Ihminen ei koskaan saa olla oma itsensä.

Jos on oma itsensä niin kaikki vihaa.

Mitäs synnyit laumaeläinten lajiin.

Tyhmyys tekee maailmasta paljon mielenkiiintoisemman ja mystisemmän.

Kyllä mää oon saanu valtaosan elämästäni olla oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mää oon saanu valtaosan elämästäni olla oma itseni.

Olet varmaan sitten sellainen mauton ja hajuton, täysin tasapaksu ihminen.

Mä ainakin olen aina oma hullu itteni! 😄 Tietysti yhteiskunnassa ja töissä pitää pelata sääntöjen mukaan, mutta se passaa mulle.

Olen rokken roll rebel, 48 vuotias entinen nuori. Mailma potkii ja minä potkin takaisin.

Yksi elämän suurimmista haasteista on uskaltaa olla oma itsensä ilman että välittää muiden mielipiteistä. Vain sillä tavalla voi olla onnellinen. Totta kai on olemassa lakeja, joiden mukaan tulee toimia, mutta muutoin ihminen on aika vapaa tekemään mitä haluaa ja olemaan sellainen kuin haluaa.

Ihmiset pelkäävät, että jos et ole sellainen kuin muut niin jotain kauheaa tapahtuu (esim. juurikin kiusaaminen). Mutta kun sitten uskallatkin olla oma itsesi, sitä huomaakin olevansa äärettömän vapaa. Muiden mielipiteillä on merkitystä vain, jos niille antaa merkityksen. Vain koska joku sanoo jotain sinusta, ei tarkoita että se on totta. Se on vain toisen ihmisen mielipide, jolle et voi mitään. Voit muuttaa vain itseäsi. Vaikka joku sinua kiusaisikin, sieluasi he eivät pysty saamaan ikinä.

Entäs jos kasvattaa siivet ja lentää takas yhteiskuntaan, vähän niinku strutsitkin. Ja jos vielä kiusataan niin voin sanoa että strutsin potku murtaa tyhmemmänkin ihmisen pääkallon.

Jotkut vain kertakaikkiaan ovat niin outoja, ettei kukaan halua olla niiden kanssa tekemisissä. Minullakin on yksi työkaveri, jota moni nimittää narsistiksi, minusta se on vain mulkero.

Olen uinut aina vastavirtaan. Myös lapsena. Näin aikuisena teen täysin eri asioita kuin muut lähipiirissäni ja olen muutenkin oman tieni kulkija. Poliittisesti olen nykyhallituksen lähes täydellinen vastakohta. Ikinä ei ole ollut silti mitään vaikeuksia olla oma itseni.

Yhteiskuntamme ei ole mikään suorittajayhteiskunta. Ei täällä ole pakko itseään teloa ketään miellyttääkseen. Olen reilusti yli keskituloinen, vaikka en ole elämää mitenkään suorittanut, pikemminkin päinvastoin. Ihmisen täytyy jotain tehdä henkensä pitimiksi tai vaihtoehtoisesti joku muu joutuu tekemään. Jos kerran haluat olla oma itsesi, otat varmaan myös mielelläsi jonkinlaisen vastuun itsestäsi.

Kukaan ei ole kiusannut tai eristänyt, vaikka olen lähes aina eri mieltä kuin virallinen totuus. Itse eristäydyn kyllä mielelläni myrkyllisimmistä ihmisistä. Puheet siitä, että ei saisi olla oma itsensä, ovat outoja. Täällä saa olla lain puitteissa sellainen kuin on, mutta ei ketään voi vaatia ylistämään tai edes kiinnostumaan omista ominaisuuksistaan tai valinnoistaan.

Useat haluavat miellyttää, jotta saavat pysyä porukassa.

Puhuessakin täytyy miellyttää, ei kannata sanoa mitä haluaa, ettei vain sano väärin.

Enkä tarkoita ilkeilyä. Vaan pitää olla samaamieltä ainakin edessäpäin porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mää oon saanu valtaosan elämästäni olla oma itseni.

Olet varmaan sitten sellainen mauton ja hajuton, täysin tasapaksu ihminen.

Kaikkea muuta. Olen totaalinen luonnonlapsi (joka toki osaa ja ymmärtää normaalit hyvän käytöksen säännöt) joka ei vain jaksa esittää mitään muuta. Sellainen esittäminen on turhan raskasta, se vie energiaa elämisestä.

Tätä olen pohtinut tosi paljon.

Niin usein nuorempana kuuli näitä juttuja että ”ole vaan oma itsesi”. Kuulostaa kivalta mutta luontainen minäni on hiljainen hissukka, joka voi istua yksinään hiljaa kulmassa ilman kontaktia muihin. Tämähän ei muille käy, vaan pitää näyttää ”oma persoonaansa” eli tutustua ihmisiin, olla mielin kielin, lausua mielipiteitä kaikesta mahdollisesta ja hymyillä. Sitten sitä onkin kummasti oma itsensä muiden mielestä kun käyttäytyy juuri niin kuin kaikki muutkin. Vanhempana olen oppinut tai ennemminkin pakottanut itseni sosiaalisemmaksi, iloisemmaksi ja normaalimmaksi ihmiseksi.

Luin jostain lauseen:

Society: ”be yourself”

Society: ”no, not like that”

Tämä pitää mahdottoman hyvin paikkansa.

