Lapsettomuus ja eron pelko- kohtalotovereita?

Olemme 30v aviopari ja ongelmanamme on lapsettomuus minun puoleltani . Olemme yrittäneet lasta kauan ja käyneet hoidot läpi- tuloksetta.
Meillä on ollut aina onnellinen liitto, mutta nyt lapsettomuuden myötä mies on tullut hyvin surulliseksi. Olemme keskustelleet paljon asiasta kyllä aikaisemmin ja mies on sanonut ymmärtävänsä mua ja haluavansa jatkaa kaikesta huolimatta.
Eilen kuitenkin, kun keskustelimme asiasta, niin mies antoi ymmärtää, ettei ole varma, tahtooko elää mun kanssa. Sanoi, että ” mä kyllä ymmärrän sua tilanteen, mutta silti haluaisin olla isä joskus” kysyin sitten suoraa, että jatketaanko kuitenkin, niin mies vastasi ” Niin” ” Vaikea vastata” ” edelleen tahdon lapsia” Noiden kommenttien myötä iski eropelko. Mitä jos mies haluaa erota? Tulenko koskaan löytämään uutta? Mistä löydän miehen, joka haluaisi jatkaa mun lapsettomuudesta huolimatta? Kumpa voisin muuttaa tilanteen :( mutta kun en voi ja se tuntuu, niin sanoinkuvaamattoman pahalta, että menetän elämästäni rakkaan ihmisen sen takia, etten voi vaikuttaa asioihin.
Toisinaan tunnen surua, toisinaan ärsytystä miestäni kohtaan. Jos toinen rakastaa, niin onko valmis jättämään lapsettomuuden takia kuitenkaan? Välittääkö mies aidosti minusta? Ymmärrän tavallaan, että mies haluaa lapsen, onhan se iso juttu, mutta en ymmärrä sitä, että mies on valmis jättämään minut, kun on sanonut rakastavansa ja kun tietää, että en voi asialle mitään.
Mitä mieltä olette?