Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei tiedä mitä hän tuntee. Mikä tässä on oikein pielessä?
12.06.2019 |
Emme ole oikein saaneet selvitettyä riitoja kun en ole saanut miestä puhumaan kunnolla hankalista asioista. Ikävät asiat ovat vain leijuneet ilmassa eikä mies ole suostunut sanomaan oikein mitään. Luin sitten täältä yhdestä keskustelusta vinkin, että mieheltä kannattaa kysellä mitä hän tuntee. Siis että onko vihainen vai loukkaantunut vai ahdistunut vai mikä on se tunne joka hänellä on. Mies kyllä kerrankin lähti mukaan keskusteluun mutta kävi ilmi että hän ei tiedä mitä hän tuntee. Siis kullakin hetkellä. Että tunteeko vihaisuutta tai väsymystä tai mitä hän tuntee. Sanoo että ei iloa mutta ei osaa sanoa mitä tuntee. Hän ei oikein edes ymmärtänyt että mitä tarkoitan tunteilla ja tunnetiloilla, siis sanoina.
Mikä tässä on pielessä? Miksi mies ei tiedä mikä on hänen tunnetila? Ei ole mikään aspergeri eikä muu peräkammarin poika vaan sosiaalinen, korkeasti koulutettu ihminen, jolla on paljon ystäviä. Ja miten minä saan hänet keskustelemaan siitä että mitä hän tuntee jos hän ei itsekään tiedä?
Kommentit (16)
On mahdollista, että miehesi tunneskaala on hyvin suppea. Tai on mahdollista, ettei hän osaa eritellä tunteitaan sanallisesti. Tai on mahdollista, ettei hän ole koskaan kokenut hyötyvänsä millään tavalla tunteidensa erittelystä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Riidan aikana mua v.ituttaa. En mä pohdi, onko kyse ärsyyntymisestä, kyllästymisestä vai turhautumisesta, osasta näistä tai kaikista niistä. Koska sillä ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten peräkammarin pojat liittyy tähän?
Aleksitymia, oma mieheni on sellainen, tosin luultavasti paljon pahempi. On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan rakasta lähimainkaan samalla mitalla takaisin. Kys. mies ei ymmärrä miten lastakaan voisi rakastaa enempää kuin koiraa, jota rakastaa "yli kaiken". Eli se tunneskaalan ehdoton ääripääkin on lopulta aika vaatimaton. Toisaalta, pääsee todella nopeasti yli lähisukulaistensa sun muiden kuolemista ja vastoinkäymisistä (luulen, että ei oikein koskaan edes koe niitä, elämä on sellaista.... tasaista.).
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia, oma mieheni on sellainen, tosin luultavasti paljon pahempi. On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan rakasta lähimainkaan samalla mitalla takaisin. Kys. mies ei ymmärrä miten lastakaan voisi rakastaa enempää kuin koiraa, jota rakastaa "yli kaiken". Eli se tunneskaalan ehdoton ääripääkin on lopulta aika vaatimaton. Toisaalta, pääsee todella nopeasti yli lähisukulaistensa sun muiden kuolemista ja vastoinkäymisistä (luulen, että ei oikein koskaan edes koe niitä, elämä on sellaista.... tasaista.).
Eikö aleksityymikko kyllä tunne suuriakin tunteita mutta ei vain osaa tunnistaa niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minultakin vaimo vaati puhumaan tunteista. Mutta kun en tiedä mitä ne tuntit oikein ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia, oma mieheni on sellainen, tosin luultavasti paljon pahempi. On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan rakasta lähimainkaan samalla mitalla takaisin. Kys. mies ei ymmärrä miten lastakaan voisi rakastaa enempää kuin koiraa, jota rakastaa "yli kaiken". Eli se tunneskaalan ehdoton ääripääkin on lopulta aika vaatimaton. Toisaalta, pääsee todella nopeasti yli lähisukulaistensa sun muiden kuolemista ja vastoinkäymisistä (luulen, että ei oikein koskaan edes koe niitä, elämä on sellaista.... tasaista.).
Eikö aleksityymikko kyllä tunne suuriakin tunteita mutta ei vain osaa tunnistaa niitä?
Ei aavistustakaan. Joidenkin tapahtumien jälkeen tuo on ahdistuneen ja levottoman oloinen, mutta siinäpä se. Kuvailee asiaa korkeintaan sillä, että ei pysty olemaan paikallaan tai tuntuu oudolta. Mielikuvitusta ei ole kertakaikkisen minkäänlaista, eikä empatiakykyä ja kommunikaatio muiden kanssa on vaikeaa, ei myöskään ymmärrä ilmeitä, eikä hallitse niitä itsekään, vaan usein kyselee, että oletko iloinen, oletko vihanen (yleensä menee pieleen, perusilmeeni on hänen mielestään vihainen). On ihan oikeasti diagnosoitu. Ajoittain tuntuu että eläisi psykopaatin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen mies, joka vaan ei ole oppinut paskanpuhumisen jaloa taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia, oma mieheni on sellainen, tosin luultavasti paljon pahempi. On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan rakasta lähimainkaan samalla mitalla takaisin. Kys. mies ei ymmärrä miten lastakaan voisi rakastaa enempää kuin koiraa, jota rakastaa "yli kaiken". Eli se tunneskaalan ehdoton ääripääkin on lopulta aika vaatimaton. Toisaalta, pääsee todella nopeasti yli lähisukulaistensa sun muiden kuolemista ja vastoinkäymisistä (luulen, että ei oikein koskaan edes koe niitä, elämä on sellaista.... tasaista.).
Onko aleksitymia diagnosoitu kliinisesti, vai kyökkipsykologin toimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minultakin vaimo vaati puhumaan tunteista. Mutta kun en tiedä mitä ne tuntit oikein ovat.
Tämä oli jotenkin hellyttävä :')
Henkisesti kakaroita ne on jotka ei osaa tunteitaan tunnistaa ja sanoittaa. Mutta miehissä niitå riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aleksityymikko tuntee ja ilmaiseekin muttei tunteille ole sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti kakaroita ne on jotka ei osaa tunteitaan tunnistaa ja sanoittaa. Mutta miehissä niitå riittää
Onpa rumasti sanottu sillä sodan jälkeen ei ollut paljon varaa puhua tunteistaan ja se näkyy vieläkin miehissämme. Kaikella kunnioituksella ja myötätunnolla pikemminkin sotaveteraanejamme ja seuraava sukupolvea kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti kakaroita ne on jotka ei osaa tunteitaan tunnistaa ja sanoittaa. Mutta miehissä niitå riittää
En sanoisi noin. Kaikille tunteista puhuminen ei vain ole syystä tai toisesta luontevaa ja se on täysin ok. Erilaisia olemme tässäkin asiassa.
Aloittajan tilanne voi kyllä olla siinä mielessä haastava, jos itse kokee kovasti tarvetta puhua tunteista eikä kumppani osaa vastata tähän tarpeeseen.
olisikohan mies jo luovuttanut. ei halua puhua enää, koska haluaa jo erota.
Alue: Aihe vapaa
Jotainhan tuossa nyt on oudosti. Ehkä miehellä on taustalla jokin trauma, joka on vaikuttanut tunne-elämään. Tai lapsuudessa tunteiden ilmaisemisesta on rangaistu, jolloin on oppinut kieltämään tunteensa. Tai tunteista ei ole yhtään puhuttu, tunteita ei ole lapsena sanoitettu, jolloin tunteista puhuminen on jäänyt tuntemattomaksi asiaksi. Ja jos ei puhuta, niin tunteilla ei ole sanoja. On olemassa aleksitymiaa, googleen sitä.