Lue keskustelun säännöt.
Erityislapset sitä, erityislapset tätä. Aargh!
06.06.2019 |
Kenellä muulla tulee korvista tämä erityisten nostaminen jalustalle, ja erityisten vanhemmille suollettava vanhemmuuden glooria? Ihan niin kuin me muut emme olisi mitään sen rinnalla, että yritämme tehdä parhaamme ihan tavallisten lastemme kanssa.
Kommentit (22)
Kuka nostaa jalustalle? Päiväkodeissa näkyy hyvin, miten erityislapset ovat yleensä ne, jotka tulevat aikaisin ja haetaan viimeisenä. Ei heidän vanhempansa jaksa lastensa kanssa olla. Ja päiväkotihenkilökunnalla on tekemistä, etteivät erityiset satuta muita. Tai jos eivät satuta, niin vaikeuttavat toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tonttu. Mullakin on kaunis, älykäs ja lahjakas tavislapsi, jonka ominaisuuksia kehun avoimesti. Mutta se ei poista sitä, että kerron myös avoimesti erityiseni haastavuudesta ja rasittavuudesta.
Se nyt vaan on uskomattoman paljon vaikeampaa näiden erityisten kanssa. Onneksi ja toivottavasti sun ei tarvi sitä koskaan kokea. Ja sitäpaitsi aika sairasta kadehtia vammoja ja sairauksia.
Ole iloinen että lapsesi ovat terveitä äläkä kadehdi.
Se vaan ei mene niin, että tavallinen, diagnoositon lapsi olisi automaattisesti itseohjautuva, yöt läpeensä nukkuva, terve, reipas ja helppoluonteinen.
Eikä se tarkoita myöskään sitä, että jos lapsi on diagnoositon, että hän olisi yhtä kuin lahjakas ja ei tarvitsisi tukea meiltä vanhemmilta. Eikä se tarkoita sitäkään, että tavallisen lapsen vanhemmilla olisi helppoa ja tukijoukkoja olisi tarjolla aina kun kysyy.
Eikä se, että lapsi osaa käyttäytyä ja on kiva ja kohtelias, ole aina vain siitä lapsen luonteesta kiinni. Kyllä tavallistakin lasta on pakko kasvattaa, välillä niin että ei meinaisi enää jaksaa.
Minulla on kauniita lapsia, todella, mutta mitä merkitystä sillä ulkonäöllä on muuta, kuin että jotkut katsoo pahasti? Mutta on meillä myös vaikealla luonteella, kaikenlaisilla pienillä krempoilla varustettuja keskiverrosti koulusta suoriutujia. Ja sitten on se lahjakas lapsi, jonka kanssa on omat haasteensa.
Ärsyttää, että omaa vanhemmuuttani vähätellään ja erityisten vanhempia tuetaan, ymmärretään ja heiltä vaaditaan vähemmän.
Aivan käsittämätön keskustelunavaus taas! Miten joku voi kadehtia erityislasten vanhempia. Aloittajalle ja kommentista tykänneelle kysymys: tiedättekö mitä erityislapsi tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunkekaa se kateuskortti jo sinne missä aurinko ei paista. Ihmisillä on muitakin tunteita kateuden lisäksi. Ihminen voi ärsyyntyä myös ilman kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätön keskustelunavaus taas! Miten joku voi kadehtia erityislasten vanhempia. Aloittajalle ja kommentista tykänneelle kysymys: tiedättekö mitä erityislapsi tarkoittaa?
Kertoo siitä, että monet ihmiset on äärimmäisen itsekkäitä m**kkuja. Kyllä Minulla on niiin raskasta tavis-lapseni kanssa ja kyllä Minun pitäisi saada enemmän tukea ja huomiota, kun naapurin Liisakin saa. Minä minä minä minä minä minä minä... ja Minun lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätön keskustelunavaus taas! Miten joku voi kadehtia erityislasten vanhempia. Aloittajalle ja kommentista tykänneelle kysymys: tiedättekö mitä erityislapsi tarkoittaa?
Kertoo siitä, että monet ihmiset on äärimmäisen itsekkäitä m**kkuja. Kyllä Minulla on niiin raskasta tavis-lapseni kanssa ja kyllä Minun pitäisi saada enemmän tukea ja huomiota, kun naapurin Liisakin saa. Minä minä minä minä minä minä minä... ja Minun lapset.
