Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää että jotkut ei näe ympärillään ainuttakaan hyvää avioliittoa tai mukavaa perhe-elämää jne.
05.06.2019 |
Miten voi olla että jotkut ihmiset elää niin pienessä kuplassa että heidän ympärillään on vain yhtä laatua perheitä, parisuhteita tai ihmisiä?
Esim. tällä palstalla usein sanoo joku että kaikki heidän ympärillään kummastelee jos hän ei ota alkoholia jossain tilaisuudessa, ihan kaikki muut vetää alkoholia ja yrittää saada sitä yhtä ihmistäkin juomaan joka ei syystä tai toisesta halua juoda.
Minä en ole vuosikausiin juonut, nuorena baarissakin saatoin ottaa vain limsaa, eikä kukaan koskaan nostanut siitä mitään meteliä eikä tehnyt numeroa. Minä en myöskään juo kahvia, ja muitakin sellaisia tuttuja on, kukaan ei jaksa päivitellä sitäkään vaikka suurin osa ihmisistä juo kahvia.
Sitten on näitä veloja joiden ympärillä ihan kaikki ihmiset ja yhteiskuntakin painostaa tekemään lapsia, sekin on erittäin epäuskottavaa. Ja pienten lasten äitejä joiden kaikki kaverit hylkäsivät heidät kun lapsi syntyi. Ja sinkkuja jonka kaikki kaverit on parisuhteeseen päästyään hylänneet...
Joidenkin mielestä ihan kaikki miehet pettää, ja joidenkin mielestä ihan kaikki naiset saa miehiä joka sormelle...
Sitten joidenkin kaikki facekaverit puhuu vain lapsistaan tai koirastaan, kukaan ei puhu koskaan mistään muusta, vaikka politiikasta.
Onko jotkut paikkakunnat täynnä ihmisiä jotka tekee ison numeron kaikesta jossa joku yksilö poikkeaa valtavirrasta? Onko se joku joukkopsykoosi?
Kommentit (5)
Rakastuneita näkee kovin vähän. Onnellisuus on katoavaista, mutta rakastuminen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole ihan sitä tyypillistä liioittelua ja jotkut haluaa räväköitä keskusteluita, joissa riidellään ihmisten paremmuudesta. Minä sain esikoiseni 28-v ja oltiin miehen kanssa oltu yhdessä 10 v, eikä kukaan ollut koskaan kysynyt, meinataanko hankkia lapsia ja tuosta on sentään yli 20 v aikaa, jolloin oli vielä tavallista saada lapsia nuorempana. Kukaan ei ihmetellyt myöskään kolmen lapsen hankitaa, ei maallemuuttoa eikä yrittäjiksi ryhtymistämme. Kukaan ei kommentoi, vaikka minäkään en käytä alkoholia, kahvinjuomattomuuttani ihmettelee vain ysikymppinen äitini. Ihmeempiä kommentteja en kuule myöskään siitä, että en syö lihaa, joskus joku on kysynyt, että miksi en syö.
Näen ympärilläni lähinnä hyvää perhe-elämää ja paljon onnellisilta vaikuttavia avioliittoja. En itsekään ihmettele muiden
elämänvalintoja, tehkööt lapsia ken haluaa, olkoot vegaaneja, absolutisteja, erakkoja, sinkkuja, mitä ikinä haluavat. Jokainen
eläkööt elämänsä niinkuin tahtoo.
Juuri näin. Elä ja anna toistenkin elää. Minua ei ole arvosteltu ,enkä arvostele kenenkään valintoja.
Ei se välttämättä ole liioittelua. On kylmä ja useissa tutkimuksissa todettu tosiasia, että perhemallit ja parisuhdemallit periytyvät ja kasautuvat ystävä/tuttavapiireissä ja sosiaalisissa luokissa. Eli on ihan oikeasti mahdollista, että ihminen näkee - sen verran läheltä, että tietää eikä vain oleta - pääasiassa vain yhden tyyppisiä suhteita ja perheitä.
Omassa lähipiirissä ja suvussa on ollut vain onnellisia perheitä ja pitkiä onnellisia avioliittoja. Kyllä minä silti tiedän, että jotkut perheet ja suhteet ovat ihan hirveitä, vaikka minun onkin vaikea sitä todeksi ymmärtää. Jos vastaavasti ihminen tulee ympäristöstä, jossa erot ovat tavallisia ja lapset ovat aina olleet hankala haittatekijä, hänen varmaan on vielä vaikeampi uskoa, että jossain on oikeasti niitä kiiltokuvaperheitäkin muuten kuin propagandassa ja kaunistelluissa fb-esityksissä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuneita näkee kovin vähän. Onnellisuus on katoavaista, mutta rakastuminen ei ole.
Miltä näyttää rakastuneet? Kyllä minä ja mieheni rakastetaan toisiamme, mutta ei me varmaan näytetä mitenkään rakastuneilta kun ei pussailla julkisesti tai käydä kynttiläillallisilla. Aina rakastetaan vaikka ei olla aina onnellisia.
ap
Eiköhän tämä ole ihan sitä tyypillistä liioittelua ja jotkut haluaa räväköitä keskusteluita, joissa riidellään ihmisten paremmuudesta. Minä sain esikoiseni 28-v ja oltiin miehen kanssa oltu yhdessä 10 v, eikä kukaan ollut koskaan kysynyt, meinataanko hankkia lapsia ja tuosta on sentään yli 20 v aikaa, jolloin oli vielä tavallista saada lapsia nuorempana. Kukaan ei ihmetellyt myöskään kolmen lapsen hankitaa, ei maallemuuttoa eikä yrittäjiksi ryhtymistämme. Kukaan ei kommentoi, vaikka minäkään en käytä alkoholia, kahvinjuomattomuuttani ihmettelee vain ysikymppinen äitini. Ihmeempiä kommentteja en kuule myöskään siitä, että en syö lihaa, joskus joku on kysynyt, että miksi en syö.
Näen ympärilläni lähinnä hyvää perhe-elämää ja paljon onnellisilta vaikuttavia avioliittoja. En itsekään ihmettele muiden elämänvalintoja, tehkööt lapsia ken haluaa, olkoot vegaaneja, absolutisteja, erakkoja, sinkkuja, mitä ikinä haluavat. Jokainen eläkööt elämänsä niinkuin tahtoo.