Pystyn olemaan ainoastaan oma itseni kun olen yksin kotona. Kun olen ihmisten kanssa tekemisissä tunnen itseni ulkopuoliseksi, huonoksi ja minulla on sisällä kuollut olo. Sen takia minun pitää antaa olla rauhassa kotonani missä minulla on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi elämän suurimmista haasteista on uskaltaa olla oma itsensä ilman että välittää muiden mielipiteistä. Vain sillä tavalla voi olla onnellinen. Totta kai on olemassa lakeja, joiden mukaan tulee toimia, mutta muutoin ihminen on aika vapaa tekemään mitä haluaa ja olemaan sellainen kuin haluaa.

Ihmiset pelkäävät, että jos et ole sellainen kuin muut niin jotain kauheaa tapahtuu (esim. juurikin kiusaaminen). Mutta kun sitten uskallatkin olla oma itsesi, sitä huomaakin olevansa äärettömän vapaa. Muiden mielipiteillä on merkitystä vain, jos niille antaa merkityksen. Vain koska joku sanoo jotain sinusta, ei tarkoita että se on totta. Se on vain toisen ihmisen mielipide, jolle et voi mitään. Voit muuttaa vain itseäsi. Vaikka joku sinua kiusaisikin, sieluasi he eivät pysty saamaan ikinä.

Minusta tälläinen on epäreilua. Toisista välitetään vaikka he olisivat omia itsejään, ja toisista ei. Niin kai sellaisen, josta välitetään omana itsenään on hiukan (lue ratkaisevan paljon) helpompaa olla oma itsensä, kuon sen, josta ei välitetä.

Toki molemmat voivat olla omia itsejään, mutta jälkimmäiselle se on muista irrottautumisvaiheessa täyttä tuskaa ja epätoivoa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohtinut tosi paljon.

Niin usein nuorempana kuuli näitä juttuja että ”ole vaan oma itsesi”. Kuulostaa kivalta mutta luontainen minäni on hiljainen hissukka, joka voi istua yksinään hiljaa kulmassa ilman kontaktia muihin. Tämähän ei muille käy, vaan pitää näyttää ”oma persoonaansa” eli tutustua ihmisiin, olla mielin kielin, lausua mielipiteitä kaikesta mahdollisesta ja hymyillä. Sitten sitä onkin kummasti oma itsensä muiden mielestä kun käyttäytyy juuri niin kuin kaikki muutkin. Vanhempana olen oppinut tai ennemminkin pakottanut itseni sosiaalisemmaksi, iloisemmaksi ja normaalimmaksi ihmiseksi.

Luin jostain lauseen:

Society: ”be yourself”

Society: ”no, not like that”

Tämä pitää mahdottoman hyvin paikkansa.

Tämä on vähän sama, kuin joku kehottaa eri tavalla ajattelevaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja sitten suuttuu kun tämä oikeasti ajattelee eri tavalla.

Tai ”ei voi olla vääriä kysymyksiä”

Kysymyksen jälkeen ”miten sä voit ajatella noin?”

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohtinut tosi paljon.

Niin usein nuorempana kuuli näitä juttuja että ole vaan oma itsesi. Kuulostaa kivalta mutta luontainen minäni on hiljainen hissukka, joka voi istua yksinään hiljaa kulmassa ilman kontaktia muihin. Tämähän ei muille käy, vaan pitää näyttää oma persoonaansa eli tutustua ihmisiin, olla mielin kielin, lausua mielipiteitä kaikesta mahdollisesta ja hymyillä. Sitten sitä onkin kummasti oma itsensä muiden mielestä kun käyttäytyy juuri niin kuin kaikki muutkin. Vanhempana olen oppinut tai ennemminkin pakottanut itseni sosiaalisemmaksi, iloisemmaksi ja normaalimmaksi ihmiseksi.

Luin jostain lauseen:

Society: be yourself

Society: no, not like that

Tämä pitää mahdottoman hyvin paikkansa.

Osaan niin samaistua tähän. Tosin en ole enää mikään hissukka, en pyytele anteeksi sitä että olen hiljainen. Keskustelua syntyy silloin kun syntyy. Jos on edes vähän syvällisempää juttua ja "oikeanlainen" porukka/henkilö. Lisäksi me, ihmiset harvoin itsekään tiedetään keitä tai mitä ollaan, tai mitä edes halutaan/ mihin suuntaan elämämme on menossa. Kuitenkin vaadimme usein muilta sitä selkeyttä ja suoria suuntamerkkejä. En tiedä onko mulla sitten jotain autismin piirteitä ( tykkään kyllä mennä muutenkin omia reittejäni ja oman pään mukaan, mistä kuulen melko usein) mutta mua on aina ihmetyttänyt se, miten täysin tuntemattomalta ihmiseltä odotetaan monissa tilanteissa ensivaikutelman lisäksi sitä sosiaalista monitaituruutta, kiinnostavuutta ja raudanlujaa itsevarmuutta. Miten olisi mielummin : " Hei! Me ei tunneta toisiamme ollenkaan joten jos halutaan tutustua aidosti ja niin että kummallakin on hyvä olla, voidaanko edellämainitut kriteerit tunkea syvälle suoleen? Mikä sua kiinnostaa tai mitä kuuluu, lähdetäänkö siitä liikkeellä leppoisalla tahdilla?"