Ihmisen synnytys vaikeaa

Neuvotaanko hengityksestä missään muualla kuin jenkkisarjoissa? Ei mulle ainakaan puhuttu siitä mitään kummassakaan synnytyksessä.

Harva sitä sängyllä makaa vaan asento on sellainen puoli-istuva tai kyljellään. Osa on kontillaan, seisoo tai istuu synnytysjakkaralla tai vesialtaassa. 

Mutta onhan se vaikeaa kun meinaa taju lähteä pelkästä kivuista. Koeta itse punnata keilapallo peräreiästä sellaiset 12h..

Ei nykyään "makuuteta". Jos nainen on ottanut tahtomansa selkäydinpuudutteet tai muuten ei jalat kanna (kiputranssikin voi tehdä sekavaksi ja pahoinvoivaksi) niin silloin on turvallisempaa makoilla, istuskella, pysyä aloillaan. Itse olen ottanut epiduraalin ja spinaalin (eri kerroilla) eikä makuutettu kuin 30 min lapsen sykkeiden seuraamiseksi. Ja ihan kiva kyllä, että oli kätilö paikalla. Kuka sen lapsen muuten olisi ottanut kiinni jos olisin kyykännyt yksin jossain saunassa?

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään "makuuteta". Jos nainen on ottanut tahtomansa selkäydinpuudutteet tai muuten ei jalat kanna (kiputranssikin voi tehdä sekavaksi ja pahoinvoivaksi) niin silloin on turvallisempaa makoilla, istuskella, pysyä aloillaan. Itse olen ottanut epiduraalin ja spinaalin (eri kerroilla) eikä makuutettu kuin 30 min lapsen sykkeiden seuraamiseksi. Ja ihan kiva kyllä, että oli kätilö paikalla. Kuka sen lapsen muuten olisi ottanut kiinni jos olisin kyykännyt yksin jossain saunassa?

Kyllä muuten makuutetaan. Mulla on taustalla kaksi luomusynnytystä ja vain makuulla synnyttäminen onnistui. En jaksanut ruveta niissä kivuissa sen enempää vääntämään kätilön kanssa.

Ihmisen synnyttäminen on vaikeaa sen takia kun vauvan pää on niin iso. 

Jos vauva olisi samanlainen sukkula kuin hamsteri, niin kyllähän noita pulpauttelisi maailmaan aika vaivatta.

Ei neuvottu missään mitään, kun sanoin meneväni sen mukaan mitä kroppa sanoo. Epiduraalin pyysin ja tunti sen jälkeen syntyi esikoinen niin vauhdilla, että kätilö juuri kerkesi huoneeseen ennen kuin ponnistin pään esiin. Ei neuvonut siinäkään, totesi vaan, ettei hanskoja kerkiä laittaa, mutta anna tulla vaan.

Kaksi seuraavaa syntyi vahingossa kotiin ja kyllä todella heidänkin kohdalla tiesi milloin pitää ponnistaa. Hengittämistä ei ole kerinnyt kenenkään kohdalla edes miettiä, mutta näytti sujuvan. :D

Ehkä noita neuvoja jaetaan enemmän heille joilla pitkittyneet synnytykset tai vaikeasti käynnistettävä tm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään "makuuteta". Jos nainen on ottanut tahtomansa selkäydinpuudutteet tai muuten ei jalat kanna (kiputranssikin voi tehdä sekavaksi ja pahoinvoivaksi) niin silloin on turvallisempaa makoilla, istuskella, pysyä aloillaan. Itse olen ottanut epiduraalin ja spinaalin (eri kerroilla) eikä makuutettu kuin 30 min lapsen sykkeiden seuraamiseksi. Ja ihan kiva kyllä, että oli kätilö paikalla. Kuka sen lapsen muuten olisi ottanut kiinni jos olisin kyykännyt yksin jossain saunassa?

Kyllä muuten makuutetaan. Mulla on taustalla kaksi luomusynnytystä ja vain makuulla synnyttäminen onnistui. En jaksanut ruveta niissä kivuissa sen enempää vääntämään kätilön kanssa.

Jos olit niin kärsivä, ettet "jaksanut vääntää asiasta" niin olit varmaan aika poikki ylipäätään. Turha sitä on jälkeenpäin taas muuttua mielivaltaisen kätilön uhriksi jos itse tilanteessa on sanonut "haluaisin liikkua" "mutta jaksatko?" "En, aijaijaijaijai sattuuuuuu". "Voisit yrittää levätä makuullasi?" "Okei".... Sitten av:ssa tarina kuuluukin "kätilöt painostivat minut makaamaan synnyksessä*

Ok. Mä oon ollut siinä luulossa että jos ponnistaa liian aikaisin niin siitä olisi jotain haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ok. Mä oon ollut siinä luulossa että jos ponnistaa liian aikaisin niin siitä olisi jotain haittaa?

Usein onkin. Jos vauvalla ei ole hätää, ei ole syytä ponnistaa ilman ponnistustarvetta. Silloin saa ja kannattaa odottaa, että tarve ponnistaa tulee ja antaa mieluiten supistusten tehdä suurin työ. (Tietenkin jos puudutteet ovat vieneet tunnon kokonaan niin kannattaa uskoa kätilöä jos pää näkyy jo, silloin saa jo vähän ponnistaa). Jos ponnistaa liian aikaisessa vaiheessa liian pitkään ja kovaa, väliliha turpoaa ja pingottuu eikä jousta yhtä hyvin kuin vähemmän vääntäessä. Mitä isompi lapsi niin sitä todennäköisimmin sitten repeää jos väliliha on muutenkin erityisen pinkeäksi ponnistettu. Siksi synnytyksessä kannattaa yrittää olla niin rento kuin nyt vaan siinä tilanteessa pystyy olemaan, hengittää ja yrittää antaa supistusten tehdä isoin työ ja toivoa, että lantion läpi mahtuu. Suurinosa pahoista repeämistä voitaisiin välttää ohjaamalla synnyttäjä asentoon, jossa välilih joustaa parhaiten (makuu- ja puoli-istuvassa asennossa huonoiten) ja neuvomalla synnyttäjää luottamaan tuntemuksiinsa. Joskushan tulee tietenkin kiire eikä silloin ehditä erityisesti välttämään repeämistä.

Se on kyllä huono juttu, että sitä hengittämistä ei neuvota. En nyt tarkoita sitä, että huohoteaan nopeasti, vaan sitä, että keskitytään hengittämiseen.

Mutta itse kysymykseen: ihmisen synnyttäminen on vaikeaa siksi, että ihmisellä on niin isot aivot ja toisekseen siksi, että ihminen on siirtynyt neljällä raajalla kulkemisesta pystyasentoon.

Yhdessä ohjelmassa sanottiin jotenkin, että jos ei lihakset saa happea kunnolla niin ponnistaminen on hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Harva sitä sängyllä makaa vaan asento on sellainen puoli-istuva tai kyljellään. Osa on kontillaan, seisoo tai istuu synnytysjakkaralla tai vesialtaassa. 

Mutta onhan se vaikeaa kun meinaa taju lähteä pelkästä kivuista. Koeta itse punnata keilapallo peräreiästä sellaiset 12h..

Ei onnistuisi multa.