Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveri hirnuu hysteerisesti ihan kaikelle
18.06.2019 |
Siis ihan tyhmillekkin jutuille. Tänään aamulla vastasin johonkin hänen kysymykseensä "jebbis jebulis", ja tämä synnytti hänessä seuraavanlaisen reaktion: ensiksi, välittömästi päätettyäni oman lauseeni, hän alkoi huutonauraa tyyliin "HOOH HOOH HOOH HOHO HOHO", jonka jälkeen hänen naamansa meni punaiseksi ja alkoi jotenkin omituisesti ryystämään räkää. Mikä sairaus tuollaista aiheuttaa, ei mielestäni ole normaalia? Nauraa samalla tavalla tosiaankin ihan kaikelle etäisestikin hauskalle. Jälkeenpäin vaikuttaa häpeilevän ulvontaansa, mutta kai nyt naurua pitäisi pystyä edes jollain tavalla pidättelemään?
Kommentit (29)
Jonkinlainen pakkoneuroosi varmaan. Naurulla voi myös peittää muita tunteita kuten häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti hyvin koominen ihminen.
Huonommuudentunne, mitä peittelee riemunaurulla. Tämä on virallinen diagnoosi. 150 €, kitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille huomenna töissä että "ribuli"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko työpaikka hevostalleilla?
Onko hevoisen naamainen ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaa suhun ihastunut? Vai nauraako kaikkien jutuille samoin?
Vierailija kirjoitti:
Salaa suhun ihastunut? Vai nauraako kaikkien jutuille samoin?
Nauraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kanssa työkaverina tälläinen, se nauruhekotus vaan kovenee jos on hauskempi juttu ja on ihan räkähuutonaurua, aluksi ihmetytti, että mikä säkki tää on, nyt lähinnä huvittaa ja alkaa välillä itseäkin naurattamaan, se tarttuu
Olipas muuten jollain tavalla aika huvittava aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös tuollainen tyhjännauraja työkaverina.
Kylmät silmät, törkeä käytös ja peittelynä jatkuva räkätys. Luultavasti jokin sosiopaatti.
Mä olen äärimmäisen onneton ihminen. Siis mikään onnellisuus tai hyvinvointi tai tyytyväisyys tai mielihyvä tai ilo ei ole minulle mahdollista. Olen tuomittu olemaan onneton koko elämäni. No, nuorempana en oikein kestänyt onnettomuuttani enkä ymmärtänyt sitä enkä osannut hyväksyä sitä, etsin epätoivoisesti ulospääsyä ja ratkaisua ja onnea, yritin epätoivoisesti jaksaa painaa läpi harmaan kiven, joten pidin itseäni pystyssä nauramalla koko ajan. Onhan se ihan tunnettua että esim masennusta voi yrittää kestää manian avulla. Eihän mulla masennus ollut mutta kamala olo silti joten ajoin itseäni maniaan tai siis nauruhysteriaan.
Katso vaikka näyttelijä Jim Carreytä, sekin on ollut vuosikymmeniä vakavasti masentunut - miksi muutoin se sillä lailla ilveilisi?
Olin niin sisällä ja hukassa siinä mun maniassa, että kahdesti mun psykiatrit luuli että mä saatan olla psykoosissa. Ne pisti mut sitten tekemään testejä ja täyttämään kyselyitä. Ei, en ollut psykoosissa. Olin vain onneton. Ai niin, toisinaan musta myös luultiin että saatoin sairastaa maanis-depressiota. No, en sairastanut. Ihan itse maniaan itseäni ajoin ja kun en toisinaan jaksanut ajaa niin sitten vaikutin masentuneelta vaikka en sitäkään ollut.
Kävin psykiatreilla ja hoitajilla ja psykologeilla ym yhteensä jotain yli 10 vuotta. Diagnoosi aina vaihteli ja useita kertoja sanottiin "olet terve", mutta sitten taas huolestuttiin ja päätettiin kokeilla taas uutta masennuslääkettä tai ahdistuslääkettä tai unilääkettä tms. Jee. Se kaikki oli turhaa. Lopulta kun kaikki ammattiauttajat olivat monta kertaa sanoneet "mitään ei ole tehtävissä" niin siihen ne hoidot sitten loppuivat.
Sitten loppujen lopuksi jouduin itsekin sen ymmärtämään: mitään ei ole tehtävissä. Joten lakkasin yrittämästä. Lakkasin ajamasta itseäni eteenpäin naurun voimalla. Nyt en tee enää mitään. Mitään. En mene minnekään, en tapaa ketään, en harrasta mitään, en tee töitä, en elä. Enkä naura.
Joten mikä mua vaivaa, mikä diagnoosi on? Ei voi tietää, mitään hyvää lopullista diagnoosia ei koskaan saatu aikaiseksi. Mun oma veikkaus: jokin persoonallisuushäiriö. Todennäköisesti monta persoonallisuushäiriötä.
Ai niin, mä elin tuossa manianauruhysteriassa 20 vuotta. Koko sen ajan kaikki luulivat että olin hullu. Mutta ei, olin vain epätoivoinen onneton. Nyt olen rauhallinen onneton.
Jaajo ja Peräläko siellä kirjottelee?
Mulla myös työkaverina tällainen "tyhjännauraja." Juttujensa perusteella pitää itseään ilmeisen positiivisena, kun arvostelee miten muut ovat happamia ja milloin mitäkin. Itselleni positiviisuus on kyllä jotakin ihan muuta kuin sitä, että nauretaan milloin millekin asialle yksikseen. Ihan sama mitä neutraalia sanoo, niin vastauksena on hekotusta.
Elä omaa elämääsi.
Työkaverin hirnumiset sinne tai tuonne eivät kuulu sinulle.
Sulla ei ole tarpeeksi duunia tehtäväksi, kun ehdit tuollaisia tänne kertoilemaan.
Miksi oot töissä ja mitä oikein siellä teet?
Tiedän yhden, ei ole ihan sosiaalisesti normaali... Et sinä sitä varmaan töissä huomaa, kun teillä on muodollisesti pätevä syy olla tekemisissä.
Alue: Aihe vapaa
😂