Onko teillä laihan vai lihavan identiteetti?

Minulla on lihavan ihmisen identiteetti vaikka olen laihtunut 40 kiloa. Ruoka ei maita vieläkään ja sen vuoksi syön epäsäännöllisesti. Omatunto soimaa siitä koska pitäisi pitää kiinni kolmen tunnin ruokailuväleistä.

Mulla on myös lihavan ihmisen identiteetti. Olin reilusti ylipainoinen muutaman vuoden ajan kunnes laihduin 30kg. Olen normaalin mitoissa, mutta tunnen itseni lihavaksi.

Ei minulla mitään identiteettejä ole tai sitten en niistä välitä. Olen olut aina ihan sinut itseni kanssa kaikin puolin. Lapsena ja nuorena olin laiha/normaali, nuorena aikuisena myös, ekan raskauden jälkeen olen ollut hieman ylipainoinen, eli samassa painossa olen ollut parikymmentä vuotta.

Mulla on laihan, kun oon koko ikäni ollut alipainoinen. Nykyään on kuitenkin paino lähes normaalipainon puolella ja mulle on alkanut kehittyä muotojakin. Jotenkin välillä unohtuu, etten ole (onneksi) enää niin laiha kuin ennen.

Hoikan identiteetti, ehdottomasti. Olin teini-iässä hetken aikaa isompikokoinen enkä tuolloin viihtynyt vartalossani ollenkaan, vaikken ylipainoinen lähelläkään ollut. Koko ajan oli sekä fyysisesti että henkisesti epämiellyttävä olo. Kun aloin kiinnittämään huomiota elämäntapoihin ja sain painoa alemmas, muuttui olo heti kaikin tavoin paremmaksi. Olen hoikempana tuntenut olevani enemmän oma itseni. Painoni onkin asettunut tiettyyn lukemaan, jossa se pysyy lähestulkoon itsestään.

Paljon hoikistunut. Kun katson peilistä niin tuntuu ihanalta. En vain aina meinaa uskoa.

Hoikan. En tahdo kerätä liikaa suojapanssaria ympärilleni, mutta lihakset ovat plussaa. Nuorena olin jopa liian laiha ja voimaton.

Huomaan sen jo hengitykseni hajusta, että painan sopivasti ja että elimistöni toimii normaalisti. Minulla oli joskus 5 kg ylipainoa ja tunsin sen epäterveelliseksi olotilaksi. Liian laihana oleminen oli myös epäterveellistä ja olo oli heikompi. En ole koskaan tavoitellut alipainoa, vaan normaalipainoa. Nuorena jouduin syömään enemmän kuin olisi maistunut, kun painonnousu ei heti pysynyt pituuskasvuni vauhdissa mukana. 

Lihavan.

Olen tällä hetkellä maksimipainossani 53kg ja miellän itseni punkeroksi. Laihimmillani olin muutama vuosi sitten 48kg ja silloin tuntui aika hyvältä. Pystyisin käyttämään lukioaikaisia vaatteitani jos haluaisin, eli olen kaksi vuosikymmentä mennyt suht samoilla mitoilla ja samalla lihavan ihmisen identiteetillä.

Ulkoisesti olen normaalipainoinen 163/54. Sisältä olen vielä se kiusattu lähemmäs 80 kiloa painava yläastelainen vaikka siitä on jo kymmenisen vuotta. Mun on todella vaikea uskoa kun ihmiset sanoo "mutta ethän sä ole yhtään lihava". 

On mulla päiviä, jolloin olen tyytyväinen itseeni ja koen jopa olevani nätti.  Jos olen vaikka ostamassa vaatteita ja M koko on auttamatta liian iso.

Syöminen on erittäin epäsäännöllistä ja usein kittaan iltaan asti kahvia ja näin lykkään syömistä. Olen myös ollut sairaalahoidossa pari kertaa - syystä, että olen ykköstyypin diabeetikkona jättänyt insuliinit pistämättä ja näin ruoka ei imeydy kehoon. 

Laihan, ja olen reilusti ylipainoinen. On todella ahdistavaa nähdä itsensä valokuvissa tai peilissä (muualla kuin kotona) kun joka kerta tajuaa että niin, mähän olen läski enkä hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Laihan, ja olen reilusti ylipainoinen. On todella ahdistavaa nähdä itsensä valokuvissa tai peilissä (muualla kuin kotona) kun joka kerta tajuaa että niin, mähän olen läski enkä hoikka.[/quote

Hoikan, katson itseäni punnitessa, kauhistus kymmenen kiloa liikaa, ruoka maistuu, mutta en juurikaan herkuttele, enkä saa vaaan viisaria laskemaan, en vaikka kuinka yritän. Pikkuhiljaa lihon n. kaksi kiloa vuodessa, vaikka liikun ja teen kaiken laihtumisen eteen, vaan ei putoa paino, puolikiloa ei ole mitään, kun se kohta tulee takaisin. Osta niian pieniä vaatteita ja sitten ne jää käyttämättä. Todella typerää.

Hoikan. Todella hoikan.

Olen normaalipainoinen mutta koen koko ajan, että kehoni on jotenkin vääränlainen. Olen 170cm/62kg ja pidän itseäni norsuna. Joskus painoin 52 ja koin, että kroppa oli täydellinen.

Ahneen laihan koiran identiteetti.

Minulla on lihavan ihmisen identiteetti siitä huolimatta, että olen ollut normaalipainoinen puoli vuosikymmentä. Laihduin lähes 30 kg niin, että aloin syödä säännöllisesti. That’s it, en koskaan tietoisesti alkanut vähentää syömäni ruoan määrää tai muutakaan vastaavaa. Painoindeksini on nykyään 24 ja näytän pienkokoisemmalta kuin olen pitkien raajojeni vuoksi, mutta koen edelleen olevani lihava tai vähintään pyöreä.

Aika krooninen ruokahaluttomuus pitää nykyään yllä normaalipainoa...

Hoikan ja lisäksi nuoren aikuisen identiteetti pysyy varmasti niin pitkään kun olo on terve.

Olen ollut lähes koko ikäni hoikka. Varhaisteininä olin pienen hetken vähän pullea, kunnes pituuskasvupyrähdys hoiti asian kuntoon. Olen kuitenkin joutunut olemaan kestodietillä armeijasta päästyäni, eli viimeiset 30 vuotta. En ole silti tullut koskaan ajatelleeksi, että painoni vaikuttaisi identiteettiini. Ehkä se vaikuttaisi, jos lihoisin vaikkapa sairauden takia.