Kuule, kun tavallisten lasten on pakko jaksaa myös. Ja pakko jaksaa teidän erityisiä. On pakko ymmärtää, ja pakko mennä teidän pillin mukaan (mm. koulussa).
Ymmärrystä ei riitä toiseen suuntaan, ja tämäkin lainaamani kommentti on siitä hyvä esimerkki. Kuka oikeasti on minä minä? Erityisen vanhempi ja se normaalin vanhempi, joka yleensä on vain hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan ei mene niin, että tavallinen, diagnoositon lapsi olisi automaattisesti itseohjautuva, yöt läpeensä nukkuva, terve, reipas ja helppoluonteinen.
Eikä se tarkoita myöskään sitä, että jos lapsi on diagnoositon, että hän olisi yhtä kuin lahjakas ja ei tarvitsisi tukea meiltä vanhemmilta. Eikä se tarkoita sitäkään, että tavallisen lapsen vanhemmilla olisi helppoa ja tukijoukkoja olisi tarjolla aina kun kysyy.
Eikä se, että lapsi osaa käyttäytyä ja on kiva ja kohtelias, ole aina vain siitä lapsen luonteesta kiinni. Kyllä tavallistakin lasta on pakko kasvattaa, välillä niin että ei meinaisi enää jaksaa.
Minulla on kauniita lapsia, todella, mutta mitä merkitystä sillä ulkonäöllä on muuta, kuin että jotkut katsoo pahasti? Mutta on meillä myös vaikealla luonteella, kaikenlaisilla pienillä krempoilla varustettuja keskiverrosti koulusta suoriutujia. Ja sitten on se lahjakas lapsi, jonka kanssa on omat haasteensa.
Ärsyttää, että omaa vanhemmuuttani vähätellään ja erityisten vanhempia tuetaan, ymmärretään ja heiltä vaaditaan vähemmän.
Mielenkiintoinen tuo kirjoittamasi viimeinen lause, jos multa erkan äitinä vaaditaan vähemmän, niin ihmettelen, miten paljon vaaditaankaan tavallisen lapsen äidiltä...
Kaikki lapset tarvitsevat kasvatusta, tarvitsevat aikaa ja panostusta vanhemmiltaan, mutta kyllä mä vähän luulen kuitenkin, että enemmän siltä erkan äidiltä vaaditaan sitä kuin taviksen äidiltä.
Todella tympeää tällainen keskustelu, että kuka tekee enemmän, keneltä vaaditaan vähemmän, kuka saa ymmärrystä, kuka sapiskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös erityisyydellä ole nykyisin todella negatiivinen kaiku? Jos joku on jotain erityistä niin ei siitä kovin hyvää tule mieleen. Tavislapsi hyvillä käytöstavoilla kuulostaa taivaalliselta. Näin sellaisen ihmisen mielestä joka kuulee näitä erityissitä ja erityistätä.
Eikös ongelma ole lähinnä se, että näitä diagnooseja käytetään myös haukkumaniminä. Autisti, asperger, ADHD jne ovat yleistyneet haukkumasanoiksi, joten todellakaan ei ole mitään glorya siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika ristiriitaista, että nämä erityislasten vanhemmat käyttävät aikaansa sillä uhriutumiseen, ja ovat samaan aikaan niin kiireisiä ja loppuunpalaneita.
Tälläkin palstalla on aikaa roikkua aamusta iltaan
Tavislapsi? Onko tämä joku diagnoosi? Haukkumasana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätön keskustelunavaus taas! Miten joku voi kadehtia erityislasten vanhempia. Aloittajalle ja kommentista tykänneelle kysymys: tiedättekö mitä erityislapsi tarkoittaa?
Kertoo siitä, että monet ihmiset on äärimmäisen itsekkäitä m**kkuja. Kyllä Minulla on niiin raskasta tavis-lapseni kanssa ja kyllä Minun pitäisi saada enemmän tukea ja huomiota, kun naapurin Liisakin saa. Minä minä minä minä minä minä minä... ja Minun lapset.
Kuule, kun tavallisten lasten on pakko jaksaa myös. Ja pakko jaksaa teidän erityisiä. On pakko ymmärtää, ja pakko mennä teidän pillin mukaan (mm. koulussa).
