Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muka jättänyt lapset hankkimatta jostain ulkoisesta syystä, vaikka oikeasti haluaisi lapsia?
02.06.2019 |
Jotenkin vaikea uskoa, että jos lapsia todella haluaa, niin jättää ne hankkimatta esim. taloudellisista syistä tai ilmastonmuutoksen takia. Itse uskon, että monet ihmiset nyt vaan eivät halua lapsia. Ehkä syy on geeniperimässä tai omissa varhaisissa lapsuudenkokemuksissa (mitä näitä nyt on, kiintymyssuhteet sun muut), mutta että yksinkertaisesti puuttuu halu hankkia lapsia. Eiköhän ennenkin ole ollut paljon ihmisiä, jotka eivät lapsia ole halunneet, mutta ehkäisyn puutteen vuoksi ovat niitä joutuneet synnyttämään ja elättämään. Nykyisin on ihanan varmoja ja helposti saatavia ehkäisymenetelmiä saatavilla, että kropastaan ja elämästään voi ihan oikeasti päättää itse.
Olen lapseton 28v parisuhteessa saman ikäisen miehen kanssa elävä nainen, enkä halua lapsia. En haluaisi, vaikka olisi enemmän rahaa, vakituinen työpaikka ja tulevaisuuden näkymät Suomen talouden ja maailman tilanteen kannalta kuinka ruusuiset. Vaikka lapsella olisi lisäkseni 10 hoitajaa vuorokauden ympäri ja voisin palata töihin ihan milloin huvittaa, en haluaisi lapsia.
En vihaa lapsia, monet lapset ovat ihan kivoja ja söpöjä, vähän iästä ja luonteesta riippuen ihan hauskaa seuraakin. Hyvä mieli tulee, kun näen iloitsevia lapsia. Teineistä nyt en pahemmin piittaa, mutta se ei taida olla harvinaista. Lähipiirissä on lapsia, mutta yksikään sukulaisen tai kaverin lisääntyminen ei ole nostattanut vauvakuumetta. Minulla kertakaikkiaan ei ole minkäänlaista halua saada lapsia, ja uskoisin tämän olevan paljon yleisempää kuin sen, että lapsia ei halusta huolimatta hankita koska x, y ja z.
Ehkä ainoat ns. ulkoiset syyt, jotka keskin, ovat sairaudet ja se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt eikä halua lapsia yksin tehdä.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin jättänyt lapsia hankkimatta, koska mulla on yksi lapsi, mutta kun olisin halunnut niitä 2 tai 3. Nyt olen kuitenkin ainoan lapseni yksinhuoltaja ja teen pienipalkkaista työtä, enempää lapsia en tässä tilanteessa voi hankkia vaikka vauvakuume onkin.
Olisiko sinulla kuitenkin isäehdokas lapsille?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On monenlaisia syitä olla hankkimatta (eli yrittämättä saada) lapsia, sisäisiä ja ulkoisia.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat halunneet lapsia, mutta ovat vapaahtoisesti valinneet lapsettomuuden, koska esim. ovat halunneet jotain muuta vielä enemmän ja ovat joutuneet tekemään valinnan.
En tunne henkilökohtaisesti ketään / yhtään pariskuntaa, joka olisi ilmastonmuutoksen takia valinnut lapsettomuuden, mutta ehkä sellaisiakin on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen samaa mieltä. Kaikista huvittavimpia on ihmiset, jotka perustelevat lapsettomuuttaan vaikkapa ilmastonmuutoksella tai maailman liikakansoituksella. Kunhan vain ovat mielestään keksineet ylevän syyn haluttomuudelleen hankkia lapsia.
Eikä sillä, ettäkö lapsia väkisin pitäisi tehdä jos ei huvita.
