Minkä ikäisenä pitää "viimeistään" olla vakavassa suhteessa, jos ei halua jäädä yksin?

30 takaraja, mielellään 25.

30v

Ei sellaista rajaa ole. Rakkauden voi löytää missä iässä tahansa. 

19v

Mitä järkeä tätä on murehtia? Jos rakkautta ei löydy, parempi olla yksin.

Olen 35 enkä ole koskaan seurustellut. En aio koskaan luovuttaa sen suhteen, että minullekin sopiva kumppani voi vielä löytyä. Ei seurustelulle voi asettaa mitään yläikärajaa. Onhan niitä jopa kasikymppisiä, jotka puolison kuoltua löytävät vielä uuden kumppanin. 

Tätini tapasi ensimmäisen miehensä ollessaan 62-vuotias. Ei ollut sitä ennen seurustellut vakavasti. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kumppania. 

Ei ole ikärajaa. Löysin elämänimiehen vasta 44 vuotiaana muutamien harha-askelien jälkeen.

No en tiedä....nykyaikana ja kaupungeissa ihmiset tuntuu suhtautuvan parisuhteisiin eri tavoin kuin ennen. Mutta kyllähän tarjonta vähenee 25v jälkeen ja voimakkaasti 30v jälkeen. Siis samanikäisiä sinkkuja on vähemmän. Siltikin misdä iässä tahansa voi löytää hyvän parisuhteen.

Juuri eräs 47v nainen löysi elämänkumppanin. Oli ollut sinkku koko ikänsä sitä ennen.

Eikai sille ole ylärajaa. Tietenkin lukioikäisenä suurinpiirtein 99% ikäluokastasi on sinkkuja kun sitten 30 v jälkeen selvä vähemmistö. Aloittajahan halusi rajata kakkoskierrosta käyvät ulos laskuista. No suurin osa yli kolmekymppisistä sinkuista on vähintään kakkoskierroksella. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö olisi mahdollista löytää yli 30-vuotias neitsytkin ja ainakin rakastuminen on mahdollista missä iässä tahansa.

No ei siitä ole mitään takuita ettei "jää yksin", löysi kumppanin missä iässä tahansa. Vakavatkin suhteet saattavat päättyä. Jos ei "toiselle kierrokselle" halua, niin sitten on yksin lopun ikäänsä.