Kuinka rehellinen kannattaa olla suhdetta lopettaessaan?
Olen tapaillut miestä, joka on mukava, herttainen yms. En kuitenkaan koe suhteen varsinaisesti antavan minulle mitään. Toisin sanoen en koskaan kaipaa miestä viereeni, en tunne hänen kosketustaan seksuaalisena yms.
Pohjalla on osaltaan se, että olen ollut vuosikausia rakastunut toiseen mieheen, jonka kanssa suhteesta ei lopulta tullut mitään. Janoan itseni kokemaa henkistä yhteyttä (mies ilmeisesti kokee tätä kanssani, minä en todellakaan).
Miten te muut tässä tilanteessa selittäisitte asian? Minun ihastumiseni ei nyt vain syventynyt rakkaudeksi mutta kannattaako syitä avata kuinka paljon? En tietenkään tahdo satuttaa toista enempää, kuin on pakko.
Kommentit (15)
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Vierailija kirjoitti:
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Vai sekoiitttuuko kaikkki siihen samaan puuroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Vai sekoiitttuuko kaikkki siihen samaan puuroon?
Toivonmukaaan se loppuu siihen etttä ollaan niin jääräpäitää aluusta loppuun.
Ei tarvitse selitellä. Et vain halua jatkaa suhdetta, se riittää selitykseksi.
Sanot vaan, että valitettavasti sinulla ei ole riittävästi tunteita häntä kohtaan. Et ole tehnyt mitään väärää, eikä tunteitaan voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Miiitäää kuummaaa sää taarkootaaaat?
Vierailija kirjoitti:
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Täh? En tajunnut viestistäsi mitään. Lapsia meillä ei todellakaan ole, en tee lapsia kuin rakkaudesta rakastamaani mieheen.
-ap
Ole suora mutta kohtelias. Kerro että syy on sinussa vaikka mies on kuvailusi mukaan ihan ok.
Älä mene kuitenkaa liian syvälle selityksien kanssa, koska se loukkaa. Katkeroitunut mies voi olla rasittava.
Jälleen kerran kiltti kunnollinen mies saa pakit.
Seuraavaksi sitten jännämíes kokeiluun
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran kiltti kunnollinen mies saa pakit.
Seuraavaksi sitten jännämíes kokeiluun
Tää mies on kyllä ihan tarpeeksi jännä (mutta liian tyhmä mulle).
-ap
Suollat jotain kivaa ja kohteliasta "Ei johdu sinusta vaan minusta, olet todella upea tyyppi ja täydellinen, en ansaitse sinua, en ole tarpeeksi kypsä sitoutumaan jne".
Tässä ei mielestäni ole haittaa valehtelusta. Ei kenenkään tarvitse saada jätettynä mitään listaa huonoista puolistaan. Ihan tarpeeksi pahalta se muutenkin tuntuu. Todennäköisesti oletkin lapsellinen ja itsekäs ja muutenkin huonompi kuin ihminen jonka jätät, joten ei se välttämättä ole edes valehtelua (jos epärehellisyys tuntuu jotenkin vaikealta tms.)
Minusta tuo on täysin ymmärrettävä syy erota. Itse kuulisin tuon syyn mielelläni, koska sitten ei tarvitsisi miettiä, olisinko voinut tehdä jotakin toisin. Olet kiinni menneisyyden rakkaassa, etkä tuntenut vetoa minuun. Asia on aivan selvä. Tuota tapahtuu deittaillessa koko ajan.
Tunteiden puuttuminen on harvinaisen selkeä ja hyvä syy. Minä ainakin kuulisin tuon paljon mieluummin, kuin jotain epämääräistä selittelyä, mikä jäisi sitten kaivelemaan, että mikähän minussa oikeasti oli vikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIkö ihmisille tule koskaan tuossa sellaista oloa etttä alkaa miettiä että mitä on menettämässsä muutoin kun lapsen vanhempiien asemasta käsiiiin?
Vai sekoiitttuuko kaikkki siihen samaan puuroon?
Pese nyt ne puurot käsistäs.
Valehtelet vaan. Niin muutkin tekee.