Lapsen mahdollisuus syntyä sairaana tai vammaisena. Itselläni on perinnöllinen sairaus, riski on 50 %, eli todella iso. En ole varma, jaksaisinko leikkausrumbaa ja kiusaamista, jota itse lapsena sain kokea, enää uudestaan. Pahinta olisi seurata kun lapsi kärsii, eikä voisi kuitenkaan sitä kipua ottaa pois.
Varmasti monella tilanne on monien syiden summa. Oma näkökantani:
- Masennuksen/ADD:n periytyminen, en haluaisi, että kukaan muu kärsii niinkuin itse kärsin.
- Raskauden ja synnytyksen riskit omalle terveydelle (olen jo masennuslääkityksellä, pienikin muutos terveydessä huonompaan suuntaan voisi olla kriittistä).
- En tiedä jaksaisinko hoitaa lasta.
- Muihin mielekkäisiin tekemisiin olisi vähemmän rahaa, jos ollenkaan.
- Vähän pienempinä vaikuttaa ulkonäölliset seikat ja ilmastonmuutos.
Toisaalta taas:
+ Olen varsin empaattinen ihminen, jolla ei ole tapana esim. huutaa tai arvostella muita turhaan. Olisin henkisesti varmasti hyvä äiti.
+ Itse kasvatettu lapsi voisi olla ihanaa seuraa ja hyvin rakas ihminen.
+ Yritän itse muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Omasta lapsesta voisi tulla kunnon maailmanparantaja, hän saisi lapsuudessa paremmat eväät elämään kuin itse sain.
+ Haaveilen myös siitä, että voisin kasvattaa lapsesta ammattilaispelaajan omassa lajissani :D
+ Poikaystävä haluaisi ehdottomasti lapsen ja olisi todennäköisesti ahkera ja hyvä isä.
+ Meidän molempien vanhemmat haaveilevat lapsenlapsista ja auttaisivat hoitamisessa mielellään.
Nyt varmasti joku ajattelee, että kauheat odotukset lapselle, mutta nämä ovat vain haaveita, eikä lapsi olisi tietenkään mitenkään huonompi, jos ei halua esimerkiksi harrastaa samaa kuin minä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me olemme jättäneet neljännen lapsen hankkimatta pitkälti taloudellisista syistä. Toki asiaan vaikutti myös (oma ikä 40 v) ja oma jaksaminen (oli valmiiksi 5, 2 ja 1 v muksut). Ei kaikki ihmiset lisäänny holtittomasti vaan suunnittelevat etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on haaveissa pari lasta, mutta se voi lopulta jäädä yhteen/nollaan terveydellisistä syistä. Selkä on huonossa kunnossa jo nuoressa iässä (sairaus), joten en tiedä yhtään miten tuskaa raskausaika olisi.
Minä olen. Olisin halunnut pari lasta ns. itsekkäistä syistä, eli siksi että minusta lapset on suloisia, olisi kiinnostavaa nähdä omien lasten kasvavan, tehtävä äitinä antaisi merkityksen tunnetta elämälle jne.
Mutta jo hyvin nuorena päädyin siihen, katseltuani maailman menoa ja ihmisten elämiä, että tässä elämässä on niin paljon kaikenlaista kärsimystä, että toivoisin etten olisi itse syntynyt, ja koin että olisi väärin tuoda tänne lisää ihmisiä kärsimään.
Päädyin siis antinatalismiin jo varhaisessa teini-iässä, ja iän myötä näkemys on vain vahvistunut: elämä tällä planeetalla on kuin jonkun sadistin tekemässä simulaatiossa. Eikä vain ihmisen elämä vaan koko luonto perustuu kuolemalle, tappamiselle, kilpailulle. Ahdistava paikka kaiken kaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä hankkisin tod näk lapsia, jos olisi mies ja lisäksi työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Olisin halunnut pari lasta ns. itsekkäistä syistä, eli siksi että minusta lapset on suloisia, olisi kiinnostavaa nähdä omien lasten kasvavan, tehtävä äitinä antaisi merkityksen tunnetta elämälle jne.
