Kun joku ihminen on ihan ok, mutta silti sen kanssa ei itse meinaa millään tulla toimeen?
Tämä on ihan tyhmää, tiedän. Mutta minulla on lähipiirissä ihminen, joka on ihan ok tyyppi (mitä nyt joskus ajattelematon ja ärsyttävä mutta kuka ei ole joskus?), mutta en meinaa millään sietää häntä. Tämä on pahentunut vuosien varrella ja nyt on niin, että pelkkä ajatus saman katon alla olemisesta on saanut aikaan sen, että aion jäädä juhannuksena yksin kotiin.
Tiedän, tyhmää. Mutta ehkä olen jotenkin padonnut ajatuksiani hänestä ja monesti ollut sanomatta hänen töksäytyksestä tai ylimielisyydestä. Nyt sitten vuosien patoutumat tulvimassa yli laidan ja olen todennut että parempi pysyä itse poissa kuin mylviä sisäisesti koko juhannusta.
Ainakin saan herkutella miten lystää 🤔
Kommentit (16)
Mulla on ollut noita tuttuja vuosien varrella. Olen mielestäni oppinut, että se negatiivinen fiilis mikä mulla siitä ihmisestä tulee, on oikea. Että mä olen sille yhtä vastenmielinen kuin sekin mulle. Mitä siitä sen enempää yhteyttä pitämään.
En pitäisikään yhteyttä, ja siis en itse pidä, mutta kun kyseessä on lähisukulainen, on vähän vaikea feidata toinen. Voin feidata vain itseni, vaikka en haluaisi, koska muut ei aiheuta henkisiä näppylöitä. Ap
On vain olemassa ihmisiä joiden kanssa ajatusmaailmat eivät mene millään yksiin ja silloin tulee ymmärtäneeksi toista väärin ja yleensä vielä negatiiviseen suuntaan.
Näin vanhemmiten olen ymmärtänyt että eivät nuo ihmiset ole yleensä sen kummemmin pahoja tai ilkeitä, heidän tapansa ilmaista itseään on vain niin jollain perustavaa laatua olevalla tavalla erilainen että emme kykene ymmärtämään toisiamme riittävän hyvin. Monet muut ihmiset kuin pitävät näitä samoja ihmisiä oikein mukavina ja ystävälisina.
Ei tälle oikein voi mitäån muuta kuin olla tekemisissä mahdollisimman vähän.
Periaatteessa ihan ok, mutta et vain siedä häntä? Onko hänessä ehkä jotain samaa kuin sinussa? Yleensä ihmiset eivät siedä toisissa niitä piirteitä, joita eivät itsessäänkään oikein hyväksy. Se on aika tiedostamatonta. Itsetutkiskelun paikka.
Työelämässä olen kohdannut yhden tällaisen ihmisen, joka sai minut suorastaan raivon partaalle. Ja siis ihan eri tavalla kuin joku tavallinen lusmu joka yrittää päästä helpolla. Tämä ihminen oli päinvastoin hyvin toimelias, mutta liiankin ja toistuvasti onnistui toimeliaisuudellaan astumaan "minun reviirilleni" ja säheltämään kaikkea, eikä uskonut vaikka yritti sanoa ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti.
Otti kyllä monen muunkin hermoon, mutta minulla kai eniten. Oli ensimmäinen kokemus tuollaisesta ihmisestä jonka kanssa ei vaan pysty olemaan. Näin hänestä jopa painajaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ihan ok, mutta et vain siedä häntä? Onko hänessä ehkä jotain samaa kuin sinussa? Yleensä ihmiset eivät siedä toisissa niitä piirteitä, joita eivät itsessäänkään oikein hyväksy. Se on aika tiedostamatonta. Itsetutkiskelun paikka.
Siis sillä tavalla ihan ok, että ei riehu, räyhää, juo liikaa tai puhu pahaa muista, ynnä muuta sellaista selvästi ärsyttävää. Mutta hän on joskus ylimielinen, haluaa kovasti kontrolloida muita, mutta yrittää hillitä selvästi itseään ja pisteet siitä, mutta joskus sitten huomauttelee inhottavasti varmasti juuri sen määräilyhalunsa vuoksi.
