Lue keskustelun säännöt.
Helposti ihastuvat ihmiset vs. todella harvoin ihastuvat ihmiset
17.06.2019 |
Rupesi tosissaan kiinnostamaan asia. Millainen olet, sinä helposti ihastuva ja toisaalta harvoin ihastuva ihminen? Oletko kaunis/keskitasoa/tavis, millainen ystäväpiiri sinulla on, mikä on koulutuksesi, ikäsi jne.
Itse olen tosi harvoin ihastuva. Olen aika epäsosiaalinen (oikeassa seurassa tosin todella vilkas). Pari hyvää naispuolista ystävää. Olen urheilullinen, siro ja aika kauniskin nainen. Luen paljon, tykkään remontoida ja ylipäätään tehdä käsilläni. Ylempi kk-tutkinto, yrittäjä ja sinkku. Ikää 40 vuotta.
Kommentit (44)
Olen harvoin ihastuva. Ulkonäöltäni olen joskus ollut kaunis, nykyään aika keskitasoa. Ystäviä on muutamia läheisiä, ei kovin monta, mitta sitäkin tärkeämpiä. Koulutus FT. Nykyään olen 45, mutta yhtä vähän ihastuva olen ollut teinistä asti. Taustalla on ehkä lähinnä se, että olen ylipäänsä hidas ja harkitseva. Sellainen ei ihastu vaan rakastuu vähän kerrallaan syvästi. Ihastuminen on nopeaa impulsiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ulkonäkö tai sosioekonominen status liittyy mitenkään siihen, kuinka usein tai harvoin ihastuu? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
Kyselin siksi, koska en ole oikein ikinä tajunnut sitä, mikä ihmisissä saa toiset kiinnostumaan heistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkonäkö tai sosioekonominen status liittyy mitenkään siihen, kuinka usein tai harvoin ihastuu? En ymmärrä.
Minua kiinnostaa, mihin ihastumisherkkyys linkittyy.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
-ap
Miksi ihmeessä olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
Kyselin siksi, koska en ole oikein ikinä tajunnut sitä, mikä ihmisissä saa toiset kiinnostumaan heistä.
-ap
No ei ole ensimmäinen askel. Ei mun tarvi kaikkia ihastuksiani saada omakseni. Viimeksi olen ihastunut esim. tuohon kaverimieheen mutta en mä välttämättä suhteesta ole kiinnostunut hänen kanssaan. Ainakaan niin kovin että itse tekisin mitään aloitetta. Lisäksi työpaikalla on muutamia jotka saa sukat pyörimään jaloissa mutta heidän kanssaan on vain mukavia työpäiviä, varattujakin ovat, joten en tietenkään ala ehdottelemaan mitään. Kuten eivät hekään.
Lihavana olin ihastuvaa tyyppiä. Lähes kaikkiin ripustamassa itseni ja tyrkyttämässä itseäni. Laihduttuani minusta on tullut nirso ja kuulemma olen kylmä. Saan seuraa yrittämättäkin, tyrkyllä olisi vaikka kuinka ihmisiä. Ei kiinnosta jostain syystä ehkä siksi että ei ole mitään haastetta ja minä pidän metsästämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
Kyselin siksi, koska en ole oikein ikinä tajunnut sitä, mikä ihmisissä saa toiset kiinnostumaan heistä.
-ap
No ei ole ensimmäinen askel. Ei mun tarvi kaikkia ihastuksiani saada omakseni. Viimeksi olen ihastunut esim. tuohon kaverimieheen mutta en mä välttämättä suhteesta ole kiinnostunut hänen kanssaan. Ainakaan niin kovin että itse tekisin mitään aloitetta. Lisäksi työpaikalla on muutamia jotka saa sukat pyörimään jaloissa mutta heidän kanssaan on vain mukavia työpäiviä, varattujakin ovat, joten en tietenkään ala ehdottelemaan mitään. Kuten eivät hekään.
Edelleen aloittaja täällä miettii sitä, miksei itse koskaan edes IHASTU kehenkään. Ei kukaan töissä saa minun sukkiani pyörimään jaloissani. Ehkä 3 ihmistä on hetkellisesti onnistunut tässä elämäni aikana.
Kysymys sinulle: miksi yrittäisin tehdä tuttavuutta ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut? Siihen ihastusta tarvitaan, esimerkiksi.
