Erityislapset sitä, erityislapset tätä. Aargh!

Vierailija kirjoitti:

Olisi melkein parempi, että lakattaisiin puhumasta erityislapsista, se on selvästikin liian positiivinen ilmaisu. Parempi olisi puhua vain asioiden oikeilla nimillä eli vammoista, häiriöistä ja sairauksista, niin ihmisille muistuisi mieleen, mistä oikeasti on kysymys. Ehkä ei ärsyttäisi niin paljon, kun naapurin lapsi tai luokkakaveri olisikin kehityshäiriöinen tai vammautunut eikä mitenkään erityinen kenenkään silmissä.

En kyllä usko, että kenelläkään on mitään erityisen hienoa kuvaa erityislapsista. Se on vaan nykyisen kielenkäytön kauniiksi tehty termi diagnoosi lapsille.

Joskus mietin, onko iso osa eritysilapsista erityislapsia ollenkaan, vai vain vanhempiensa halusta diagnosoitu. Yleensä nämä vanhemmat tunnistaa siitä, että he eivät osaa mistään muusta puhuakaan kuin lastensa jutuista, ongelmista, diagnooseista ja lääkityksistä. He tavallaan saavat siitä jotain kun muut ihmiset säälivät ja osoittavat kiinnostusta.