Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tilanteessani?
01.06.2019 |
Olen lähes kolmekymmentä, tosi yksin tässä maailmassa. Mulla ei taida olla enää edes perhettä ja esimerkiksi viimeksi kun kävin vanhemmillani, niin sain kuulla veljeltäni "mitä järkeä tässä on, mitä edes yrität, et kuulu tänne". No totuushan se on, itsenäistyin kymmenen vuotta sitten, joten on ehkä kornia edes yrittää korjata välejä. Käyn vaan töissä, säästöjä on, siinä se. Opiskelu olisi vaihtoehto, jos se toisi minulle uuden elämän? Mieliala on masentunut, itken joka päivä. Oon tehnyt niin vääriä valintoja, kaikki se vähäkin on mennyt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (19)
Saako kysyä miksi välit perheeseen kylmeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, hommaa työn lisäksi muuta elämää.
Kiinnostaisi tietää mikä saa veljen puhumaan noin, uskonnollisia erimielisyyksiäkö?
Yritä vaihtaa työpaikkaa johonkin, mistä saat seuraa, hae jotain opiskelupaikkaa tai aloita uusia harrastuksia. Kun vähän tutustut ihmisiin, ala pyytää mukavia tyyppejä seuraksesi johonkin. Pidä vaikka jotain tuppereita tai vaatekutsuja kotonasi tai ala vaikka itse esittelijäksi. Muuta muualle ja ala heti tehdä reippaasti tuttavuutta naapuruston kanssa. Perusta joku ryhmä asuinalueellesi, vaikka joku juoksuporukka. Ota koira, jonka kautta voit tavata muita koiraihmisiä. Mene mukaan vapaaehtoistyöhön.
Mikä ihme sua masentaa jos on rahaakin säästössä! Tosi monet miettii ,kuten minä, mistä saisi taas ruokarahaa seuraavaan tilipäivään asti. Tilillä 30 e ja seuraava palkka tulee 14.6. ei siis kauheesti naurata. Mutta pakko tässä on vaan mennä eteenpäin ja laskee pennoset todella tarkkaan että saa edes ruokaa! Meni kalliiden lääkkeiden takia tämän kuukauden budjetti aivan sekaisin, ja ulosotto vie joka kuukausi 600 e. Johtuu siitä kun olimme aikoinaan kahden asunnon loukossa jne. Että tämä jos mikä voisi todellakin masentaa!
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sua masentaa jos on rahaakin säästössä! Tosi monet miettii ,kuten minä, mistä saisi taas ruokarahaa seuraavaan tilipäivään asti. Tilillä 30 e ja seuraava palkka tulee 14.6. ei siis kauheesti naurata. Mutta pakko tässä on vaan mennä eteenpäin ja laskee pennoset todella tarkkaan että saa edes ruokaa! Meni kalliiden lääkkeiden takia tämän kuukauden budjetti aivan sekaisin, ja ulosotto vie joka kuukausi 600 e. Johtuu siitä kun olimme aikoinaan kahden asunnon loukossa jne. Että tämä jos mikä voisi todellakin masentaa!
Raha ei tee onnelliseksi.
En ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä vaihtaa työpaikkaa johonkin, mistä saat seuraa, hae jotain opiskelupaikkaa tai aloita uusia harrastuksia. Kun vähän tutustut ihmisiin, ala pyytää mukavia tyyppejä seuraksesi johonkin. Pidä vaikka jotain tuppereita tai vaatekutsuja kotonasi tai ala vaikka itse esittelijäksi. Muuta muualle ja ala heti tehdä reippaasti tuttavuutta naapuruston kanssa. Perusta joku ryhmä asuinalueellesi, vaikka joku juoksuporukka. Ota koira, jonka kautta voit tavata muita koiraihmisiä. Mene mukaan vapaaehtoistyöhön.
Voi hyvää päivää.
Masentunut itkuinen tupperimyyjä se tästä puuttuukin.
Oletko kokeillut Jeesusta? Hän tulisi mielellään sydämeesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut jeesustelua? Se auttaa pahentamaan tilannettasi!
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes kolmekymmentä, tosi yksin tässä maailmassa. Mulla ei taida olla enää edes perhettä ja esimerkiksi viimeksi kun kävin vanhemmillani, niin sain kuulla veljeltäni "mitä järkeä tässä on, mitä edes yrität, et kuulu tänne". No totuushan se on, itsenäistyin kymmenen vuotta sitten, joten on ehkä kornia edes yrittää korjata välejä. Käyn vaan töissä, säästöjä on, siinä se. Opiskelu olisi vaihtoehto, jos se toisi minulle uuden elämän? Mieliala on masentunut, itken joka päivä. Oon tehnyt niin vääriä valintoja, kaikki se vähäkin on mennyt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Eihän itsenäistyminen ole väärin eikä oikeuta veljesi sanoja. Itse varmaan yrittäisin selvittää perheen sisäistä ristiriitaa tai parantaa välejä, lähinnä vanhempiin, jos veljesi asenne kerran on tuollainen. Totta kai kuulut lapsuudenperheeseesi, vaikka luonnollisesti olet itsenäistynyt aikuinen.