-ap
Ihastun aika helposti. Olen jotain introvertin ja ekstrovertin väliltä, tykkään sosiaalisista tilanteista mutta tarvitsen myös omaa aikaa palautumiseen. Elämä olisi tylsempää ilman ihastumista, enkä varmaan lähtisi yhtä usein ihmisten ilmoille jos ei motivaationa toimisi se että siellä näkee jonkun ihastuksen/potentiaalisesti ihastuu:D Tästä luonteenpiirteestäni huolimatta olen pitkässä parisuhteessa (8v) ja pettänyt en ole ikinä. (Voi tosin olla että pettämisen rajat on meillä löyhemmät kuin keskivertosuhteessa)
Mitäs muuta... Olen 32, persoonallisen näköinen mutten erityisen kaunis, yliopistotutkinto yhteiskuntatieteelliseltä alalta. Tykkään lukemisesta, kirjoittamisesta, haaveilusta, maalaamisesta, juoksemisesta, teatterista, monenlaisesta luovasta tekemisestä ja pohdiskelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
Kyselin siksi, koska en ole oikein ikinä tajunnut sitä, mikä ihmisissä saa toiset kiinnostumaan heistä.
-ap
No ei ole ensimmäinen askel. Ei mun tarvi kaikkia ihastuksiani saada omakseni. Viimeksi olen ihastunut esim. tuohon kaverimieheen mutta en mä välttämättä suhteesta ole kiinnostunut hänen kanssaan. Ainakaan niin kovin että itse tekisin mitään aloitetta. Lisäksi työpaikalla on muutamia jotka saa sukat pyörimään jaloissa mutta heidän kanssaan on vain mukavia työpäiviä, varattujakin ovat, joten en tietenkään ala ehdottelemaan mitään. Kuten eivät hekään.
Edelleen aloittaja täällä miettii sitä, miksei itse koskaan edes IHASTU kehenkään. Ei kukaan töissä saa minun sukkiani pyörimään jaloissani. Ehkä 3 ihmistä on hetkellisesti onnistunut tässä elämäni aikana.
Kysymys sinulle: miksi yrittäisin tehdä tuttavuutta ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut? Siihen ihastusta tarvitaan, esimerkiksi.
-ap
Ei me nyt ehkä ymmärretä toisiamme. Jos sinä ihastut tyyliin kerran vuodessa ja olet halukas parisuhteeseen muutenkin, ryhdyt yrittämään ihastusta itsellesi. Kun minä taas ihastun vaikka 5 kertaa vuodessa mutta en ole mitenkään parisuhdeorientoitunut ihminen (omista syistäni), en todellakaan ryhdy virittelemään noiden kanssa mitään, varsinkaan varattujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.
Kai nyt ihastuminen on ensimmäinen askel siihen, että viitsii ruveta tutustumaan..?
Kyselin siksi, koska en ole oikein ikinä tajunnut sitä, mikä ihmisissä saa toiset kiinnostumaan heistä.
-ap
No ei ole ensimmäinen askel. Ei mun tarvi kaikkia ihastuksiani saada omakseni. Viimeksi olen ihastunut esim. tuohon kaverimieheen mutta en mä välttämättä suhteesta ole kiinnostunut hänen kanssaan. Ainakaan niin kovin että itse tekisin mitään aloitetta. Lisäksi työpaikalla on muutamia jotka saa sukat pyörimään jaloissa mutta heidän kanssaan on vain mukavia työpäiviä, varattujakin ovat, joten en tietenkään ala ehdottelemaan mitään. Kuten eivät hekään.
Edelleen aloittaja täällä miettii sitä, miksei itse koskaan edes IHASTU kehenkään. Ei kukaan töissä saa minun sukkiani pyörimään jaloissani. Ehkä 3 ihmistä on hetkellisesti onnistunut tässä elämäni aikana.
Kysymys sinulle: miksi yrittäisin tehdä tuttavuutta ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut? Siihen ihastusta tarvitaan, esimerkiksi.
-ap
Ei me nyt ehkä ymmärretä toisiamme. Jos sinä ihastut tyyliin kerran vuodessa ja olet halukas parisuhteeseen muutenkin, ryhdyt yrittämään ihastusta itsellesi. Kun minä taas ihastun vaikka 5 kertaa vuodessa mutta en ole mitenkään parisuhdeorientoitunut ihminen (omista syistäni), en todellakaan ryhdy virittelemään noiden kanssa mitään, varsinkaan varattujen.
En ihastu kerran vuodessa. Ihastun kerran vuosikymmenessä. Yleensä siinä vaiheessa toivoisi jutusta muutakin, kuin pelkkää ihastusta, olen kuitenkin ihan seksuaalinen ihminen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin harvoin ihastuva. Olen toki aika nuorikin vielä, 25, mutta tähän ikään mennessä olen ollut ihastunut vain kolme kertaa. Olen seurustellut vain kerran, sekin kesti vain noin vuoden.
Olen luonteeltani rauhallinen introvertti. Ihan kaunis, tykkään luonnollisesta tyylistä. Urheilen paljon (yksilölajeja). Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja olen sitä vastaavassa työssä. Minulla on iso hoivavietti ja olen mielestäni äidillinen. Rakastan eläimiä ja toivoisin kovasti omia lapsia, jos vain joskus ihastuisin ja löytäisin miehen.
