Ex-mies ei oikeasti tahtonut naimisiin
Tuli tuosta häiden perumista käsittelevästä ketjusta mieleen, että omat hääni olisi pitänyt perua.
Mies ei oikeasti halunnut naimisiin. Ei koskaan panostanut suhteeseen, minä ehdotin maistraattiin menoa kun olimme olleet yhdessä 6 vuotta ja jo asuimme yhdessä. Mies suostui, mutta oli kyseisenä perjantaina töissä ja lähti sieltä viime hetkellä. Hääkuvissa näytti surkealta ja tuijotti tyhjyyteen.
Olimme naimisissa 6 vuotta. Mies rakastui viimeisenä vuotena toiseen. Hän sanoi ettei rakastanut minua enää. En vain tiennyt, missä vaiheessa asia muuttui. Luultavasti jo ennen häitä. Tuntuu, ettei hän koskaan ollutkaan oikeasti aviomieheni koska hän oli puolet arjesta työmatkoilla. Sellainen "oo siellä jossain mun" -suhde. Minun olisi pitänyt nähdä miten väkinäistä yhdessäolomme oli ja perua häät.
Onko täällä muita katuvia?
Nyt olen eron jälkeen uudessa suhteessa ja tarkkailen koko ajan, etten johdattele tai painosta suhdetta mihinkään ulkoisiin sitoumuksiin.
Kommentit (10)
Mutta olisiko se, että olisitte jättäneet menemättä naimisiin muuttanu suhdetanne sien jotenkin suuntaan tai toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisiko se, että olisitte jättäneet menemättä naimisiin muuttanu suhdetanne sien jotenkin suuntaan tai toiseen?
Olisimme varmaan eronneet aiemmin ja olisi mennyt vähemmän nuoruutta hukkaan.
MUn ex sanoi, että olin liian kiltti ja alkoi panemaan ympäriinsä vaikka sai kyllä multakin. Halus sitten varmaan jotain rajumpaa seksiaä??
Kumman aloitteesta te sitten yhteen muutitte? Kai mies jossain vaiheessa oli itsekin aloitteellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisiko se, että olisitte jättäneet menemättä naimisiin muuttanu suhdetanne sien jotenkin suuntaan tai toiseen?
Olisimme varmaan eronneet aiemmin ja olisi mennyt vähemmän nuoruutta hukkaan.
Tuo jos mikä on jossittelua. - Tai ainakin harvassa maassa on yhtä helppoa erota oli naimisissa tai ei. - Josksu jopa unuu, että osa haluaa mennä naimsiin siksi, että saisi kaavan, jonka mukaan erota. Ja loukkaanuva kun toinen ottaa puheeksi avioehdon tekemisen ennen avioon menoa.(..)
Kerroit vain miehestä, mutta entä sinä? Olitko sinä suhteessanne ihan tahdoton zombi, joka vain hengasi mukana ja teki niin kuin oletettiin tekevän? Oliko sinulla mitään ajatuksia ja tunteita?
Oletko ollenkaan valmis nykyiseen suhteeseesi, jos koko ajan vain mietit exääsi? Onko sinun edes fiksua olla uuden miehen kanssa, jos et ole suhteessa täysillä? Tietääkö uusi mies, että epäilet hänen motiivejaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisiko se, että olisitte jättäneet menemättä naimisiin muuttanu suhdetanne sien jotenkin suuntaan tai toiseen?
Olisimme varmaan eronneet aiemmin ja olisi mennyt vähemmän nuoruutta hukkaan.
Eli nykyinen pahoinvointisi on mielestäsi täydellisesti exän syytä ja syyttelet häntä kaikesta, mm. nuoruutesi hukkaamisesta?
Otapa nyt se marttyyrinviitta harteiltasi ja sädekehä pääsi päältä. Sinä olet ollut toinen osapuoli vanhassa suhteessanne ja sinulla on ollut aivan yhtä iso valta tulla ja mennä. Miestä et voi valitettavasti syyttää omasta saamattomuudestasi vaikka kuinka haluaisit.
Valivali ali, mies sitä, mies tätä, minä raukka, mies paha. Herää pahvi!
Älä välitä. mä olin 20 vuotta miehen kanssa, jonka kanssa sain kolme lasta ja hän ei kuulemma koskaan rakastanut mua. Olen kyllä miettinyt, että ketä sitten rakasti ja miksi noin?? Onneksi ei menty naimisiin, koska se olisi ollut varman ihan katastrofi, jos sielä olis ollut vieraitakin?