Mitä voin enää tehdä?
Mieli maassa, olen 27-vuotias, yksinäinen. Kumppani ja koira löytyy, mutta muuten ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Toki näistä asioista voin olla kiitollinen, toisaalta arki koostuu töissä käymisestä ja kotona olemisesta ja haluaisin muutosta. Mietin mennyttä elämää jatkuvasti - menneeseen ei voi vaikuttaa. Oon alkanut pohtimaan, mitä jos mun paikkani ei ole täällä? Kuolema tuntuisi ratkaisulta. Mitä tekisit tilanteessani, on vaan niin tyhjä olo?
Kommentit (3)
Lopeta menneen vatvominen. Totesit jo itse ettei siihen voi vaikuttaa. Ala kokeilemaan uusia asioita; mene vaikka teatteriin, oopperaan, museoon, valokuvauskurssille, tanssikurssille... mahdollisuudet on rajattomat. Et ole enää lapsi joten vanhemmat ei sinua vie uusiin kokemuksiin vaan se on tehtävä itse. Tsemppiä!
Maslowin tarvehierarkian mukaan perustarpeet kun on täytetty, on ihmisellä muita tarpeita. Ala täyttämään niitä. Maailma ei ole sinulle velkaa täyttymystä millään tasolla, itse ne pitää etsiä. Henkisyys, intohimo, totuus, tarkoitus. Etsivä löytää, itsaria miettivä luovuttaja ei löydä.
Mutta jos kaikki perustarpeet täytettynä (suoja, ruoka, kumppanuus, työ) olet silti itsarin partaalla, on luultavasti jotain väärin tuossa perustarvepuolessa. Väärä puoliso, väärä ura, asuinpaikka tms.
Kuulostat masentuneelta. Voisit hoitaa sen pois. Sinua ei mikään muu ilmeisesti estä tekemästä elämässäsi jotain mielekästä?