Ystävä rupesi matkimaan mua

Väittää myös että meillä on samantyyppiset vanhemmat mikä on kylläkin täysin päinvastoin.

Tiedän ihmistyypin, sattunut kohdalle useampia. Niin ikävää kuin se onkin, otan aina etäisyyttä.

No eikä käy

Siis käykö oikeasti terapiassa, vai onko sellainen tyyppi että sanoo aina "Joo niin määkin!". Minulla oli jälkimmäinen kaverina. Ei ole enää. En käsitä mitä hienoa on sairauksissa? En uskaltanut puhua enää mitään asioistani, kun pelkäsin että matkii tyhmyyttään sitten ihan kaikessa.

Minulla ei tuosta sairauksien matkimisesta ole kavereideni kohdalla kokemusta mutta muusta matkimisesta liikaakin. Kaksi entistä kaveriani (eri aikoina) alkoivat tutustuttuamme muuttamaan vähitellen persoonaansa minun kaltaiseksi. Todella ahdistavaa.

Onhan se hienoa jos joku pitää minua inspiroivana ihmisenä, mutta rajansa kaikella.