Ehkä varaisin ajan neuvontapsykologille tms., varsinkin, jos ei ole ystäviä tai muita läheisiä, joiden kanssa jutella. Psykologin kanssa jutellessa sinulle voi jäsentyä, mitä tehdä esim. opiskelun suhteen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, hommaa työn lisäksi muuta elämää.
Kiinnostaisi tietää mikä saa veljen puhumaan noin, uskonnollisia erimielisyyksiäkö?
Varmaan se, kun itsenäistyin ja vietimme tosi paljon aikaa kumppanini perheen luona. Toki käytiin myös yöpymässä vanhemmillani aina kun mahdollista. Tuli yhteenmuutto ja luonnollisesti olimme paljon vain kotonamme.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sua masentaa jos on rahaakin säästössä! Tosi monet miettii ,kuten minä, mistä saisi taas ruokarahaa seuraavaan tilipäivään asti. Tilillä 30 e ja seuraava palkka tulee 14.6. ei siis kauheesti naurata. Mutta pakko tässä on vaan mennä eteenpäin ja laskee pennoset todella tarkkaan että saa edes ruokaa! Meni kalliiden lääkkeiden takia tämän kuukauden budjetti aivan sekaisin, ja ulosotto vie joka kuukausi 600 e. Johtuu siitä kun olimme aikoinaan kahden asunnon loukossa jne. Että tämä jos mikä voisi todellakin masentaa!
On vain turvaton olo. Joo se raha auttaa siihen, että on varaa ruokaan ja muuhun elämiseen. Ei se kuitenkaan onnea tuo kun tuntuu, että on menettänyt kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saithan sinä itsenäistyä. Se on normaalia elämää.
Mikin veljesi kuulostaa noin katkeralta? Onko otettu, että sinä hoidat vanhemmat ja veljesi?
Kuulostaa kummalliselta. Miksi ihmeessä sinua syytellään?
Ei kuulosta terveeltä tuo perheesi.
Eikä se ole sinun vikasi.
Mene lääkäriin ja kerro tilanteesi ja hän ohjaa sinut eteenpäin.
Keskusteluapua ja ryhmätolisivat hyväksi.
Vapaaehtoistyö? Kirjoknkautta ainakin ja luita järjestöjä on vaikka kuinka.
Etsi sopiva. Kokeile.
Itku on hyvä. Se laantuu aikanaan.
Etene rohkeasti. Et ole kai perheestäsi tukea saanut, mutta voit nyt aikuisena alkaa luomaan omaa. Olet sellainen kuin olet ja saat olla. Saa olla ujo ja saa olla hiljainen saa iso tai pieni.
Tee kuitenkin asioita, niin elämäsi ei jämähdä itsesääliin.
Tsemppiä. Olet arvokas.
Ap jatkaa:
Varmaan psykologi auttaa, saisin ehkä lääkkeet oloani kohentamaan. Sängystäkin nouseminen on työn ja tuskan takana, siivoaminen ja en oikein jaksa pitää itsestäni huolta(käydä suihkussa, pukeutua jne).
Olisiko muilla antaa vielä neuvoja?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi EI kirjoita lääkkeitä. Vsin lääkäreillä on oikeus kirjoittaa reseptejä.
Soita heti aamulla itsellesi lääkäriaika!
Sinulla on vakava masennus, koska olet itkuinen ja jaksamaton.
Masennus on sairaus, ei seuraus mistään vääristä valinnoista tai elämäntavasta.
Sairauteen saa lääkkeet ja hoitoa.
Kun tervehdyt, näyttää elämä ihan toisenlaiselta.
Neuvoo ja tsemppaa kohtalotoverisi
Voi hyvää päivää.
Masentunut itkuinen tupperimyyjä se tästä puuttuukin.
Repesin täysin!
Vierailija kirjoitti:
Soita heti aamulla itsellesi lääkäriaika!
Sinulla on vakava masennus, koska olet itkuinen ja jaksamaton.
Masennus on sairaus, ei seuraus mistään vääristä valinnoista tai elämäntavasta.
Sairauteen saa lääkkeet ja hoitoa.
Kun tervehdyt, näyttää elämä ihan toisenlaiselta.
Neuvoo ja tsemppaa kohtalotoverisi
Millaisena elämä sitten alkoi näyttäytymään kun paranit masennuksesta?
Eikö kannattais hommata mies? Koira? Lapsia? Kaikki?