Uskon että ainakin minulla harvoin ihastuminen ja siihen liittyvä tietynlainen "kylmyys" liittyy siihen, että lapsuuteni oli turvaton ja koin hylkäämisiä vanhempieni tahoilta. Läheiset, turvalliset ihmissuhteet ja rakkaus ovat minulle aikalailla vieraita asioita.
Olen ollut äärimmäisen harvoin ihastunut. Viimeisimmästä tapauksesta on jo niin kauan aikaa etten edes jaksa muistaa millaista on ihastua. Luonteeni on sellainen etten ihastu juuri koskaan. Ei ole koskaan tullut mieleeni miettiä miksi minulla on sellainen luonne. Johtuu siis yksinomaan luonteesta.
Ehkä ihastuminen kuuluu vain nuoruuteen ja lapsuuteen, ikävuosiin 7 - 32?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ihastuin usein ja helposti, enää en edes muista, koska olen viimeksi ollut ihastunut. Tuttavuuttahan en tee kuitenkaan, olin ihastunut tai en.
Harvoin ihastumisen taustalla on usein se, että henkilö on jo vuosia ollut ihastunut johonkin saavuttamattomaan tyyppiin eikä ole löytänyt ketään yhtä ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut äärimmäisen harvoin ihastunut. Viimeisimmästä tapauksesta on jo niin kauan aikaa etten edes jaksa muistaa millaista on ihastua. Luonteeni on sellainen etten ihastu juuri koskaan. Ei ole koskaan tullut mieleeni miettiä miksi minulla on sellainen luonne. Johtuu siis yksinomaan luonteesta.
Ehkä ihastuminen kuuluu vain nuoruuteen ja lapsuuteen, ikävuosiin 7 - 32?
Olisiko korkealla koulutuksella jotain tekemistä asian kanssa? Olen asiaihminen. En ole elämässäni ihmiskeskeisesti suuntautunut. Asiat kiinnostavat enemmän kuin ihmiset. Voi kuulostaa aika kylmältä, mutta ei tuolle ole oikein mitään tehtävissä. Ei ihminen voi muuttaa perusluonnettaan. Mahdotonta. Koko elämä menisi pilalle. Itselleni on pelkkä rasitus ajatella koko ajan muita ihmisiä. Sori.
T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkonäkö tai sosioekonominen status liittyy mitenkään siihen, kuinka usein tai harvoin ihastuu? En ymmärrä.
Minua kiinnostaa, mihin ihastumisherkkyys linkittyy.
-ap
Vauvapalstan tutkimuslaitoksesta päivää. Ootkohan edes oikeasti korkeakoulutettu, epäilen..
En ihastu oikein millään. Olen 33 ja elämässä ihastunut ehkä pari kertaa. Olen viehättävä ja naisellinen nainen ja seuraa olisi tarjolla, mutta kun en vaan tunne mitään. Ongelmani on se, että pystyn ihastumaan vain hyvin miehisiin miehiin ja moni mies ei tunnu/näytä tarpeeksi miehekkäältä. En ole koskaan myöskään ihastunut suomalaiseen mieheen. Tämän takia olen viettänyt suurimman osan elämästä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut äärimmäisen harvoin ihastunut. Viimeisimmästä tapauksesta on jo niin kauan aikaa etten edes jaksa muistaa millaista on ihastua. Luonteeni on sellainen etten ihastu juuri koskaan. Ei ole koskaan tullut mieleeni miettiä miksi minulla on sellainen luonne. Johtuu siis yksinomaan luonteesta.
Ehkä ihastuminen kuuluu vain nuoruuteen ja lapsuuteen, ikävuosiin 7 - 32?
Olisiko korkealla koulutuksella jotain tekemistä asian kanssa? Olen asiaihminen. En ole elämässäni ihmiskeskeisesti suuntautunut. Asiat kiinnostavat enemmän kuin ihmiset. Voi kuulostaa aika kylmältä, mutta ei tuolle ole oikein mitään tehtävissä. Ei ihminen voi muuttaa perusluonnettaan. Mahdotonta. Koko elämä menisi pilalle. Itselleni on pelkkä rasitus ajatella koko ajan muita ihmisiä. Sori.
T. Nainen
Ei ole. Olen samanlainen kuin sinä, mutta käynyt vain AMK:n. Olen ihastunut vain kaksi kertaa elämäni aikana ja molemmat kerrat johtivat pitkiin suhteisiin. N42
Mä ihastun helposti mutta ei se sitä tarkoita että suhteeseen haluaisin tai alkaisin kenenkään kanssa. Introverttiluonteinen olen, muutama naispuolinen kaveri ja yksi mieskin. Ulkonäöstä en osaa sanoa juuri mitään mutta ei kai se kummoinenkaan ole kun ei kukaan koskaan tule mitään juttelemaan ainakaan.