Ymmärrystä ei riitä toiseen suuntaan, ja tämäkin lainaamani kommentti on siitä hyvä esimerkki. Kuka oikeasti on minä minä? Erityisen vanhempi ja se normaalin vanhempi, joka yleensä on vain hiljaa.[/quote
Ja aattelepas meitä, joita on paljon ja joilla on normeja ja erkkoja! Mihin kastiin ja kohtaan meidät asetetaan? Ollaanko me nyt niitä lellittyjä erityisen äitejä, joilta vaaditaan vähemmän vai ollaanko me niitä erityisistä kärsiviä normi lasten äitejä, joilta vaaditaan enemmän ja sietämään niitä erityisiä, jotka häiritsee meidän tavallisia?
Vierailija kirjoitti:
Tavislapsi? Onko tämä joku diagnoosi? Haukkumasana?
Ei. Lapsellani on lievä Tourette.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan ei mene niin, että tavallinen, diagnoositon lapsi olisi automaattisesti itseohjautuva, yöt läpeensä nukkuva, terve, reipas ja helppoluonteinen.
Eikä se tarkoita myöskään sitä, että jos lapsi on diagnoositon, että hän olisi yhtä kuin lahjakas ja ei tarvitsisi tukea meiltä vanhemmilta. Eikä se tarkoita sitäkään, että tavallisen lapsen vanhemmilla olisi helppoa ja tukijoukkoja olisi tarjolla aina kun kysyy.
Eikä se, että lapsi osaa käyttäytyä ja on kiva ja kohtelias, ole aina vain siitä lapsen luonteesta kiinni. Kyllä tavallistakin lasta on pakko kasvattaa, välillä niin että ei meinaisi enää jaksaa.
Minulla on kauniita lapsia, todella, mutta mitä merkitystä sillä ulkonäöllä on muuta, kuin että jotkut katsoo pahasti? Mutta on meillä myös vaikealla luonteella, kaikenlaisilla pienillä krempoilla varustettuja keskiverrosti koulusta suoriutujia. Ja sitten on se lahjakas lapsi, jonka kanssa on omat haasteensa.
Ärsyttää, että omaa vanhemmuuttani vähätellään ja erityisten vanhempia tuetaan, ymmärretään ja heiltä vaaditaan vähemmän.
Kyllä kaikki tajuaa, että vanhemmuus ei ole helppoa, vaikka olisi ihan perusterveet lapset. Mutta kaikki ei tosiaankaan tajua, miten raskasta erityislasten kanssa voi olla. Kuten et kirjoituksesi perusteella tajua sinäkään. Todella typerää olla kateellinen siitä, että jonkun lapsi ei ole terve ja tarvitsee enemmän tukea.
Mulla on nuori aikuinen erityislapsi. Eniten ärsytti se, että ikinä, missään ei ole voinut sanoa, että äitiys on ottanut (paljon) enemmän kuin antanut, sitä ei kukaan halua kuulla. Toinen murhanhimoa aikanaan herättänyt väittämä oli se, että erityiset ovat koko perheen aurinkoja/lemmikkejä/mitä skeidaa milloinkin. Eihän niiden kanssa voi olla helvettiä, koska lässynlässyn. Onneksi nykyään voi ilmeisesti olla jo enemmän kuin yksi totuus.
Olisi melkein parempi, että lakattaisiin puhumasta erityislapsista, se on selvästikin liian positiivinen ilmaisu. Parempi olisi puhua vain asioiden oikeilla nimillä eli vammoista, häiriöistä ja sairauksista, niin ihmisille muistuisi mieleen, mistä oikeasti on kysymys. Ehkä ei ärsyttäisi niin paljon, kun naapurin lapsi tai luokkakaveri olisikin kehityshäiriöinen tai vammautunut eikä mitenkään erityinen kenenkään silmissä.
Vain AV-palstalla: Välillä kilpaillaan siitä, kenellä haastavinta, kamalinta ja rankinta lapsen kanssa. Seuraavassa hetkessa, kun vela puhuu, että on kivaa, kun ei lasta niin riehaannutaan, että ei voi olla, kun lapsen kanssa kuitenkin parasta ikinä.
Voi kyllä! Uskallappa jossain välissä sanoa, että lapsesi on älykäs ja käyttäytyy hyvin. Ei ei! Ei saa ruveta leuhkimaan.