Ja voi kyllä olen katsonut peiliin ja monesti miettinyt että miksi tuo kommentti nyt niin menikin ihon alle, että olenko liian herkkä tai onko tämä juuri minulle arka paikka. Mutta toisaalta en halua aiheuttaa kismaa muille enkä epämukavaa fiilistä, vaikka joskus tekisi mieli nostaa kissa pöydälle. Toisaalta taas kun emme tapaa kahden tai edes omien perheisemme kesken, ei tule sellaista tilaisuutta. Kerran jo lipsautin itsekin pienen ivan kun ärsytti niin paljon. Ap
Kaikista ei tarvitse pitää. Minusta teet juuri oikein, jos jäät pois tilanteista missä tämä sinua rasittava tyyppi on. Minulla kesti aivan liian pitkään ymmärtää, että vaikka ekstrovertti äitini on sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat ihania ja mukavia (myös törkeät sovinistit ja rasistit), niin minun ei tarvitse hymyssä suin piikoa ja palvella koko sukua vaan saan etsiskellä sellaisia ihmisiä joiden seurassa viihdyn.
Minulla on työkaveri joka on ”kiva ja hymyileväinen”. Ja antaa sellaisen empaattisen vaikutelman.
Hänen seurastaan jää kuitenkin lähes aina huono olo. Olen huomannut että yleensä sanoo jotain mitätöivää positiivisen asian perään, esim. ”sulla on ihana takki, mäkin katsoin noita mutta en sitten ostanut kun eihän noi pidä yhtään vettä”, ” kiva kun sait ton työn, kun Terttukaan ei sit halunnut sitä” yms.
Olen ottanut etäisyyttä niin paljon kuin mahdollista ja voin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ihan ok, mutta et vain siedä häntä? Onko hänessä ehkä jotain samaa kuin sinussa? Yleensä ihmiset eivät siedä toisissa niitä piirteitä, joita eivät itsessäänkään oikein hyväksy. Se on aika tiedostamatonta. Itsetutkiskelun paikka.
Siis sillä tavalla ihan ok, että ei riehu, räyhää, juo liikaa tai puhu pahaa muista, ynnä muuta sellaista selvästi ärsyttävää. Mutta hän on joskus ylimielinen, haluaa kovasti kontrolloida muita, mutta yrittää hillitä selvästi itseään ja pisteet siitä, mutta joskus sitten huomauttelee inhottavasti varmasti juuri sen määräilyhalunsa vuoksi.
Ja voi kyllä olen katsonut peiliin ja monesti miettinyt että miksi tuo kommentti nyt niin menikin ihon alle, että olenko liian herkkä tai onko tämä juuri minulle arka paikka. Mutta toisaalta en halua aiheuttaa kismaa muille enkä epämukavaa fiilistä, vaikka joskus tekisi mieli nostaa kissa pöydälle. Toisaalta taas kun emme tapaa kahden tai edes omien perheisemme kesken, ei tule sellaista tilaisuutta. Kerran jo lipsautin itsekin pienen ivan kun ärsytti niin paljon. Ap
Taitaa löytyä vähän joka suvusta niitä, jotka ylimielisesti tölvivät ja kontrolloivat muita. Usein ovat myös niitä, joilla on isommassa porukassa hinku hallita keskustelua ja puhua muiden päälle. Toistuvasti jää ne muiden mielipiteet ja kannat kuulematta kun yksi jyrää.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ihan ok, mutta et vain siedä häntä? Onko hänessä ehkä jotain samaa kuin sinussa? Yleensä ihmiset eivät siedä toisissa niitä piirteitä, joita eivät itsessäänkään oikein hyväksy. Se on aika tiedostamatonta. Itsetutkiskelun paikka.
Minusta taas usein ne ärsyttävimmät piirteet ovat vastakkaisia/kovin erilaisia. Minun on esim vaikea kestää hosuvia tai tosi äänekkäitä ihmisiä, sillä olen enemmän rauhallisesti toimiva ja volyyminappulakin toimii.
Psykopaatttista olla yhtäaikaa puolesta ja vastaan
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatttista olla yhtäaikaa puolesta ja vastaan
Onhan se perin hullua ja pelottavaa yrittää ymmärtää toista.
Vika on sinussa.
Et siedä erilaisia ihmisiä.
Kuulostaa siltä että et erityisemmin pidä hänestä.Onneksi aikuisena saa valita kenen kanssa viettää aikaa ja kehen ottaa etäisyyttä.Takaa rauhan.