Mutta jo hyvin nuorena päädyin siihen, katseltuani maailman menoa ja ihmisten elämiä, että tässä elämässä on niin paljon kaikenlaista kärsimystä, että toivoisin etten olisi itse syntynyt, ja koin että olisi väärin tuoda tänne lisää ihmisiä kärsimään.
Päädyin siis antinatalismiin jo varhaisessa teini-iässä, ja iän myötä näkemys on vain vahvistunut: elämä tällä planeetalla on kuin jonkun sadistin tekemässä simulaatiossa. Eikä vain ihmisen elämä vaan koko luonto perustuu kuolemalle, tappamiselle, kilpailulle. Ahdistava paikka kaiken kaikkiaan.
Veit sanat suustani. Ihminen voi olla ihana mutta myös aivan kamala. Mutta niinhän luonto kaikkiaan on. Silkkaa kilpailua eloonjäämisestä ja siinäkin on pitkälti kyse silkasta sattumasta. Hyvä saa meidät tavoittelemaan asioita siitä huolimatta, että tiedämme vain osan onnistuvan. Ja jälkeläisten kautta homma vain pyörii uudestaan ja uudestaan. Kammottavaa kokonaisuudessaan.
Sadistin simulaatio on erinomainen kuvaus planeetastamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lisää lapsia, mutta en kuitenkaan, koska tapaamani miehet ovat vätyksiä.
Yhdessä suunniteltu lapsi on ollut minun vastuullani täysin viimeiset 8 vuotta. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, kun lapsi on 18-vuotias ja pois minun vastuualueeltani. Sitä, että voin mennä ja tulla miten haluan. Sitä, että voin olla töissä puolituntia pidempää, jos tarvitsee. Sitä, että voin lähteä viikon lomalle ilman, että pitää keksiä lapselle hoitaja.
Olen ihan hyvässä suhteessa nyt, mutta valitsen mieluummin itseni ja parisuhteen, kuin lapsen. Mieheni ei ole mikään unelmaisä. Rakastaa kyllä, mutta hänellä on niin paljon itsellään henkisiä ongelmia, ettei kykene olemaan hyvä isä lapselleen edellisestä liitosta. En tiedä, haluaisiko hän lapsia. Ehkä ymmärtää itsekin, että hänestä ei yksinkertaisesti ole siihen.
Olisin halunnut sen ydinperheen, missä on rakkautta, yhteistä vastuunkantoa, huolenpitoa, kunnioitusta ja rakkautta. Nyt olen 33-vuotias 8-vuotiaan yksinhuoltaja ja räpellän uusperheessä, koska yksi mies onnistui kusettamaan minun ollessa nuorempi ja tyhmempi. En halua lisää lapsia tähän katastrofiin, joten tähän tyytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen mahdollisuus syntyä sairaana tai vammaisena. Itselläni on perinnöllinen sairaus, riski on 50 %, eli todella iso. En ole varma, jaksaisinko leikkausrumbaa ja kiusaamista, jota itse lapsena sain kokea, enää uudestaan. Pahinta olisi seurata kun lapsi kärsii, eikä voisi kuitenkaan sitä kipua ottaa pois.
Eikö alkiodiagnostiikasta olisi apua?
Uusioperheiden venksaustako kun katsoo, ei tee mieli. Maltti ei riitä omiin ruuhkavuosiin. Sitten täytyy uuden kanssa saada panoaikaa, kun lapset lykätään hoitoon. Vielä siinä suhteen alkuhuumassa.
En ole täysin jättänyt lapsia hankkimatta, koska mulla on yksi lapsi, mutta kun olisin halunnut niitä 2 tai 3. Nyt olen kuitenkin ainoan lapseni yksinhuoltaja ja teen pienipalkkaista työtä, enempää lapsia en tässä tilanteessa voi hankkia vaikka vauvakuume onkin.