Määräaikaiset, miten jaksatte jatkuvaa epävarmuutta?

Mulle annettiin töissä jatkuvasti uusia määräaikaisia sopimuksia 2 vuoden ajan samaan aikaan kun minut ja muut työntekijät kilpailutettiin samoista töistä.

Jaksoin ainoastaan sen avulla, että laitoin mahdollisimman suuren osan palkasta asuntovelan maksuun ja mietin päivittäin kuinka olen vapaa elämään ja tekemään kunhan vaan olen saanut velat maksettua. 

Sitten tuli se päivä kun olin veloista vapaa ja kun työnantaja seuraavan kerran laittoi sopimuskatkoksen palkallisen arkipyhän kohdalle. (jolloin firman ei tarvitsisi maksaa palkallista vapaapäivääni), niin ilmoitin samantien lähteväni kyseisestä firmasta.

Nyt olen työtön mutta onnellinen. :)

Ihana varmuus siitä, että v-mäisissä paikoissa tietää päivän, jolloin pääsee vapaaksi, auttaa jaksamaan. Kun ei ole velkaantunut, raha on vain rahaa :)

En jaksanut, nyt olenkin uupumuksen ja masennuksen takia työkyvyttömänä. Kiitos vaan työnantajalle. Onneksi asuntolaina on jo maksettu, joten näinkin pärjää ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihana varmuus siitä, että v-mäisissä paikoissa tietää päivän, jolloin pääsee vapaaksi, auttaa jaksamaan. Kun ei ole velkaantunut, raha on vain rahaa :)

Sama juttu. Hyvin vapauttavaa jopa..

Olen 30 h sopparilla töissä vielä 2 kk, sitten taas määräaikaisena 2 kk.. talvesta en vielä edes tiedä! Onneksi minulla on vuokratuloja ja muita tuloja. Periaatteessa pärjäisin työttömyysturvalla ja pääomatuloillani, mutta en halua elää yhteiskunnantuloilla ja kotona tulee hulluksi, jos ei saa muita kontakteja.

Toisaalta on pakko asennoitua elämään niin, että ”kaikki on mahdollista”, koska mikään ei ole varmaa :D Tämä myös näkyy minussa rohkeutena kokeilla sellaisia asioita, joita ei kokopäivätyössä ja monta vuotta vakituista työtä tehneet enää tee. Rikon siis rutiineja, kokeilen uusia asioita. Nautin elämästäni tällä hetkellä enemmän kuin silloin, kun tein jatkuvasti ylitöitä ja suoritin elämää ja kun yritin kokoajan pelata varman päälle. Ehkä nautinkin tästä vapaudesta, kun minua ei ole vielä naulittu vakituiseksi? Vakituinen työpaikka minulla on ollut viimeksi 8 vuotta sitten ennen toisen lapsen syntymää ja alan vaihtoa. En siis ajattele sitä mitenkään ”maagisena” ja ”mahdottomana” asiana. Se tulee, jos tulee.