huomiota poista.

Itse rajasin omaa äitiäni (hän vaati tilille joka kuukausi rahaa, koska oli meitä lapsia elättänyt meidän ollessa pieniä)

Ja kysyin kerran mihin hänen eläkkeensä katoaa ja pyysin selitystä mihin meidän lasten ns avustus rahat menevät..

Vastaus oli huutamista, haukkumista, syyllistämistä ja lopuksi katkaisi välit ilmoittamalla ettei ikinä halua nähdä minua ja hänen haudalleen minulla ei ole mitään asiaa.