Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat parisuhteen myötä kypsyneet ajatukseen lapsettomaksi jäämisestä?
16.06.2019 |
Lapsettoman on paljon kivampi seurustella toisen lapsettoman kanssa. Enemmän yhteistä laatuaikaa ja mahdollisuuksia romantiikalle sekä vähemmän turhaa stressiä ja säätöä. Itse ajattelin sinkkuaikoinani, että ehkä joskus haluan lapsia, mutta nykyinen suhteeni on kyllä kääntänyt pääni. Lapseton elämä on tosi ihanaa!
Kommentit (14)
Minä, mutta syyni ovat erilaiset. Suhteen myötä olen huomannut, että en haluaisi lasteni isäksi nykyistä miesystävääni. Hän haluaisi kyllä lapsia ja minäkin aiemmin, mutta olen muuttanut mieleni suhteen edetessä. Olen pikku hiljaa lipunut suhteen projektipäälliköksi sillä tavalla, kuin suhteissa joskus käy, eli mies ei selviä kauppareissusta ilman minun laatimaani listaa eikä ikinä vaikkapa pese saunaa tai ikkunoita, ellen erikseen pyydä. Lasten myötä kotitöiden ja suunnittelun määrä lisääntyy moninkertaiseksi, ja arvaan kyllä, kenelle jäisi päävastuu. Olen ratkaissut asian omalta osaltani niin, että en tieten tahtoen vaikeuta elämääni hankkimalla lapsia. Olen toki kertonut päätöksestä miehelle, ja hän saa tehdä omat ratkaisunsa suhteen jatkumisen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen tietää ilman parisuhdettakin, ettei halua lapsia.
Täällä sama homma, mutta eri syystä. Mies ei tule koskaan olemaan valmis lasten hankintaan ja minäkin olen alkanut epäröimään. Minun ei ehkä kannata lisääntyä, vaikka lapsista pidänkin.
En ikinä kypsyisi tuollaiseen ajatukseen vapaaehtoisesti!
Aloittaja ei usko sepityksiään itsekkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ennen parisuhdetta ollut varma haluaisinko lapsia, vaikka niistä pidänkin mutta nyt olen parisuhteen myötä erittäin vakuuttunut etten niitä halua.
Jos valitsemani mies olisi ollu vastuullisempi ja sellainen rauhallinen ja turvallinen kallio, olisin luultavasti saattanut lapsia halutakin. Mutta tässä tilanteessa ja parisuhteessa olen kypsynyt ajatukselle että jään lapsettomaksi, enkä enää vatvo asiaa.
Miehelle olen sanonut että jos haluaisin lapsia, niin ehdottomasti hänen kanssaan, vaikka totuus on oikeastaan päinvastainen.
Näen kauhukuvin millaiseksi elämä lapsen myötä muuttuisi.
Huomasin, etten voi asua yhdessä kumppanini kanssa. Yritetty on kahden aika erilaisen ihmisen kanssa, mutta kaipaan vain liikaa omaa tilaa. Parisuhteeni ovat opettaneet minulle, ettei minulle sopi lapsiperheen rutiinien ohjaama arki, jossa minulta ko ajan vaaditaan jotakin eikä omaa rauhaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän lapsista, mutta en välttämättä halua omia. Todennäköisyyteni saada kaksoset on suuri, joten ei siihen heittämällä edes ryhdyttäisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä on tullut sellainen olo, että kun elämä ja parisuhde on kerrankin mallillaan, miksi keikuttaa venettä.
Minulle taas on käynyt päinvastoin, olen aiemmin ollut vannoutunut vela mutta nykyinen mieheni on niin rauhallinen, kiltti ja viisas, että olen huomannut miettiväni, että perhe-elämässä voisi sittenkin olla jotain itua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riitti viikko flunssaa sohvan pohjalla. Oli selvää ettei lapsiperhe-elämästä tulisi mitään meidän luonteilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti viikko flunssaa sohvan pohjalla. Oli selvää ettei lapsiperhe-elämästä tulisi mitään meidän luonteilla.
Ja kun naisen vielä oletetaan hoitavan lapset sairaanakin.
Mieheni. Viidessä vuodessa "Ei meidän kannata seurustella, koska haluan kuitenkin lapsia" muuttui muotoon "Kulta, olen nyt varannut ajan vasektomiaan". Eivät kaikki ole koskaan edes tosissaan miettineet lapsettomuuden hyviä puolia. Lapset vain kuuluvat oletuksena vanhemmilta perittyyn tulevaisuuden malliin.